däng däng

Kiitos kysymästä kaikki, hyvin täällä voidaan. Perjantai-iltapäivänä kello neljä lopetin puhelinpäivystyksen, ja häädin syövän korvieni välistä takaisin pesäänsä, ahtaaseen koloon maksan perille. Siellä pysytelkööt siihen asti, että saa tappavan annoksen doketakselia, karboplatiinia tai jotain vielä kokematonta solunsalpaajaa.

Reilu viikko syöpäelämää takana, ja tasapaino alkaa taasen löytyä. Kriisejä on kohdattu ennenkin, ja kokemuksen suomalla varmuudella tiedän, että pimeyttä seuraa aina valo. Niin nytkin. Oli ilta, tuli aamu, näin meni shokkivaihe.

Viikko sitten mieheni huilaili ruohonleikkuun lomassa, ja minä hengailin muuten vaan pihalla. Mitäs mietit -kysymykseen mies vastasi ennen kuin ehdin sitä edes esittää. "No en suunnittele sun hautajaisia", väitti hän, mutta minäpä suunnittelin. Olin ajatellut ehdottaa lipputangon pystyttämistä pihallemme. Voisivat sitten omaiset nostaa lipun puolitankoon kyseisenä päivänä, se kun olisi niiiiin juhlavaa. Yhteistuumin jätimme kuitenkin hautajaissuunnitelmat ja -valmistelut parempaan ajankohtaan, lämpimillä keleillä ei tohdi tuota uuniakaan turhaan lämmittää.

Hautajaissuunnitelmat ovat edesmennyttä elämää, ja tänään fiilis on aivan toinen, päivä alkaa pilkottaa. Viimeiseen helleviikonloppuun piti mahduttaa kaikki kesän elementit. Matkalla uimarannalle kuunnellaan kerrankin aikuisten valitsemaa kanavaa, ja eikös siellä laula lempilyyrikkoni juice. Hän julistaa, ettei elämästä selviä hengissä, ja nyökkään mielessäni, mutten ollenkaan ahdistuneena, tämähän tiedetään. Samassa rallissa hän kuitenkin vakuuttaa, että maksa kestää läpi elämän, däng däng -ja tottahan sekin. Kyllä juice tietää, hän kun (kuulopuheiden mukaan) testasi maksansa kestävyyttä reippaasti enemmän kuin keskiverto pohjoispohjalainen perheenemäntä, joka hihittelee juhlassa kuin juhlassa ensimmäisen tunnin nautittuaan 0,7 desin onnittelumaljan. Vaikka se olisi pommacia.

Auringonpaahteisella moottoritiellä nauratti juice, nauratti lämpö, nauratti takapenkillä kinastelevat tytöt ja mennyt kesä.

Tämän ihanan kesän lämmössä ovat akkuni latautuneet. Olen tavannut ystäviä ja sukua, reissannut, autoillut ja junaillut, juossut, uinut ja pyöräillyt, valvonut yöllä kolmeen ja nukkunut aamulla kymmeneen, elänyt ja nauttinut joka hetkestä niin että palkit ovat aivan täynnä. Näillä palkeilla, tällä aurinkoenergialla jaksetaan ensi viikon uutiset ja koko hoito, toinen syöpäsyksy. Olen valmis.