nokka nousussa

- Katsotaan, mitä tässä voidaan tehdä, tuumasi rempseä röntgenlääkäri, ennen kuin ehti edes pursottaa geeliä ultra-anturin päälle. -Viime viikon kuvien perusteella tämä muutos on niin syvällä maksassa, että koepalan otto on aika taidetta. Ollaan silti varmaan kumpikin sitä mieltä, että riskeistä huolimatta ruvetaan yrittämään.

On se hyvä, ettei kaikkea tiedä etukäteen. Nokannosto-viikonloppu kainuulaisessa kansallismaisemassa olisi saanut aivan toisenlaisia sävyjä tuon tiedon johdosta. Saunan lauteilla, lenkkipolulla, kahvipöydässä ja vadelmapusikossa mukana olisi kulkenut taas epätietoisuuden peikko, tuo peikoista pelottavin.

- Ei kahta sanaa, ymmärrän erinomaisen hyvin että tässä pitää ottaa vihollisesta selvä, sanoin niin päättäväisesti kuin sängyn pohjalta kykenin. Antaa mennä vaan. Että vaikka trapetsilla roikun, jos se avaa paremmat maisemat sisuksiini. Että pikemminkin kuin taidetta, tehdään tästä urheilua.

Sotastrategiastahan tässä oli kyse. Ettei ruveta räiskimään summamutikassa väärillä pyssyillä. Ettei hukata panoksia, menetetä liikaa omia joukkoja. Ei voi sanoa kukka kuin kukka, sairaus kuin sairaus, vihollinen kuin vihollinen. Ei voi myöskään sanoa syöpä kuin syöpä, se kun on pelkkä yleisnimitys, kehon muuntuneiden solujen hallitsemattomalle jakautumiselle ja leviämiselle. Jokaisella pahissolulla on omat ominaisuutensa, lääkkeensä ja madonlukunsa, ja tämänkertaisen taudin tunnistetiedot kuulen loppuviikosta -näyte kun saatiin kauniisti purkkiin. Olet taitava, terhi!

Käyntilaskuri kertoo, että tämä on kolmassadas blogiteksti, ja että kävijälaskuri ylitti sadantuhannen rajapyykin. Tämä oli siis juhlablogi. Skål sille, skål puhtaille keuhkoille ja parantuneelle voinnille, skål ystäville lähellä ja kaukana! Ja sinne lähelle suuntaan nyt, haikeaan haliterapiaan koulumme opettajainhuoneeseen. Pienen kyynelehdinnän jälkeen pistämme sitten taas nokan nousuun!

Voikaa hyvin!