Kiltti tyttö

Magneettikuvien tulokset olisivat valmiit seuraavana päivänä, ja minulle sanottiin että voisin, poikkeuksellisesti, tiedustella tuloksia puhelimitse. Löysin useamman numeron osastolle ja ei kun yrittämään. Olen todella harjaantunut puhelinjonottaja, kokemusta on kertynyt mm. kunnan terveyskeskuksen päivystysjonosta. Varustauduin siis päivän lehdellä ja kahvikupilla tulevaan tuut tuut -rupeamaan, mutta melko pian tärppäsi. Erittäin väsyneen kuuloinen hoitajaääni totesi heillä kuitenkin olevan tosi kiire, ja EIKÖHÄN sinulle riitä että kuulet tulokset sitten huomenna kun tulet osastolle. Apua, en ollut osannut odottaa suoraa tyrmäystä. Tällä kertaa ei riitä, sain onneksi sanottua varsin ponnekkaasti. No, sitten jatka soittelua tiettyyn numeroon.

Ärsyynnyin kommentista suunnattomasti. Kiltti tyttö kaiken nielee, mutta nyt en olekaan kiltti -jos en nyt ihan tuhmaksikaan aio heittäytyä. Otan oppia nuorimmaiseni elämänasenteesta, kolmivuotiaillahan tuo asenne on vielä kohdallaan... Eilenkin, nimipäivänään hän muisti kertoa kaikille suuresta juhlastaan, onnitteluja odottaen. Kummitädin luokse kylään mennessä hän kertoi, että tultiin juomaan minun nimpparikahvit. Kiitti saamastaan nimipäiväkortista, ja kysyi kohteliaasti, että olisiko hänelle lahjakin? Eli: pitää tietää mikä itselle kuuluu ja perätä sitä, kohteliaasti mutta määrätietoisesti.

Määrätietoisesti siis painoin vihreää luuria 5min välein. Puhelinhäiriköintiini vastattiin vihdoin 3 tunnin yrityksen jälkeen. Hoitaja (nyt oikein ystävällinen) luki kuvaustuloksia koneelta, mutta tulokseksi jäi, että avatessa selviää.

Samat sanat kuulin tänään leikkaavalta lääkäriltä. Leikkaussuunnitelma lähtee siitä, että avataan vatsa ja katsotaan mitä löytyy. Ainakin vasen munasarja, munasarjasta (kaiketi) lähtöisin oleva tuumori sekä kohtu leikataan. Jääleikkeen perusteella sitten joko suljetaan vatsa tai suurennetaan haavaa ja poistetaan imusolmukkeita. Elämästä ei ainakaan jännitystä puutu.