lohtukahvit

Pankkitilin saldo näytti pitkästä aikaa neljää numeroa pilkun vasemmalla puolella, ja suunnittelin jo veronpalautusrahojen pikaista palauttamista talouden kiertoon. Mutta kuinkas kävi. Jouluostosten sijaan rahaa sijoitettiinkin yksityislääkäripalveluihin.

Peltosen perjantai-illan itkut eivät sitten kaikki olleetkaan harmitusta. Kahdeksan jälkeen pikkuneiti rupesi valittelemaan korvaansa, ja hetken päästä kaikui jo palosireeni. Näin äkäistä tautia meillä ei ole aiemmin ollutkaan, mutta illanvietto yhteispäivystyksessä ei juuri houkutellut. Parasetamolin ja ibuprofeenin avulla helpotus ja uni kuitenkin saapuivat, ja yö meni odotuksiin nähden loistavasti.

Korvahommissa olemme konkareita. Tytöt ovat syöneet yhteensä rapiat viisikymmentä korvakuuria, ja lääkärissä on tullut tulehdusasioissa käytyä ainakin tuplasti tuo määrä, mutta tästä reissusta tuli tavallista muistorikkaampi. Sen sijaan, että neiti olisi kertonut reippaasti vaivansa ja pyytänyt setää katsomaan korvaa (kuten aiemmin), peltonen pisti kaiken puhtinsa peliin, ja vastusti tutkimusta koko nelivuotiaan fysiikalla ja volyymilla. Verta, hikeä ja kyyneleitä nähtiin tuossa pienessä huoneessa, mutta ponnekkaan vastustelun syykin selvisi: korva oli puhjennut ja oli tietysti kohtuuttoman kipeä. Auh!

Äidin lupaamat lohdutuskahvit piti kuitenkin saada -terästettynä, kuten kuvasta näkyy:) Iltaa kohti mennessä pikku potilas alkoi olla entisensä, mutta korvakontrollia ei taida uskaltaa ottaa vielä puheeksi..