pöytäkirja

Pallopäiden tissihenkinen tapaaminen

29.8.2010 klo 12.00

Senaatintori, helsinki

1. Kokous huomataan heti yliopiston rappusilla päätösvaltaiseksi. Paikalle on saapunut myös muutama sata ulkojäsentä.

2. Verrytellään jalkoja ja kielenkantoja. Jälkimmäinen sujuu heti ja helpommin.

3. Suoritetaan velvollisuudet alta pois, eli kävellään neljän kilometrin reitti, kulkueen hännillä poliisin valvoessa suoritusta siinä hännässä kiinni. Kaikki jaksavat maaliin, muutama ratarikko huomioidaan. Kukaan ei pääse poliisin kyytiin.

4. Tunnelma on korkeammalla kuin tuomiokirkon torni.

5. Siirrytään varsinaiseen kokoukseen ravintola mayaan, hyväksytään maittaelan syy poistumiseen kesken kaiken. Kokouksessa tehdään runsaasti rehellisiä kannanottoja.

Positiivisuus:

Päätetään, ettei positiivisella asenteella voi parantua syövästä, vaan kyseessä on urbaani legenda. "Sinä kyllä selviät, kun jaksat olla noin iloinen" -kommentteja ei tarvitse kuunnella saati uskoa. Todetaan kuitenkin, että myönteinen asenne voi parantaa elämänlaatua, niin tautivapaalla kuin taudin kanssakin.

Kiitollisuus:

Ärkoolle myönnetään lupa olla täysin kiittämätön kaikesta, mikä liittyy syöpään. Jos joku haluaa olla kiitollinen, se sallittakoon. Eli sanna saa olla kiitollinen sairasloman aikana löytyneestä luovuudesta ja rohkeudesta jättäytyä hetkeksi oravanpyörästä. Tiina saa olla kiitollinen kaikesta, jos kerran välttämättä haluaa.

Sen sijaan päätetään, että muut paitsi anitta, sanna ja tiina jäävät suureen kiitollisuudenvelkaan, kun eivät tuoneet mitään tuliaisia meille muille:) -huh, onneksi muistin ne mozartin kuulat, kun olin kumppaneilta saanut ihanan korun ja joulukortinkin tulevaksi jouluksi..

Toiveet:

Muistutetaan jäseniä toiveiden vaarallisuudesta. Ne voivat oikeasti toteutua. Päätetään varoittaa myös muita tästä asiasta. Mm seuraavat toiveet olisivat saaneet jäädä toteutumatta:

"Kunpa rinnat olisivat vähän pienemmät. Jospa sitten lasten teon jälkeen pääsisin rintojen pienennykseen."

"Olisipa kerrankin omaa aikaa."

"Voin kun kesäloma ei ihan vielä loppuisi."

Optimismi:

Optimismi-sanan voisi vapaasti suomentaa "optiseksi harhaksi". Pessimisti ei pety, joten miksi emme (ainakin salaa) uskoisi kurjia ennusteitamme? Näin on olemassa mahdollisuus positiiviseen yllätykseen. Toisaalta, vaikka itse saamme olla pessimistejä, tulee meitä hoitavien tahojen valaa meihin toivoa. Ja tarjota konjakit sytostaattihoidon päätteeksi, kuten pohjoisessa.

Lupaukset:

Katsotaan kameraa ja hymyillään, tissitiimi ja tukijoukot. Samalla sovitaan, ettei tällä kertaa ja tästä otoksesta tule kuvaa kenenkään syöpäläisen muistokirjoitukseen. Ja lupauksista pidetään kiinni, fröökynät.

Motto:

Pohditaan sitä, että on erittäin tärkeä juhlia saavutuksia niin syöpäpolulla kuin muutoinkin. Viimeinen sädehoito on yhtä suuri aihe skoolaukseen kuin väitöskirjan jättäminen painoon (muista, kitsune, odotamme tuuletuksia torstaina!).

Siis: Juhlapukua ei säästellä!

Tälle kippistetään kermaliköörillä (ensi kerralla sitten tee aitoa baileysia), tai sitten jollain muulla. Muistetaan, että maksaakin pitäisi säästellä vaikka tahtoisi täysillä päästellä.

6. Päätetään kokous aivan liian lyhyeen klo 17.43 laukunkantajan näyttäessä kriittisiä käsimerkkejä. Bussi lähtee, mutta tulee takaisinkin.

Seuraava kokous onkin sitten pikkujoulut:)