joulujäneksen hengessä

Lapset saa taas kuukauden verran helposti ylös sängyistään, kiitos joulukuun. Halpasuklaalla on taattu vetovoima, kuten myös postin kainuusta kuljettamilla pikkupaketeilla. Tänään lapset kaivoivat paketeistaan askartelutarvikkeita, joita ehdittiin jo käyttää (kun töissä ei tarvitse askarrella, jaksaa lasten kanssa näperrellä kotona -taas yksi hyvä puoli tässä sairastamisessa). Itse odotan joulua tänä vuonna veikkauksen kalenterin voimin sekä lukemalla joka-aamuisen mietelauseen käsintehdystä joulukalenterikirjasta. Pirkanmaallakin jaksetaan askarrella:)

Joulukalenteri kuuluu aikuisillekin, ei kaikkea iloa joulustakaan tarvitse lasten työksi jättää. Onko siitä vain vuosi, kun kollegani kanssa järjestimme joulukalenterin työpaikallemme? Joulukuun ensimmäisen päivän aamuna opettajainhuoneen pöydälle oli loikkinut täytetty jänes, tonttulakki päässä ja joulupussi kaulassa. Vieressä olevia ohjeita seuraten saimme nauttia jokaisena koulupäivänä, tietyllä välitunnilla, pienimuotoisesta joulu-taide-elämyksestä.

Jokainen työyhteisön jäsen pääsi vuorollaan esittämään, yksin tai yhdessä, ennalta hänelle valitun esityksen.Kuulimme runoa, mietelauseita, vuoropuheluita, laulua ja soittoa, näimme piirileikkejä ja lukiessa improvisoituja näytelmiä, joihin oli myös järjestetty rekvisiittaa. Ala-kansakoulun näytelmiä -kirjanen oli oiva apu suunnittelutyössä, erityistä suosiota saavuttivat esim. raittiushenkiset runoelmat. Armaat työtoverit heittäytyivät suorituksiinsa kiitettävästi, ja jänes täytti joulukalenterille asetetut vaatimukset. Olikohan töihin herääminen hitusen mukavampaa?

Huumorinkukkaa varjellakseni jatkan joulukalenterin pitämistä, nyt täällä blogissa. Tässä kuussa muistelen joulun ja huumorin hengessä vanhoja sattumuksia, jäyniä tai kommelluksia. Tai jaan jouluisen lukuelämyksen muillekin nautittavaksi. Tai.. mitä keksinkin. Joulujäneksen jäljillä.