virsiä

Kävin lauantai-illan vietossa kaupungilla -tarkemmin tuomiokirkossa, samuli edelmannin ja kumppaneiden virsikonsertissa.

Ei kirkonpenkki itselleni mitenkään vieras paikka ole, vaikka en nyt kyllä muista koska viimeksi olen kirkossa käynyt (muulloin kuin häissä tai jouluna). Mutta minulla ei siis ollut mitään "kynnystä" ylitettävänä kirkkoon mennessä. Vain parikymmentä kilometria varovaista autolla ajoa ja kilometrin köpöttely-kävely haavaniitteineni kaupungilla (ei parkkipaikkaa!!) ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Tuntui, että tilaisuuteen oli pakko päästä. Halusin täsmälääkettä tähän taudintuskaan, ja hyvää hoitoa sainkin.

Upeita, syvästi tulkittuja virsiä kuunnellessani koin oloni hyvin turvalliseksi ja jollain tavalla ikiaikaiseksi. Hädän hetkellä on ennenkin osattu turvata korkeampaan voimaan. Ei ihminen tänään ole sen vahvempi tai suurempi kuin ennenkään, lavantautiepidemian aikana, titanicin upotessa, keskitysleirillä.. Ja jos tällä hetkellä en kokisi heikkoutta, koska sitten?

Ja vielä ne sanat. Vaikkei uskontoa omaksi kokisikaan, voivat sanoittajien kohtalot ja sanat puhutella inhimillisellä tasolla. "Hyvyyden suojaan, ihmeelliseen voimaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt". Ja nämä sanat on kirjoitettu keskitysleirillä muutama kuukausi ennen kuolemaa.