Joulua on liikkeellä..Maalliset ja taivaalliset traditiot lyövät työpöydälläni kättä kokeiden ja askartelumallien kanssa.
Kuuluisia (?) potilaita..
2 vuotta sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oma blogiluettelo
-
-
Margaret Atwood: Testamentit5 vuotta sitten
-
Kuulumisia6 vuotta sitten
-
Hyväntahtoisuutta etsimässä7 vuotta sitten
-
Hyviäkin uutisia8 vuotta sitten
-
Valokuvatorstai9 vuotta sitten
-
-
Viimeisen vuoden kuulumiset10 vuotta sitten
-
Ei mitään.11 vuotta sitten
-
Kolmevuotiskontrolli11 vuotta sitten
-
Lapsille avattu tili.12 vuotta sitten
-
Kukkulalla kirkon alla12 vuotta sitten
-
Lomia odotellessa12 vuotta sitten
-
Kääk13 vuotta sitten
-
Lämmin kiitos !!14 vuotta sitten
-
-
3 kommenttia:
Siisti työpöytä! Kalenteriasi on hauska seurata, sinulla kun tuota virtaa riittää. Enää yksi herätys viikonloppuun, hoh-hoijaa, eikä kovin monta enää joululomaankaan. Jurppii tämä kokoaikainen pimeys, kun nyt juuri, tai toistaiseksi, ei ole isompaakaan murehdittavaa. Lunta saisi vähän tulla tännekin, ehkä siellä pohjoisessa jo onkin. Mielenkiintoista verrata tämän ja viime syksyn tunnelmia. Vuosi sitten ei edes ollut mitään tunnelmia, mihin nykyisiä voisi verrata. Viime syksyssä liikkui ja toimi (suht normaalisti, oletan) vain ihmisenmuotoinen, kävelevä, tyhjä tila, zombi. Ihmeellistä miten lyhyessä ajassa sitä syöpäänkin itseä koskevana sanana ja sairautena tottuu. Ystävä, joka aluksi viittasi sairauteeni "se s:llä alkava viisikirjaiminen kauhea sana", uskaltaa jo hänkin sanoa "syöpä" melkein epäröimättä. Työssä puolestaan on oppinut kuuntelemaan ihmisten samoja asioita koskevia suruja ja pelkoja, ilman että sekoittaa omat murheensa kertomukseen. Vuosi on lyhyt aika, mutta kuitenkin riittävän pitkä monen asian muuttumiseen. Kommenttia hieman pintaa syvemmältä tällä kertaa.
Ihana ystävä sinulla:)
Vuosi taaksepäin elettiin todellakin täysin eri tunnelmissa. Carpe diem, mutta tiukasti syöpävarjon alla.
Minun ystäväni kysyi, joko menee päivä ilman syöpää. No, aivan niin pitkällä en tässä toipumisprosessissa vielä ole. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei se ässällä alkava viisikirjaiminen kaamea sana synkistä elämääni, vaikka mieleen tuleekin kaupan kassajonossa tai kuopuksen puurojuhlassa. Työ on tässä vaiheessa vuotta sen verran hektistä, ettei syöpä ehdi mieleen virka-aikana.
Valoa kohti mennään ystävät!
Mikä kuva! Mahtava oivallus laittaa näytille. Kertoo niin paljon joulunajasta: kaiken sen jouluhössötyksenkin keskellä kulkevat nuo kokeiden korjaukset ja vihkojen tarkastukset, kaikki vähän kasaantuu. Tuo jouluasetelma on niin tuttu ja nyt se puuttuu joulustani.
Viimeisten päivien juhlaa on ollut työpöydän tyhjeneminen. Olen aina jättänyt loma-ajaksi typötyhjän pöydän, openoppaille on paikat hyllyissä. Se tyhjä pöytä on ikäänkuin merkki minulle itsellenikin: työt on tehty, loma alkakoon. Toivottavasti sinä saat saman tunnelman pian. - Nyt myös sitä tämänpäivän uutisen odottelussa erityisesti toivon!
Lähetä kommentti