Hoidot sisuksissa on hyvä käydä vastaanottamaan uutta vuotta. Yritin kysellä hoitajilta lupaa illalla järjestettävälle uudenvuodenjuoksulle, (kuntosarjaan 5km eli ei mikään maratoni, siihen on matkaa..), mutta eivät kovin lämpimästi sitä suositelleet. Näillä veriarvoilla (syöpäarvo enää 7!!!, ne muut vain olivat huonoja) ja saamallani lääkityksellä kannattaa juoksut juosta vasta viikonvaihteessa tai myöhemmin. Ulkona riehuva myrsky, joka on vienyt lähiuimahallin katonkin mennessään antaa pientä lisäpontta juoksukiellolle.. Juoksun sijasta valitsenkin siis perinteisen uudenvuoden tilaisuuden, coctail-partyt ystävien kesken -kieltämättä vaihtoehdoista se houkuttelevampi:)
Uudenvuoden lupaukseni liittyy sekin urheiluun. En yleensä mitään tosilupauksia harrasta, enkä nytkään vakavissani ole. Mutta ainahan voi päättää, ja päätöksestä lipsua, jos tarve tai heikko luonne niin vaatii. Keväällä aloitin juoksuharrastuksen -aivan nollasta- työtoverin innoittamana. Tavoitteena oli selvittää lyhin matka levin ruskamaratonilla 13. syyskuuta. Innokkaasti treenasin koko kesän ja kunto koheni silmissä (tai no ei siellä, reisissä ja pohkeissa enemmänkin). Maratonimatka kaatui juoksijoiden vähyyteen ja epämääräisiin urheiluvammoihin, ja lopullinen niitti oli rintaleikkaukseni 12. syyskuuta. Ruskamaratonista tuli siis pitempi ja rankempi kuin olin kuvitellut, mutta hyvä pohjakunto auttanee tälläkin matkalla. Juoksuinto ei ole kuitenkaan mihinkään kadonnut, ja uudenvuodenlupaukseni onkin säännöllinen, voinnin sallima juoksentelu ja muu urheilullinen toiminta. Penkkiurheilu kelpaa myös, samoin wii-pelit;)
Samaa kuntoiluinnostusta toivottelen kaikille kanssaihmisille. En ole urheiluhullu, mutta tämä endorfiinihuuma vie mennessään, sekä hyvä ja terve olo. Ja veikkaanpa, että mummotautikin voisi olla jo iskenyt, ilman tätä estrogeeniä korvaavaa toista e-alkuista sisäeritteistä luonnontuotetta. Aiemmin vain koin, ettei juoksu ollut oma juttu. Esteenä pidin jopa rintavuutta, ja joskus toivoinkin että rintavarustus voisi olla puolta pienempi. Nythän se on, eli kannattaa olla tarkka toiveissaan.
Lupauksia tai ei, toivon kaikille suotuisia tuulia tulevalle vuodelle.
Nokka pystyyn ja uutta vuotta kohti, kippis tälle ja tulevalle!
Kuuluisia (?) potilaita..
2 vuotta sitten
4 kommenttia:
Hyvää uutta vuotta Tiina; Sinulle ja perheellesi!
Kiitos kirjoista ja myös kirjoituksistasi, jotka olen lukenut ajatuksella ja samalla kalibroiden oman arkeni näennäisonkelmia.
Tsemppiä menossa olevalle maratoonille ja myös sille tulevalle!
t. arska-collega
Hyvää alkanutta vuotta Sinulle Tiina ja koko perheelle. Saatuani vihjeen blogistasi olen lukenut sitä päivittäin. Olet ollut myös ajatuksissani ja rukouksissani. Uskon ajatuksen voimaan ja siksi tuntuu hyvältä huomata, että sinua ajatellaan paljon. Kaikkea hyvää ja voimia taistelussa. Tuntuu, että olet jo voitolla.
Rakkain terveisin Pirkko ja Passe
Ystävien ja tuntemattomien tuki on yksi hoitomuoto -sen teho on uskomaton. Mieliala pysyy hyvänä ja toiveikkaana, kun tietää olevansa monien ajatuksissa. Ja mieliala taas -toivon ja uskon näin- vaikuttaa parantumisprosessiin. Terveisiä lähelle ja kauas!
Uskomaton huumorintaju: ääneen piti nauraa tuon rintavarustuksen puolitusjutun kanssa.
Liityn blogiasi seuraaviin!
Omalla historiallani voisin tosin tehdä "sairaskertomuksen" minäkin.
Rintasyöpäni on levinnyt luustoon ja lääkärin kolmen vuoden takaisista arvioista huolimatta ( tai ehkä juuri niiden sisuunnuttamana ), olen vieläkin elossa. Selän ja rintarangan alueella etäpesäkkeitä on niin runsaasti, ettei niitä kannata lähteä erikseen luettelemaan. Muualla olleita jopa lueteltiin.
Sinullekin tuulta purjeisiin!
Rimuramu
Lähetä kommentti