Torstain sairaalareissulla sattui tutkan varteen tavallista puheliaampi röntgenlääkäri. Aamuista hämärähetkeä oli kanssamme jakamassa pari lääketieteen kandidaattia, jotka saivat perusteellista opastusta tuleviin navigointitehtäviinsä. Me miehenpuolen kanssa kuuntelimme samalla, ja otimme opiksemme. Seuraavalla kerralla osaamme sitten seurata veenaa ja löytää haiman, joka piiloutuu kuulema helposti:)
Jos joskus olen kaivannut huumoria hoitotilanteisiin, niin nyt sellaista oli ilmassa. Pienikokoisena ihmisenä minua oli kait helppo tutkailla, lääkärin sanoin "napa hankaa selkärankaa", ja tästä innostuneena hän ultrasi vähän ylimäräistäkin. Jalkoihin meneviä imusolmukkeita tarkasteltaessa sain yhden elämäni hauskimmista kohteliaisuuksista.
- Näyttää tuo sisäfile olevan todella timmissä kunnossa. Taitaa rouva reenata?
Kuvassa olevat fileet jäivät risman kylmähyllyyn lötköttämään, vegeäitee kun yrittää (ainakin arkisin) selvitä ruuanlaitosta yksillä ja samoilla sapuskoilla. Mitenköhän se on.. onko timmi sisäfile mureaa, vai pitäiskö sitä riiputtaa välillä..?
4 kommenttia:
Just joo. Jutut senkun paranee! Timminä pysyy, kun jatkaa vaan sitä reenaamista, ja me lukijat hyvällä mielellä, kun jatkaa vaan sitä kirjoittamista!
Olipas hauska lääkäri.
:D hyvä sinä! Kivoja uutisia, kivoja kirjoituksia. Joulumieltä kouluun ja kotiin!
Tiina-collega.
On ollut kiva lukea viimeisimpiä kirjoituksiasi, joista huokuu kevät, kesä, toivo ja auringonnousu. (Vaikka kyllä talvikin on kiva meille Lemminkäisen perillisille. Ei siinä mitään.)
Toivotan kaikesta sydämestä Sitä Ansaittua, Rauhaisaa ja Mukavaa joulua ja lomaa koko perheelle!
t. seänkyräcee
Lähetä kommentti