lauantai 30. heinäkuuta 2016

Saattaen hoidettava

Niin monesti olen itse ollut toivottelemassa hyviä viimeisiä hetkiä/päiviä/kuukausia. Ja jokainen kerta on ollut itselle vaikea. Saattohoito kuulostaa lopulliselta tuomiolta.

Kolmas pyörä on tunkenut matkaamme keväästä asti yhä pontevammin. Jatkuvat tulehdukset, kaikkialle kertyvä kudosneste, turvonneet jalat ja vatsa, pahoinvointi ja menetetyt kilot. Askitesnesteen dreenaukset, sairaalakeikat, antibioottitipat, sytostaattitauot. Ja vielä ne mitä ei paidan alla enää voi piilotella. Kävelykeppi, pyörätuoli, kotiin tuotu sairaalasänky, kipupumppu. Niin ja se väsy, uupumus tai miksi sen nimeäisi. Kaikki on nähty ja koettu. On peukutettu ja toivottu hyviä veriarvoja ja tehokkaampaa hoitoa. Mutta nyt on hyvä näin.

Laboratoriotuloksia ja taudin kulkua enemmän kiinnostaa nyt vain hyvä olo. Päivän hyvät hetket saavat ihan uuden merkityksen. Ympärillä on nyt kaikki se mitä tällä hetkellä tarvitsen. Ihmiset ja asiat.   Viikatemies väijyy, mutta elämä ympärilläni pitää ajatukset tässä maailmassa ja siinä mikä jäljelle jää.

Koska on kesä, vietämme kesää. Meidän kesämme alkoi pojan aurinkoisen tunnelmallisista ylioppilasjuhlista. Juhlassa tiivistyi se mistä on haluttu ja halutaan pitää kiinni. Ympärillä on ystäviä ja läheisiä, keskitytään siihen mitä olemme saavuttaneet ja mitä meillä on. Ei kurkoteta liian kauas tulevaisuuteen, korkeintaan seuraavaan etappiin, joka oli 20-vuotis hääpäivämatka Tallinnaan. Matkaan taisteltiin ja tungettiin koko perheen voimin viime hetken vastuksista huolimatta. Varsinainen tuposlainen veni-vidi-vici, jossa voitimme pilviin kohonneen serpin ja märkivän abskessin. Etappeja meillä edelleen riittää, mutta matkat on lyhentyneet. Tämän helteisen kesäpäivän etappi oli lähisale, jonne rullailimme punaisella ferrarilla jäätelön syöntiin.



Kaikki kysyvät samat kysymykset, luonnollisesti. Minä ja perheemme voimme hyvin. Kunto on laskenut, välillä jaksan kävellä ulkoterassille istumaan, välillä en. Toisinaan ruoka maistuu ja pysyy sisällä ja toisinaan ei. Joskus nukun koko päivän. Kipupumppu hoitaa kivut ja kotisairaanhoito kipupumpun. Osastolle pääsen tarvittaessa. Mies hoitaa hellästi ja lähipiiri huolehtii hyvinvoinnistamme. Voisinko enempää pyytää.


Elämän näen pientareelle piirtyvän;
Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän:
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.

Kaija Pispa: Kahden maan kansalainen

65 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Kyyneleet virraten luin kirjoituksen ja ne virtaavat yhä tätä kirjoittaessani. Olet Tiina ollut ajatuksissani enemmän kuin paljon. Toivon sinulle kauniita kesäpäiviä. Olen lauleskellut tuota Kahden maan kansalaista viime aikoina hyvin paljon, sillä Piia Viitasen youtube-videolla tarina on hyvin koskettava, kuten omasikin. Voimia koko perheelle <3

Anonyymi kirjoitti...

Nyt uskollinen seuraajasi Etelä-Savosta toivottaa Sinulle rakkaudella hyviä päiviä ja hyviä hetkiä! Ja läheisten lämpöä ja rakkautta. "Katseellani taivasta tavoitan, tiedän, minne matkaani tehdä saan, olen kansalainen kahden maan".

Erja kirjoitti...

Olet Tiina ajatuksissani päivittäin. Olemme mörön kanssa eläneet vuodesta 2008. Aikaan on mahtunut elämässäni paljon ja isoja asioita. Ehkä en olisi osannut elää arvostan erityisesti elämää ja päivien rikkautta, ellen olisi sairastunut. Elämme perheemme kanssa arvokkaita hetkiä. Tosin olen usein väsynyt, silloin täytyy levätä. Levollista kuulla että jaksat voiko sanoa hyvin ja saat olla läheisten rakkaiden kanssa. Me kävimme tänään Kuusamossa jossa tapasimme pojan perheen. Toivon sinulle ja teille kaikkea mahdollista hyvää. Voimia ja jaksamista. Terveisin Erja

Erja kirjoitti...

Olet Tiina ajatuksissani päivittäin. Olemme mörön kanssa eläneet vuodesta 2008. Aikaan on mahtunut elämässäni paljon ja isoja asioita. Ehkä en olisi osannut elää arvostan erityisesti elämää ja päivien rikkautta, ellen olisi sairastunut. Elämme perheemme kanssa arvokkaita hetkiä. Tosin olen usein väsynyt, silloin täytyy levätä. Levollista kuulla että jaksat voiko sanoa hyvin ja saat olla läheisten rakkaiden kanssa. Me kävimme tänään Kuusamossa jossa tapasimme pojan perheen. Toivon sinulle ja teille kaikkea mahdollista hyvää. Voimia ja jaksamista. Terveisin Erja

Tiina kirjoitti...

Olet mielessäni ja rukouksissani. Niitä hyviä hetkiä toivon sinulle, kivutonta oloa niin pitkään kuin mahdollista. Taivaan isän ja läheistesi hellintä mahdollista hoivaa <3

"Useimmat päivät pian unholaan vaipuu, joitakin kauemmin muistella saa. Kipein ja suloisin niistä jää kaipuu yhdessä jotka me taivalletaan."

Anonyymi kirjoitti...

Joskus tämän matkasi sivupolulla kirjoitin tänne blogiisi: Putoamaan emme päästä.
Emme edelleenkään. Hetkittäisin henkäyksin mekin sinua kannattelemme.Näin toivon, uskon.
Kuvasi puiston ( "puiston") penkillä sen kertoo: valoa kohti.
Olet rakas, perhosemme.
T.Sari

Tiina kirjoitti...

Olet ollut paljon ajatuksissa tänä kesänä. Olen blogiasi alusta asti seurannut, harvakseltaan kommentoinut. Sanat ovat nyt vähissä, mutta ajatuksin ja rukouksin seuraan taivaltasi ja paljon hyviä hetkiä rakkaiden kanssa sinulle toivotan.
<3
Tiina

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkea hyvää <3 toivottaa Merja tanssiryhmästä

savisuti kirjoitti...

Sanattomana seurailen. Muistan sinua rukouksin. Jaksamista ja voimia!

Anonyymi kirjoitti...

Näin Akuutin ohjelmasi ja vaikutuin syvästi. Kiitos sinulle! Voimia toivotan teille!

Anonyymi kirjoitti...

Rakas Jeesus, nyt päivästä sulle kannan partiokiitokseni.
Mitä osoititkaan tänään mulle, sen teit kaikki sä parhaakseni.
Jos ei partiopolkuni tänään nimeäsi oo kirkastanut,
enhän anteeksiannotta jääkään, joskin jälleen oon kompastunut.

Yöhyt luonnon kun rauhalla täyttää, sydän rauhaasi pyytävä on.
Avaruuden kun tähtöset peittää, sisin sytytä sun valohon.
Pidä valmiina meidät, jos milloin merkinantosi taivainen soi.
Ehjin vartioin kaikki ett' silloin iltahuutoosi saapua voi.


Anonyymi kirjoitti...


Sanattomaksi vetää.Olet sinä Tiina melko sissi.
Lämpöä, huolenpitoa ja kivuttomia päiviä sinulle.

toivotteleepi Tuutikki

Anonyymi kirjoitti...

Olet ajatuksissa ja rukouksissa. Jeesuksen rauhaa <3

Anonyymi kirjoitti...

Olin joskus lasten kanssa pitämässäsi muskarissa. Lämpö ja ystävällisyys joka sinusta huokui oli unohtumatonta. Kohtalosi raastaa sydäntäni. Onnea matkaan!

Anonyymi kirjoitti...

Tiina, voimia sinulle ja perheellesi! Sinä annoit minulle kipinän opiskeluun, lapsemme saivat leikkiä, kun vuorollamme kuskasimme heitä kylään toistensa luo. Kiitos kaikesta! Kivuttomia päiviä!

Anonyymi kirjoitti...

Kivuttomia päiviä ja rakkaudentäyteisiä hetkiä perheesi kanssa. Voimia teille kaikille! T. Lukijasi, joka ensimmäistä kertaa jättää kommentin

Sirpa kirjoitti...

Pitkään olen lukenut mutta harvemmin kommentoinut. En muista mitä kautta tänne eksyin mutta kirjoitustyylisi koukutti ja jäin lukijaksi. Teksteistäsi välittyy lämpö ja huumori, elämisen riemu ja kiitollisuus elämästä.
Toivon sinulle ja perheellesi lämpöisiä kesäpäiviä, Jumalan siunausta arjen ja juhlan keskelle. Kehottaisin myös nauttimaan tästä hetkestä mutta sinun kohdallasi se kehotus menisi hukkaan koska sinulla se taito selvästi on. Meillä kaikilla on vain tämä päivä, eilinen on jo mennyt ja huominen ei ole vielä tullut.

Anonyymi kirjoitti...

Usein olen käynyt katsomassa kuulumisiasi ja toivonut sinulle mielessäni voimaa ja varjelusta. Olen lukenut blogiasi jo kauan, se on koskettavaa luettavaa. Olet antanut paljon meille, jotka tunnemme sinut vain blogisi kautta, kiitos siitä, Tiina. Toivon sinulle ja läheisillesi lämpimiä ja kauniita yhteisiä hetkiä. Toivon sinulle voimaa ja rohkeutta matkallesi, rukouksissani olet.

Anonyymi kirjoitti...

Olen saanut paljon blogistasi ja asenteestasi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

Tuo runo tai laulu on puhutteleva ja koskettava.

T. Mimmi

Anonyymi kirjoitti...

Iso sydän ja Halaus Oulusta sinulle Tiina! Jaksamista ja Halaus myös Mikolle ja lapsille! Olette rukouksissa edelleen! T: Heidi ja Mikko K

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina!Olen lukenut blogiasi alusta asti ja sinulla on niin ihana kirjoittamisen taito :)Toivon sinulle ja perheellesi voimia ja rakkautta!Olet turvallisissa käsissä.

Anonyymi kirjoitti...

Tiina, olet ollut elämänasenteellasi minun esikuvani omalla syöpämatkallani. Löysin blogisi melkein heti diagnoosin jälkeen, ja onneksi löysin. Opetit minulle hetkessä elämistä, tavallisen lapsiperhearjen ylläpitoa ja huumorin löytämistä tästä sairaudesta. Vielä nytkin olet esikuva: et puhu luovuttamisesta, vaan vaihtelevista päivistä ennen kuolemaa. Tämä on elämää. Jokaisella meillä polkumme.

https://m.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q

Toivottavasti osasin liittää tuohon linkin oikeaan laulun. Jo päivää ennen uusinta tekstiäsi mielessäni on soinut kappale rintasyöpäsiskomme hautajaisista "...mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu..."

Kiitos, Tiina, että olet olemassa. Vaikutat olemuksellasi paljon laajemmalle kuin osaat kuvitellakaan. Lupaan yrittää säilyttää asenteesi. Haen voimaa ja esimerkkiä vanhoista teksteistäsi.

Toivon sinulle ihania päiviä ja hetkiä rakkaittesi kanssa. Enkeliä ja enkelin voimaa, kun on aika irrottaa ja lähteä. Se hetki tulee jokaiselle, sinulla on mahdollisuus valmistautua siihen läheistesi kanssa. Emme kukaan tiedä päiviemme määrää.

T. Syöpäsiskosi ja kollegasi

Anonyymi kirjoitti...

Voimia sinulle ja läheisillesi!

Maija kirjoitti...

Kollega Pohjanmaalta toivottaa sinulle hyviä hetkiä, jopa päiviä. Blogiasi ja sen kaunista kieltä on ollut ilo lukea. Sinulla on taito sanoittaa asiat vauhdikkaiksi huumoria unohtamatta. Rakkaus mieheesi ja lapsiisi sekä kyky iloita hetkestä on välittynyt meille lukijoille vuosien varrella useita kertoja. Olet saanut monet meistä pohtimaan sitä kuinka ainutlaatuinen elämämme on.

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogisi saatuani diagnosini. Olet antanut minulle voimaa ja rohkeutta upeilla kirjoituksillasi. Kiitos!
"Ethän pelkää pimeää, siel on monta kynttilää. Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan. Ja lohtu on mulle, että siellä on kaikki sulle."
Hyvää matkaa! Satu

Titi kirjoitti...

Tiina-rakas, kohtalosi on koskettanut minua syvästi, niin kuin varmasti jokaista meistä lukijoistasi. Kyyneleet silmissä luen viimeisintä tekstiä ja toivon teille paljon hyviä hetkiä yhdessä läheistesi kanssa. Haluan sydämeni pohjasta kiittää sinua Tiina siitä, että olemme päässeet kulkemaan kanssasi osan matkastasi, se on jättänyt minuun lähtemättömän jäljen. Blogisi on vuorollaan ilahduttanut ja itkettänyt, pysähdyttänyt ja voimaannuttanut, mutta myös opettanut arvostamaan elämää sellaisena kuin se meille annetaan. Olemaan tyytyväisinä siitä mitä on. Valtava elämänilosi ja kykysi ottaa asiat vastaan tyynesti sellaisina, kuin ne vastaan tulevat, on uskomatonta ja poikkeuksellista. Kumpa itsekin pystyisin samaan. Hyvää ja rauhalllista kotimatkaa Tiina, olet ajatuksissani ja rukouksissani

Anonyymi kirjoitti...

Kyyneleet tulivat minullekin, kun tulin käymään blogissa. Olen myös lukenut blogia alusta alkaen ja olet kirjoittanut hyvin. Toivotan sinulle mukavia ja lämpöisiä hetkiä. Olet rukouksissani.

Anonyymi kirjoitti...

Hyviä hetkiä ja päiviä sinulle Tiina! Olen lukenut blogiasi pitkään ja kysellyt usein kuulumisiasi siskoni kautta. Vaikka olemme nähneet muistaakseni vain kerran, olet ollut pitkin matkaa paljon ajatuksissani. Taitosi nähdä elämän kauneus ja pukea se sanoiksi on poikkeuksellinen. Toivon sinulle ja perheellesi siunausta ja voimia.

terveisin Riitan sisko

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos sinulle tärkeästä blogistasi, josta on ollut suurta tukea ja iloa. Siinä on niin taitavaa sanankäyttöä, elämänmakuista tarinointia, sopivaa huumoria ja koskettavaa laululyriikkaa tämän taudin kanssa elämisestä. Soisin sinulla olevan toisin, mutta taudin käänteet on vain hyväksyttävä. Tuon kahden maan kansalaisuuden tunnen, kun itsekin saateltavaksi kuljen. Lempeää oloa sinulle hellässä hoidossa!

Heidi kirjoitti...

Kiitos Tiina viisautesi jakamisesta. Kiitos siitä, että olen blogisi avulla saanut elämän asennettani muutettua niin, että osaan nauttia siitä mitä minulla on enkä surra sitä mitä minulta puuttuu.

Toivon sinulle ja rakkaillesi auringon säteitä ja lempeitä tuulia! Voimia tulevaan!

Anonyymi kirjoitti...

Sanaton olo. Tänne pitää palata joka päivä. Lukemaan tekstisi uudestaan ja uudestaan. Ihmettelemään sitä, miten kauniisti, koskettavasti ja positiivisesti voit kirjoittaa, meistä niin kohtuuttomalta tuntuvasta asiasta. Mielessäni soi nuoren seurakunnan veisukirjan laulu: Varjot kasvavat, on tullut ilta. Nurmen kukat jo sulkeutuneet. Karja noudetaan pois laitumilta. Ja hiljaa ovat järvien veet...
Voimia sinulle ja ennen kaikkea läheisillesi.
Marsa

Anonyymi kirjoitti...

Pala kurkussa. Sanaton.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet,
niin varjoisat veet.

Hyvää matkaa, kuljet rinnalla enkelin. <3
Sirkku

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Kiitos. Esimerkilläsi olet tuonut omalle polulleni rohkeutta ja iloa. Yritän pitää mielessäni hetkessä elämisen taidon ja arjen rakastamisen. Toivon sinulle ja perheellesi seesteisiä ja rakastavia hetkiä. T. Äiti/rintasyöpäpotilas/ope

tiina kirjoitti...

Hei. Kiitos teille kaikille kauniista sanoista ja ajatuksistanne, ja elämän kokemusten jakamisesta. Sanat lämmittävät tänne päin yhtä paljon kuin täältä sinne. Sanoilla on mahtava voima.

Vielä täällä sairasvuoteella voin olla onnellinen siitä, että minusta ja tarinastani on ollut iloa niin monelle. Loppujen lopuksi hyvään elämään tarvitaan niin kovin vähän. Eilen siihen riitti miehen kanssa torinrannassa vietetty kahvihetki ja ystävien vierailut, tänään pitkä kärrylenkki pirteässä aurinkosäässä pokemoneja nappaillen.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina,

Blogisi oli ensimmäinen, jota luin, kun itse sairastuin. Se on antanut voimaa ja uskoa tähän hetkeen ja huomiseen. Kunpa mminullakin olisi se sama kyky valaa uskoa ja rohkeutta kohdata kaikki mitä eteemme tulee.

Ihanaa, kun olet jaksanut käydä torinrannassa ja Pokemoneja metsästämässä <3 Auringonsäteitä sinulle ja perheellesi ja iso kiitos, kun olen saanut tutustua sinuun.

Terveisin Pirkko R

Anonyymi kirjoitti...

Rakas Tiina,
Kun seitsemän vuotta sitten jäin eläkkeelle, olen blogeistasi seurannut elämääsi ja urheaa taisteluasi sairautta vastaan. Aivan erityisenä työvuosilta on mielessäni, kuinka olit työyhteisössämme ja ennenkaikkea oppilaillesi yksi sydämellisimpiä ihmisiä. Sinusta huokui lämpö jokaista tapaamaasi ihmistä kohtaan. Ehkäpä se seikka, että olet myös kätilö, antaa olemukseesi erityistä ystävällisyyttä ja välittämistä. Rakas Tiina, olet koko seitsemän vuotta ollut ajatuksissani. Vaikka tämä eläkeaika on sisältänyt paljon menoja ja kiireitä, sinä, Tiina, olet säilynyt erityisen rakkaana mielessäni.
Toivon sinulle ja perheellesi voimia ottaa vastaan tulevat päivät!
Raija

Anonyymi kirjoitti...

Tiinalle enkeleitä rinnalle ja koko perheelle voimia. Positiivisuutesi on upeaa. Olen lukenut blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen kohdannut sinut myös opiskelujen merkeissä, samoin mieheni miehesi. Emme tunteneet kovin hyvin kylläkään. Joulun aikaan jouduimme itse kohtaamaan elämän rajallisuuden, kun mieheni veli nukkui pois yllättäen, nelikymppisenä. Elämän kulkua ei voi käsittää.

Anonyymi kirjoitti...

Mustikkametsässä. Tulit niin vahvasti ajatuksiini että oli pakko pysähtyä kuuntelemaan tätä levollista huminaa, taustalla meren kohina. Jaan tämän kanssasi, missä menetkin,sinä rakas taistelija. Olet tehnyt lähtemättömän jäljen❤ terveisin g-Riitta Oulusta

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina!

Olen lukenut kaikki blogi-kirjoituksesi ja saanut niistä paljon voimaa ja ajattelemisen aihetta. Kiitos!

Lämpimiä ajatuksia sinulle ja perheellesi.

Anna

Kiara kirjoitti...

*halaa*

Anonyymi kirjoitti...

Mukavia rakkauden täyteisiä päiviä Teille,koko perheelle ja iso Kiitos blogistasi.Täällä on itketty ja naurettu juttuja lukiessa.Terv Paula.

Anonyymi kirjoitti...

Aurinkoa, iloa ja kivuttomuutta päiviisi Tiina! Viisaat ja kauniit ajatuksesi ovat tehneet minuun suunnattoman vaikutuksen. Kiitos, että olet antanut meille lukijoillesi niin paljon! Memento vivere! ♡ Enkeleitä matkallesi!!! -Nina-

Anonyymi kirjoitti...

Tiina, voimia, rakkautta ja kivuttomuutta toivon sinulle. Olet antanut niin paljon blogisi välityksellä. Niin paljon ajattelemisen aiheita siitä mikä elämässä on tärkeintä. Rakkaus ja läheisten kanssa vietetty aika. Kiitos Tiina. On niin vaikea pukea ajatuksiani sanoiksi. Voimia myös läheisillesi.t.Maarit

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tietorikkaasta blogistasi

Anonyymi kirjoitti...

Sanaton, liikuttunut ja myötäeläen.
Ihania kesäisiä hetkiä ja tunnelmia sinulle ja perheellesi. Olet ajatuksissa ja rukouksissa, enkeleitä matkallesi.
T.Sari

Anonyymi kirjoitti...

Paljon voimia ja jaksamisia sinulle Tiina-ope <3

Maiju P kirjoitti...

Kaikkea hyvää ja voimia tulevaan.

Jonna kirjoitti...

Niin taitaen asettelet sanoista lauseita, kauniisti tarinaa. Kosketat syvältä, jaat itsestäsi. Niin usein viisaaksi kutsutaan, sinä sanoilla sen todistat. Rakastat ja elät, niin kuin kaikkien meidän tulisi. Lempeitä hetkiä sinulle ja rakkaillesi Tiina. <3 -Jonna

Anonyymi kirjoitti...

Toivon sinulle ja perheellesi iloa ja valoa, parasta mahdollista oloa! En unohda sinua, vaikka emme koskaan tavannet, olet jättänyt lähtemättömän jäljen. Perheessäni on taisteltu saman kolmannen pyörän kanssa ja olen niin toivonut sinulle voittoa tässä omassa taistelussasi. Olet hurjan urhea ja kaunis ihminen, sinulla on ollut paljon annettavaa ja toivon että saat vielä monen monta onnen hetkeä yhdessä rakkaimpiesi kanssa. -Kirsi

Anonyymi kirjoitti...

Löysin sinun antaman kortin yli seitsemän vuoden takaa. Kummipoikasi sairasti silloin imeväisiän epilepsiaa ja meillä oli vaikeaa. Enkelikortin ajatus sopii myös tähän päivään:

Enkelin hoitoa

Silloin,
kun on
eriyisen vaikeaa,
on hyvä tietää,
että juuri silloin
ovat enkelit
erityisen lähellä
hoitaen, auttaen
ja vahvistaen
sinua.

Rakas Ystävä, kurssikaveri, kollega, poikani kummitäti, kiitos yli kahdenkymmenen vuoden ystävyydestäsi. Enkelin hoitoa Sinulle ja koko perheelle.

RT. Leena

Anonyymi kirjoitti...

Sanaton, sanasi ovat tärkeitä.

Anonyymi kirjoitti...

Rakas Tiina minäkin itken kun luin kirjoituksesi. Vaikka tiedämme mihin tämä sairaus parantumattomana johtaa niin sen lopun läheisyys ahdistaa. Sinua ja kauniita ajatuksiasi tulee niin ikävä. On myös koskettavaa huomata miten paljon blogillasi on seuraajia. Olet antanut meille kaikille todella paljon.
Olen kiitollinen ja onnellinen, että kohtalo johdatti meidät yhtiselle körttipolulle ja kahden maan kansalaisiksi. Rukoilenkin sinulle ja läheisillesi voimia ja luottamusta siihen, että Taivaassa me kerran vielä kohdataan.
Taivaan Isän siunausta teille kaikille.
Rakkain terveisin Pirkko ja Lasse

Anonyymi kirjoitti...

Sanattomaksi vetää... Ihana video oli sinusta, jonka myötä tänne blogiin päädyin lukemaan. Itkemättä ei voinut uusinta päivitystäsi lukea, joka sai myös lastemme ajatukset mieteliääksi, joita olet opettanut. Voimia sinulle Tiina sekä perheellesi.

Pulina kirjoitti...

Tiinalle ja perheelle kiitos tästä matkasta, jota olette jakaneet meidän tuntemattomienkin kanssa. Löysin blogisi monta vuotta sitten äitini sairastuessa syöpään. Olen saanut paljon sanoistasi ja ajatuksistasi ja jään ihmettelemään elämänasennettasi, jollaista haluaisin itsellenikin, mutta jota on niin vaikea monesti tavoittaa. Miten paljon tuleekaan valitettua sellaisesta, joka on vain ohimenevää epätasaisuutta. Ajattelen sinua ja kyyneleet tulevat silmiini. Rauhallisia yhteisiä hetkiä teille kaikille. Tästä kesästä ikuiseen kesään, Tiina!

Anonyymi kirjoitti...

Kyynelten läpi, kaikkea hyvää!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kaikesta siskoni. Tässä elämässä emme ehtineet tavata, mutta tehdään treffit sinne, missä ei ole kipua.

Olet idolini. Auringonpaisteisia ja rakkaudentäyteisiä päiviä!

Tiina

Anonyymi kirjoitti...


Hei,

Hurjan elämän olet elänyt!

Olet mielessä usein aamuisin kun herään ja iltaisin, kun menen nukkumaan.

Hyviä hetkiä ja päiviä toivottaen,

blogisi lukija,

ElinaS

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos blogistasi ja kokemustesi jakamisesta. On arvokasta ja ihailtavaa, että vielä tässäkin tilanteessa jaksoit kertoa tilanteestasi. Surulliselta tuntuu, kunpa asiat olisivat voineet mennä toisin. Vaikutat hienolta, viisaalta ja lämpimältä ihmiseltä. Olet lukuisten tuntemattomienkin ajatuksissa. Kivuttomia ja tärkeitä hetkiä läheistesi kanssa ja voimia teille kaikille.
T. Blogiasi pitkään hiljaisena seuraajana lukenut

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos blogistasi! Olen pitkään seurannut blogiasi ja olet opettanut minulle elämästä paljon. Olen aina ihaillut asennettasi. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

T. Lukija

Anonyymi kirjoitti...

Tiina, kiitos blogistasi! Olet koskettanut kirjoituksillasi sielua. En unohda valoisuuttasi ja taidokasta kynänkäyttöäsi.

Hyviä kivuttomia hetkiä sinulle! Voimaa läheisillesi! Pirjo

Anonyymi kirjoitti...

Turvallista matkaa Tiinalle ja koko perheelle Taivaan Isän kämmenellä. Et ole koskaan yksin!
Sanna Kokkolasta

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos blogistasi! Olen saanut kirjoituksistasi ja ajatuksistasi uskomattomasti voimaa omalla sairaustaipaleellani. Olet opettanut näkemään positiivisuutta ikävissäkin asioissa ja olet näyttänyt että syövän kanssakin voi elää täydesti. Asenteesi kaikista vastuksista huolimatta on aivan uskomaton ja voimaa antava! Olen niin kiitollinen, että löysin blogisi.
Voimia sinulle ja perheellesi!

t. "fanisi"

Mikko kirjoitti...

Kiitos kaikille kauniista kommenteista.
Tiina ei enää viimeisinä viikkoina itse nähnyt lukea, mutta luin jokaisen kommentin hänelle ääneen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Mikko kun luit viestit Tiinalle.

Anonyymi kirjoitti...

Rauhallista taivasmatkaa Tiina! Enkelit lensivät sinne, minne tie on avoin. Perillä nyt! Syvin osanotto Tiinan miehelle ja lapsille ja muille läheisille.