maanantai 30. heinäkuuta 2012

juokse villi lapsi ja muuta musiikkiterapiaa



Haloo helsinki innostui pohjoisesta yleisöstä, ja veti upean keikan kuusrokin lauantai-iltapäivässä. Sirkusteltan helteessä hiki helmeili "modernia pop-rockia" soittavan yhtyeen jäsenten kasvoilla, kun nämä kuuluttivat koko saarelle, että
Mullon vaan tää elämä
perjantaina
perjantaina kaikki muuttuu
perjantaina
Mustiksi piirretyt silmät katsoivat suoraan minuun. Miten elli saattoi tietää? 
Mistä he tiesivät lopettaa pelle miljoonan villiin lapseen? Hypin massan mukana, me villit lapset heiluttelimme käsiä ja autoimme solistia, minkä kurkusta lähti.
Juokse villi lapsi
juokse kauemmaksi
siellä kasvat vahvemmaksi
ja vapaammaksi
Juokse henkesi edestä
ota toivon kipinä mukaan..

Perjantaina kaikki taas muuttui. Parin päivän odottelun ja tuskailun jälkeen seija soitti, ennen viikonloppua, kuten oli luvannutkin.
- Ikävä kyllä kuvissa näkyi merkkejä taudin uusimisesta. Lantiossa näkyy kaksi kertymäaluetta, 3,3 ja 2,8 senttiä, ja niiden sijainti ja rakenne viittaavat tähän meidän tautiin, joten koepalaa ei tarvitse ottaa. Ylilääkäri on tehnyt hoitosuunnitelman, ja jatketaan nyt tällä samalla yhdistelmällä, mitä olet viimeksi vuosi sitten saanut, taxolia ja cissiä. Pidetään se avastin myös mukana, kun näyttäisi, että siitä on hyötyä sinulle ollut. Miten olisi, tuletko heti alkuviikosta hoitoon?

Tajunta oli jäänyt ensimmäiseen sanaan, "ikävä". Se kertoi kaiken oleellisen. Muu osa puheesta meni suorinta tietä lähimuistiin, mistä poimin puhelun jälkeen yksityiskohdat miehenpuolelle, joka odotti oven takana käsiään väännellen. Vaikka ajatus katkesi, toimivat vaistot. Maanantaina ehtisin labraan, kyllä vain, mutta tiistain hoidolle sanoin heti topakan, mutta suunnittelemattoman ein. Tiistai-iltana pitää päästä metsään juoksemaan, rastilta rastille. Tämän isomman suon ylittäminen joutaisi odottamaan yhden päivän. Varsinkin, kun edessä aukeava suo näyttää taas kovin aavalta ja vetiseltä. 

Siinä me istuksimme makuuhuoneessa, minä vielä työpöydän ääressä puhelin kädessä, valuen tuolin selkänojaa pitkin kuin taskukello dalin maalauksessa, mies sängyn reunalla kuin äänetön versio munchin huudosta, ja katsoimme toisiamme. Prkl. Kahdenkymmenenyhden sytostaattipäivän kokemuksella tiesimme, mitä olisi tulossa, ja hetken näimme vielä pitemmällekin.

Kunnes tulimme järkiimme: elämä jatkuu. Syöpä ja hoidot kuuluvat siihen taas tiiviisti ainakin tämän vuoden, ehkä pitempään, mutta sille annetaan perheessämme niin pieni paikka kuin mahdollista. Elämänlaadusta ei tingitä eikä suunnitelmia muuteta. Jos ollaan menossa koko perheellä rock-festivaalille, niin sinne mennään, vaikka fiilis olisi perjantai-iltana ollut enemmän kallellaan utajärven suuntaan, missä olisi ollut mahdollisuus seurata sm-tason pierukilpailua. Omat paineeni olivat kuitenkin enemmän henkistä laatua ja ne helpottivat hieman tunnin juoksulenkillä. Rock rock, kyllä tämä taas tästä.

Ja niin istuksimme lauantaina perheen ja naapurivahvistuksen kanssa qstockin päälavan läheisyydessä filtillä, kuuntelemme fintelligenssin konserttia ja nautimme musiikkiterapiasta. Peltsi tanssii ja pilettää lei kaulassa. Isommat neidit kulkevat cooleina aurinkolasit silmillä ja yrittävät karistaa nuorimmaista kintereiltään. Esikoinen kävelee kavereiden kanssa ohi, moikkaa kuitenkin.
Elämä on sitä mitä teet siitä

en vaihtais päivääkään  


Aurinko piiloutuu koivujen taa, mutta illallakaan ei tule kylmä. Chisua pitää päästä katsomaan niin eteen kuin mahdollista. Peltonen näyttää idolilleen sydämiä isin olkapäiltä. Keski-ikäiset rouvat innostuvat tanssimaan niin että puuhelmet heiluvat ja teinineidit karkaavat kauemmaksi.

Neljänkympin kriisin tunnistaa siit

ettei ryppyvoiteet enää mihinkään riitä
Näyttää keskisormee onnelassa nuorille
ja kiipee joogaretriitille ylös vuorille

Kuolemaa kohti mennään joka ikinen
näkö, kuulo, kaikki pettää ja pää tietää sen
Se pelottelee meitä millä lie milloinkin
Se ei katso ikää, se vaan pettää silloinkin


Saa pelotella, mutten suostu pelkäämään. Se toivonkipinä, se taitaa olla vakiovaruste.

41 kommenttia:

PiKo kirjoitti...

No voissunssssaakeli. Mutta taistoon päin ohoi, joukot armaat ja voimakkaat!!!

oot mielessä <3 Tsemppiä ja sitä kaikkea, mitä uuteen erään tarvitaan. Hanskat kouraan ja S:lle turpaan.

PiKo kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Voimia jälleen kerran uuteen erään tässä ottelussa. Mutta voittajasta ei ole epäselvyyttä, Sinä jaksat ja voitat! Kauniita kesäpäiviä, Päivi

Anonyymi kirjoitti...

Voihan p...a. Voimia, halauksia ja terveisiä Maijalta Helsingistä

Anonyymi kirjoitti...

Voi pirulainen sentään :( taistelutahtoa sinne! Annukka

Anonyymi kirjoitti...

Voimia lähetän!
*tekee käsillään maagisia energianlähetysliikkeitä*

Anonyymi kirjoitti...

Suunnistuksesta opittua: pitää edetä rasti kerrallaan eikä miettiä liikoja seuraavia etappeja. Tsemppiä Tiina!
Kannustusjoukoissa, Maikki

Hannele kirjoitti...

Voimia taas<3

Hannele kirjoitti...

Voimia taas<3

Anonyymi kirjoitti...

Moi.
Sitä samaa kuin muutkin, voi kurjuus. Niin se kyynel vierähti tämän anonyymin poskelle. Mutta ennenkaikkea jaksamista sinne teidän perheeseen.!! Ja toivotaan, että sytostaatit ovat yhtä tehokkaita kuin aiemmin ja uutta on laitettavissa tarpeen mukaan kehiin.
Ja elämä on tässä ja nyt, ihan oikein ,että sairaus saa vain minimitilan. Olet ajatuksissa.

Anonyymi kirjoitti...

Niisk ja prkle ♥ Voimia uuteen talvisotaan! Myös miehelle!

Terhi kirjoitti...

Kaikenlaisia VOIMASANOJA sormenpäissä pyörisi, mutta jääkööt näppäilemättä :( Rasti kerrallaan (hyvin todettu Maikki), kuten oletkin jo osannut edetä. Voimia sulle, teille! ♥

PS. Ryhmäteatterin "Peter Pan" -näytelmässä (Suomenlinnassa) lauletaan myös "juokse villi lapsi" ja se on muutenkin punkhenkinen versio. (Esitykseen on 7 vuoden ikäraja.)

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja taistelutahtoa sinulle ja perheellesi!!
Olen seurannut blogiasi pitkän ajan ja sairastanut myös rintasyövän.
Haleja :)

Anonyymi kirjoitti...

Jollain tasolla olit tähän varautunut, koska anoit kesäkuussa jatko-aikaa tautivapaallesi, mutta varmasti ikävä uutinen pysäyttää mutta onneksi vain hetkeksi, koska sinulla tosiaankin on vakiovarustuksena ei vain toivonkipinä vaan vahva usko ja luottamus elämän kantamiseen. Se sama usko ja luottamus on myös täällä ja sitä rukoillaan lisää sinulle ja kaikille läheisillesi. Lämpimin terveisin Pirkko ja Lasse

Adelhaid kirjoitti...

Voi perkeleen perkele! Anteeksi kielen käyttöni, mutta tilanne vaati voimasanoja!

Isoniso virtualihalaus ja aivan mahdottoman paljon voimia sulle ja perheelle! Jaksaa jaksaa vaikka vähän suuremmankin suon yli!

"Pelko koputti oveen. Toivo meni avaamaan, eikä siellä ollut ketään!"

Anonyymi kirjoitti...

No voihan prkle taas. Olisihan sitä tätä lajia sinun kohdallesi osunut jo ihan riitävästi. Tsemppiä taistoon!


t. Tuutikki

Anonyymi kirjoitti...

Voih, tyhmä tauti. Voimia (kaikille siellä) - ja Terveyttä ja Pitkää Ikää! Asenteesi on ihailtava, niin ihailtava - koetan oppia siitä. :) -Miem-

Zelda kirjoitti...

Voimakkaita luuvitosia ja vaikka tarpeen tullen nyrkkiä ja monoakin tuolle vihulaiselle. Hengessä mukana ja hurjia voimapuhureita puhallellen.

Kitsune kirjoitti...

Taisit uutiset jo ennalta aavistella, edellisen viestin perusteella. Mutta niin kauan kuin on niitä toivonkipinöitä, on elämää, eiks niin? Tsemppiä ja halauksia taas tähän taistoon. Tukijoukot ovat hengessä mukana.

Kati kirjoitti...

Komppaan Pirkkoa ja Lassea!

Anonyymi kirjoitti...

Voi penteleen pentele.Tiina,

sinulta jos keltä löytyy sitä taistelutahtoa.Halaus ja voimia teille koko perheelle.T Paula

Anitta kirjoitti...

Vaikka onkin luumujen kypsymisaika, niin toivon luumujen kutistuvan rusinoiksi ja sitten pippureiksi ja näkymättömiin.
Voimia taistoon!

Anonyymi kirjoitti...

Moikka Tiina,

hitsit mitä uutisia!!! Mutta nyt tilanne on taas tiedossa ja eikun täydellä tohinalla vihollista päin.

Tänä päivänä hoidot ovat niin hyvät ja monipuoliset, että vaihtoehdot eivät heti lopu. Olen nähnyt gynen syöpäkroonikkoja, jotka tulivat nelikymppisenä ja käyvät hoidoissa vielä 20 vuoden päästä =)

Kaikki kortit siis edelleen taskussa ja tuulta päin!!!

-hoitsu Kati

Anonyymi kirjoitti...

Toivon lieväoireisia tikkaripäiviä - kun en muutakaan osaa!

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

Voi harmistus olisin niin toivonut toisenlaista tietoa.
Mutta tsemppiä ja voimia!

tiina kirjoitti...

Kiitos te kaikki!
Grande päivä takana, 9,5 h urakka esilääkkeineen ja välihuuhteluineen. Pahoinvointi -anteeksi- hyvinvointilääkerepertuaaria oli kasvatettu, joten olo on parempi kuin vuosi sitten edellisjakson viimeisen syton aikaan.

Henkinenkin kantti taas kasvoi.Lääkärillä oli aikaa ja taitoa, hoitajat olivat taas niin matkassa mukana ja vieruspeteille sattui ihan loisoheppuja. Tosiaankin, kati, vieressäni oli rouva, joka oli kulkenut hoidoissa 11v.

Päivän jälkeen olo oli sen verran euforinen, että kävelin kaupungille ukkoskuuron raikastamassa kesäillassa, suunnistin torin rantaan jäätelölle, mutta suunnistustaidoissani on vielä kehittämisen varaa: löysin itseni terassisiideriltä;)

Voikaahan hyvin, tekin!

Anonyymi kirjoitti...

henkinen kippis ja kulaus sinne terassille. kumarrus, niiaus ja syvä respekti. kyllä se niin on, että SINÄ kannattelet meitä.

t.s

Anonyymi kirjoitti...

Voimia Tiina !!!! Terassicidukka oli paikallaan ehdottomasti ; )
Virtuaalihali !!!
pirtsikka

Anonyymi kirjoitti...

Ei ollenkaa paha vaihtoehto toi teranssi...

Vintti kirjoitti...

Terassisiideri lieni paikallaan.

Paukkuja!
Ihailen sinua, ja siippaasi. Asennettanne.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvinhän sä suunnistit :)
Tee

Anonyymi kirjoitti...

Askel kerrallaan. Yhdessä syksyyn ja lumivalkeaa kohti.

Toipumisterkkuja myös pojilta.

rt Leena

Anonyymi kirjoitti...

Pysäyttävää.
Mitään järkevää suunnistusaiheista vertauskuvaa en keksi.
Aivan valtavasti voimia koko teidän perheelle kaiken tämän keskelle!
Toivottavasti nähdään rasteilla tiistaina ja työmaan suunnalla edes kahvittelun merkeissä.
Halein, A

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Anonyyminä olen seurannut blogiasi pitkään. Voi harmitus mitkä uutiset täällä nyt onkaan, mutta haluan tukea sinua Indican "Niin tuleni teen" -kappaleen sanoin:

"Mä ohdakkeet pois tieltä taitan, pääsen vapauteen.
Ne roviooni maahan laitan
niin tuleni teen,
se yön valaisee,
niin tuleni teen."

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

Eeva

Sun äitis kirjoitti...

Olen kaksi vuotta seurannut tätä blogia ja sen kautta monia muita rintasyöpäblogeja. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, opin tykkäämään siitä, ettei sivu ole päivittynyt. Sehän tarkoitti, että elät ihan tavallista elämää eikä ole mitään syöpäblogiraportoitavaa. Kirjoitat ihanasti, ja tekstiäsi on kiva lukea, silti olisin mielelläni ollut vailla lukukokemusta, jos se olisi siirtänyt uusintakierroksen alkua jonnekin kauas! Opettajalla vuoden kierto alkaa syksystä, mutta mikä turkanen siinä on, että opettajan syöpäkiertokin taas kerran alkaa syksystä! Kaksin verroin voimia toivotan rankkaan lomaltapaluuseesi

Sun äitis kirjoitti...

Olen kaksi vuotta seurannut tätä blogia ja sen kautta monia muita rintasyöpäblogeja. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, opin tykkäämään siitä, ettei sivu ole päivittynyt. Sehän tarkoitti, että elät ihan tavallista elämää eikä ole mitään syöpäblogiraportoitavaa. Kirjoitat ihanasti, ja tekstiäsi on kiva lukea, silti olisin mielelläni ollut vailla lukukokemusta, jos se olisi siirtänyt uusintakierroksen alkua jonnekin kauas! Opettajalla vuoden kierto alkaa syksystä, mutta mikä turkanen siinä on, että opettajan syöpäkiertokin taas kerran alkaa syksystä! Kaksin verroin voimia toivotan rankkaan lomaltapaluuseesi

Tokakertalainen kirjoitti...

Hei Tiina

Olen lukenut blogiasi monestikin, ja toivonut parasta sinulle, ja toivon edelleen. Tämä inhottava tauti koettelee, ole vahva ja säilytä toivosi. Muu ei auta.

Muun muassa Chisua olen itsekin kuunnellut kovasti nyt toisen kerran sairastuttuani, ihanaa ja voimauttavaa musiikkiterapiaa tässä vielä pieni pätkä:

"Airot mun käsissä veneessä istun
Kun oikeella vedän, mä oikeelle liikun
Kunpa elämä toimisi näin
Veis' mut minne haluun
eikä myrskyjä päin"

Kaikkea hyvää sinulle toivottaen: Tokakertalainen

Kiara kirjoitti...

No voi kökkäre! Emmä osaa oikein muutakaan sanoa.

Tsempit ja sellaista.

Kiara kirjoitti...

No voi kökkäre! Emmä osaa oikein muutakaan sanoa.

Tsempit ja sellaista.

Tiina kirjoitti...

Taistelutanner tömisee! Siideriä ja joskus myös jätskiä voimaannuttamaan arkea.
Virtuaalivoimahalaus!
Nimim. kontrolliin kahden viikon päästä