..ajattelin lipuessani jälleen magneettikoneeseen. Tuttu abba-elokuvan soundtrack soimaan ja arkkuun lepäilemään. Yritin saada maksani hymyilemään kuvaajille: ei etäpesäkkeitä, kilttejä kystia vaan täällä. Tivasin hoitajilta tuloksia, mutta eivät heltyneet tälläkään kertaa niitä antamaan. Ohjeet on selkeät, hoitava lääkäri haluaa ne kertoa. Tässä tapauksessa ei edes halua, vaan voin alkuviikosta soittaa hoitajalle.
Tutkimuksesta tullessa sateli hiljalleen lunta. Hymyilytti, vaikka alla oli kesärenkaat. Ihmeellinen ensilumi valaisi päivän ja mielen, ja samaa riemua jatkui kotona lasten kanssa. Oikeastaan, olisinko edes halunnut viikonlopuksi ylimääräistä päänvaivaa maksani suhteen? Asia kerrallaan.
Työtoverit pyysivät mukaan tämäniltaiseen tiimihengen nostatukseen, keilaa ja kaljaa(?), ruokaa päälle. Ryhtiliikkeeni on siinä mallissa että päätin lähteä matkaan -onhan porukka mitä hulvattomin ja nauru tunnetusti pidentää ikää. Sairauteni jätän kuitenkin kotiin, samoin auton. Eli maksani, pesineen kaikkineen, saa pientä puuhaa ainakin yhdestä shiraz-lasillisesta. Here I go again!
Kuuluisia (?) potilaita..
2 vuotta sitten
1 kommentti:
Juuri oikein toimittu, Tiina. Keilailu on hauskaa ja hyvällä porukalla vielä hauskempaa. Eikä lasillinen tai kaksi hyvää viiniä voi olla kuin hyvästä!
Auringonsäteitä viikonloppuusi!
Lähetä kommentti