Pallopäiden tissihenkinen tapaaminen
29.8.2010 klo 12.00
Senaatintori, helsinki
1. Kokous huomataan heti yliopiston rappusilla päätösvaltaiseksi. Paikalle on saapunut myös muutama sata ulkojäsentä.
2. Verrytellään jalkoja ja kielenkantoja. Jälkimmäinen sujuu heti ja helpommin.
3. Suoritetaan velvollisuudet alta pois, eli kävellään neljän kilometrin reitti, kulkueen hännillä poliisin valvoessa suoritusta siinä hännässä kiinni. Kaikki jaksavat maaliin, muutama ratarikko huomioidaan. Kukaan ei pääse poliisin kyytiin.
4. Tunnelma on korkeammalla kuin tuomiokirkon torni.
5. Siirrytään varsinaiseen kokoukseen ravintola mayaan, hyväksytään maittaelan syy poistumiseen kesken kaiken. Kokouksessa tehdään runsaasti rehellisiä kannanottoja.
Positiivisuus:
Päätetään, ettei positiivisella asenteella voi parantua syövästä, vaan kyseessä on urbaani legenda. "Sinä kyllä selviät, kun jaksat olla noin iloinen" -kommentteja ei tarvitse kuunnella saati uskoa. Todetaan kuitenkin, että myönteinen asenne voi parantaa elämänlaatua, niin tautivapaalla kuin taudin kanssakin.
Kiitollisuus:
Ärkoolle myönnetään lupa olla täysin kiittämätön kaikesta, mikä liittyy syöpään. Jos joku haluaa olla kiitollinen, se sallittakoon. Eli sanna saa olla kiitollinen sairasloman aikana löytyneestä luovuudesta ja rohkeudesta jättäytyä hetkeksi oravanpyörästä. Tiina saa olla kiitollinen kaikesta, jos kerran välttämättä haluaa.
Sen sijaan päätetään, että muut paitsi anitta, sanna ja tiina jäävät suureen kiitollisuudenvelkaan, kun eivät tuoneet mitään tuliaisia meille muille:) -huh, onneksi muistin ne mozartin kuulat, kun olin kumppaneilta saanut ihanan korun ja joulukortinkin tulevaksi jouluksi..
Toiveet:
Muistutetaan jäseniä toiveiden vaarallisuudesta. Ne voivat oikeasti toteutua. Päätetään varoittaa myös muita tästä asiasta. Mm seuraavat toiveet olisivat saaneet jäädä toteutumatta:
"Kunpa rinnat olisivat vähän pienemmät. Jospa sitten lasten teon jälkeen pääsisin rintojen pienennykseen."
"Olisipa kerrankin omaa aikaa."
"Voin kun kesäloma ei ihan vielä loppuisi."
Optimismi:
Optimismi-sanan voisi vapaasti suomentaa "optiseksi harhaksi". Pessimisti ei pety, joten miksi emme (ainakin salaa) uskoisi kurjia ennusteitamme? Näin on olemassa mahdollisuus positiiviseen yllätykseen. Toisaalta, vaikka itse saamme olla pessimistejä, tulee meitä hoitavien tahojen valaa meihin toivoa. Ja tarjota konjakit sytostaattihoidon päätteeksi, kuten pohjoisessa.
Lupaukset:
Katsotaan kameraa ja hymyillään, tissitiimi ja tukijoukot. Samalla sovitaan, ettei tällä kertaa ja tästä otoksesta tule kuvaa kenenkään syöpäläisen muistokirjoitukseen. Ja lupauksista pidetään kiinni, fröökynät.
Motto:
Pohditaan sitä, että on erittäin tärkeä juhlia saavutuksia niin syöpäpolulla kuin muutoinkin. Viimeinen sädehoito on yhtä suuri aihe skoolaukseen kuin väitöskirjan jättäminen painoon (muista, kitsune, odotamme tuuletuksia torstaina!).
Siis: Juhlapukua ei säästellä!
Tälle kippistetään kermaliköörillä (ensi kerralla sitten tee aitoa baileysia), tai sitten jollain muulla. Muistetaan, että maksaakin pitäisi säästellä vaikka tahtoisi täysillä päästellä.
6. Päätetään kokous aivan liian lyhyeen klo 17.43 laukunkantajan näyttäessä kriittisiä käsimerkkejä. Bussi lähtee, mutta tulee takaisinkin.
Seuraava kokous onkin sitten pikkujoulut:)
20 kommenttia:
:) Kiitos. Melkein kuin olisin itse ollut mukana.
Pöytäkirja todistetaan oikeaksi.
Pikkujoulussa viimeistään juodaan syöpähoidoista väliin jääneet konjakit.
Missä välissä ehdit kynäsi taas tämmöiseen terään teroittaa!?! Toisilla se on sanojen peräkkäin asettelun lahja, niin että henkeä saa pidätellä lukiessa.
Tuolla energialla pääsetkin syysmyrskyjen yli aina marraskuulle ja pikkujouluaikaan asti! Voi hyvin!
Aikatauluvastaavalle ja laukunkantajalle terveiset myös!
Voi ei... sulla on ihan oikeasti ollut joku nauhuri käsveskassa tai jotain.
Hyväksyn ja allekirjoitan pöytäkirjan nimenselvennyksineen.
Sori vaan Ärkoo, mutta tuo Tiinan kirjoitus kiittämättömyydestä kirvoitti mun naurulihakset ylimilleen. Nimimerkillä: melkein vedet silmissä. Muistakaa myös tosiaan, että toivoa ei kannata!! Suut suppuun heti!
Kiitos.
Ei se mitään Sanna, vuoroin vieraissa...
Allekirjoitan pöytäkirjan omasta puolestani. Juuri näin kaikki tapahtui.
Ja paikalla ei - ollut- luki ilahtuneena pöytäkirjaa.
Lisää tuollaisia kokouksia!
Saavutuksista pitää iloita, joka hetki-päivä.
Nyt.
Tuon allekirjoitan.
Ihanat jutut teillä!
Siispä - mahtava kokous !!! Kateeksi käy mukana olemattomuus ; ) "Maksaakin pitäisi säästellä vaikka tahtoisi täysillä päästellä" - hih hih. Ja todellakin tuo rk:n kiittämättömyys pisti mulla kans täysillä nauruks ja toi "Kyllä sä selviät kun olet niin iloinen" TEILLÄ ON OLLUT NIIN HAUSKAA, että .... pakko päästä pikkujouluihin !!! Kaikille kokoukseen osallistujille ratkiriemukasta syksyä !!!
"sädehtivä" pirtsikka
loistava kokous ja kerrassaan tuottoisa kun noin viisaita lausuntoja saitte aikaiseksi!Vaikken mukana ollutkaan niin allekirjoitan kaiken:)
p.s ihana oli huomata maittaelan nimikin kokoonpanossa:)lämpimät terkut täältä "pohojanmaalta" sinulle!!:)
Mukava lukea teidän hauskat kuulumiset! Vertaistuki taitaa tässäkin taudissa olla parasta psyykkausta.
T. Maikki
Juu, vertaistuki on parasta :) Ja jos se rintasyöpä ei nyt tällä marssilla taltu, niin ensi vuonna kerätään isompi mielenosoitusjoukko ;) Pirtsikalle kiitokset ja mau-ah-tavaa syksyä!
Ja pöytäkirjaan ei ole mitään huomautettavaa. Se siis todistetaan täten oikeaksi.
Voi, Tiina, kun sä osaat..Tuli kirjoituksestasi mieleen, että mikään ei ole niin tärkeää kuin tissiporukan kokoukset eikä sekään ole niin tärkeää, kun löytyy jakajia ja asennetta. Ihan alkoi kaduttaa, että jouduin poistumaan ennen aikojaan. Pikkujouluihin täytyy tehdä kunnon aikavaraus!
ps. Kiitos, Nina, terveisistä. Olisi oikein mukava nähdä sinuakin, joten järjestä itsesi seuraavaan meetingiin tai ota yhteyttä kun liikut pääkaupunkiseudulla.
oih, kun harmittaa, etten päässyt mukaan pallopäiden rintasyövänvastaiseen mielenosoituskulkueeseen. Teillä kaikilla oli niin mukavaa voi jospa oisin saanut olla mukana, laulun sanoja lainaten.
Toivottavasti pikkujoulut osuvat vapaaseen viikonloppuun.
Pöytäkirjan kautta pääsen sentään kärryille mistä on puhuttu ja mitä päätetty. Oikein kelpoja päätöksiä.
Oli taas ihan mahtavaa luettavaa. Sinun teksteistä tulee hyvälle tuulelle. Ihan kuin itse olisi ollut mukana. Sairaalassa ajatteli tietä marssijoita.
Hoksottimet hitaalla, mutta olenhan minä kiitollinen; tästä ringistä ja jokaisesta sen kirjoittajasta erikseen, virtuaalisista ja irl-tavatuista! Olette te kyllä ihan mahdoton ja mahtava porukka! Ilman sitä s-alkuista viisikirjaimista rumaa sanaa en olisi teihin tutustunut. Ihanoita olette! Hyvä että olette.
Täällä pitäis olla "tykkää"-painike!
:)naapurintäti
Voi että kun en päässyt paikalle, mutta tehän ootte ajatellut ihan samoja asioita kuin minä! Pessimisti ei tosiaankaan pety!
Pikkujouluihin on pakko päästä paikalle!
:-)
eipä tuohon muuta kommentoitavaa.
Ebba
- jonka toive kaljusta (ikuisesti bad-hair-dayhin kyllästyneenä) aikanaan toteutettiin sytostaateilla
Terveiset Tiinalle ja muille kohtalotovereille!
Kiitos ystävät. Taas näistä.
Netti pelittää eilisen katkon jälkeen, jipii. Olenkohan koukussa tähän virtuaalielämään..
Pikkujouluissa sitten uusiksi, sinne on taasen avoin kutsu ja järjestelytoimikuntakin on aloittanut toimintansa:)
Lähetä kommentti