keskiviikko 16. joulukuuta 2009

umpitunnelissa aamutuimaan


Kuta pienempi itse on, sitä suurempi joulu tulee.

Kauppakeskuksen pukki hipoo lasikattoa, lauri-poika on alle 80cm, joten kyllä vanha kansa tietää.

Tampereen joukot saapuivat jouluvieraiksi tänä vuonna förskottiin, ja hyvä niin. Joulunaluspäivät kun opettajaihmisellä pakkaavat olemaan ympäripyöreitä, ja usein avuksi otetaan vielä se vuorokauden kahdeskymmenesviideskin tunti. Peltosen päivät päiväkodissa venyisivät luultavasti valomerkkiin asti ilman apujoukkoja, mutta nyt ei tarvitse aamuisin kaartaa tarhan kautta. Neiti saa rauhassa riidellä serkkutytön kanssa, hoitaa suvun nuorinta ja venyttää tädin pinnaa päivät pitkät.

Huomenna on lukukauden hektisin päivä: joulujuhlaa päivällä ja illalla. Jokseenkin hupaisaa, että juuri huomiselle sattui taas sairaalareissu. Oikean rinnan magneettikuvaus tietää puolen tunnin loikoilua ruumisarkkua muistuttavassa umpiputkessa, jossa siis aiemminkin olen käynyt lepäilemässä. Munasarjakasvainta ja myöhemmin vielä maksaa tutkittiin tuossa tunnelissa reipas vuosi sitten abban voimalla. Nyt taidan valita matkamusiikiksi jotain jouluista. Oikeastaan, tuon rauhaisan hetken ennen virka-ajan alkamista voi ottaa vaikka aamuhartauden kannalta...

8 kommenttia:

Nina kirjoitti...

tsemppiä ja rohkeutta jälleen huomiselle reissulle, musiikilla tai ilman:)

Leen@ kirjoitti...

Voih, sinä olet sitten ihan kirjaimellisesti putkessa, juhlasellaisessa ja sitten tuossa toisessa. Kunpa sieltä tulisi vain hyviä uutisia taas! Rukous ei tuossa tilanteessa liene monellakaan kaukana ajatuksissa. Minäkin muistan sinua!

Niin tutulta kuulostaa tuo open joulutouhu. Mieli palaa menoon mukaan, mutta järki sanoo selvästi ettei voimat ole lainkaan riittävät. Mahtavaa kun saitte apujoukkoja. Serkkujen kanssa taitaa pienimpien joulujännityskin tasaantua siedettäviin lukemiin. Teillä taitaa loma alkaa perjantaina kuten täälläkin?

Kiara kirjoitti...

Tämän kirjoituksen otsikko oli niin herkullinen. Miten minä en koskaan keksi mitään yhtä nasevia otsikoita (esim. maileihini).

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kiitos ihanasta joulujuhlasta (ja sen eteen tehdyistä lukemattomista työtunneista)!

Oli ihana istua etupenkissä, katsoa ja nauttia. Ohjelma oli mainio ja sopi kaikenikäisille: eläkeläisopettajat selkäni takana nauroivat monet kerrat ja sylissä 1v kummipoikasi Iivari aplodeerasi omatoimisesti useaan otteeseen. Te otitte yleisön omaksenne! :)

Valoa ja iloa Joulun odotukseen toivottelee Leena

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpäs on helppo yhtyä edellä oleviin Leenan sanoihin. Joulujuhlapäivä oli meikäläisille mukavaa vaihtelua, kiitos siitä! Unohtui tohinassa kysyä, että oliko se näyttämön nurkassa seisoskellut poro karannut terassin pielestäsi? Rauhaisaa joulun aikaa! Minna

tiina kirjoitti...

Kiitos ystävät!

Sanoo hän juhlapäivän päätteeksi ja nostaa kannat kattoon! Nyt saa joulu tulla. Mitä siitä, ettei sitä jääkaapissa eikä pakastimessa ole, kun sentään mielissä on.

Kati kirjoitti...

Piipahdin tuon samaisen pukin juurella kolmisen viikkoa sitten ja täytin siellä arpalippusenkin, herkkukorin toivossa. Päätin jo silloin, että JOS arpa osuu kohdalle, niin tiedän kuka sen saa ;o))
Hyvää Joulua koko sakille!

tiina kirjoitti...

Kolmisen viikkoa sitten Kati olisit voinut kääntyä jo edellisestä liittymästä:)

Herkkukorin toivossa elellään..