talon ympäri

Joulu jatkuu. Lapsiperheen elämä on mukavan helppoa kun talo on täynnä toistaan pätevämpiä lapsenvahteja. Pienen lapsen äitinä ei ole itsestäänselvyys lähteä lenkille, maitokauppaan tai edes postilaatikolle, vaan kaikki ulko-oven toiselle puolelle suuntautuvat toiminnot on suunniteltava etukäteen. Nyt toki tilanne on jo aivan eri kun kaikki kolme ovat jo taaperoiän ohittaneet, kuka vasta ja kuka vähän aiemmin. Mutta enivei, ihana kun kaukana asuvat sukulaiset ovat käymässä, ja osaamme todella nauttia siitäkin, että lapsilla on seuraa, jos itse haluaa hetkeksi ulkoistua.

Tänään lähdin ihanaan joulumaisemaan kävelylle. Palattuani sauvoineni pitkältä kyläkierrokselta peltonen kysyi kohteliaasti, miten lenkki meni. Ja jatkokysymys kuului: kiersitkö talon ympäri? Kyllä vain, vähän pitemmän kautta. Kunto todella sallii sauvomisen, hiki päässä. Kolmas hoitokertahan olisi ollut jo eilen, mutta joulu tuo pakollisen viivytyksen poliklinikan oltua kiinni koko jouluviikon, jonot täytyy purkaa järjestyksessä. Etuilla ei voi, vaikka jonkinlaisen kultaisen kanta-asiakaskortin mielestäni ansaitsisin tällä käyntitiheydellä.

Pakko uskoa, ettei kuuden päivän viive ole merkittävä hoidon kannalta. Täytyy myös uskoa ja toivoa, että hoidot ovat tehneet tulosta, vaikka kunto on näin hyvä. Ehkäpä vointi ei ole suoraan verrannollinen hoitovaikutuksen kanssa? Kumma tämä ihmismieli, koskaan ei ole hyvä: Jos voi huonosti, on se huono juttu. Jos taas voi hyvin, alkaa epäilyttää.. Sentään sain kynsivallintulehduksen isovarpaaseeni merkiksi alentuneesta vastustuskyvystä, onhan sekin jotain.