riemurinnoin

Peltonen päätti, että tässä vaiheessa juhlakautta on syytä siirtyä terveellisempään ruokavalioon ja samalla pienentää annoskokoa. Mummilan sohvalla loikoillessa ehdin päivän aikana syödä monta "kalapiirakkaa, punajuuripihviä ja laktoositonta puolukkakakkua" sekä hörppiä pikkuruisista porsliinikupeista ainakin "vihreää teetä, kahvia ja punaviiniä". Tyttö on selvästi ollut valppaana, ruokapöydässäkin.

Kalorittoman ruokailun ohessa eteni dekkari. Joulun lahjakirjat on jo lähes luettu, mutta meidän mummilassapa on vähän isompi kirjahylly, josta voi valita painotuoretta lukemista. Sananmukaisesti, sillä pihalla seisovassa navetassa ei enää vasikoida kuin kirjallisessa muodossa: pohjois-suomen suurin kirjakustantamo julkaisee vuosittain 20-25 kirjaa ja on erikoistunut dekkareihin. Tämän joulun jälkeiset pakkaspäivät kuluivat johanna tuomolan opastuksella "tummissa vesissä", missä rikosylikonstaapeli noora nurkka jahtaa saara hallamaan murhaajaa. Saara hallamaa oli 37-vuotias, lyhyehkö, n. 50 kiloinen naisihminen, josta patologi kertoo sivulla 35 seuraavaa:

- Mitään vammoja ei ole näkyvissä. Vasemman rinnan arpien perusteella hänelle on kolme neljä vuotta sitten suoritettu säästävä rinnanpoistoleikkaus, jonka yhteydessä myös imusolmukkeet on poistettu saman puolen kainalosta.

Huumoria se on tummakin huumori, naureskelin, kun luin nämä yksityiskohdat. Onneksi en sentään ole naimisissa "riston" kanssa. Kainaloimusolmukkeet poistettiin itseltäni varmuuden vuoksi, mutta säästävän leikkauksen sijasta vietiin koko vasen rinta. Ja kohta viedään oikeakin. Tarkempia yksityiskohtia tulevasta operaatiosta kuulen huomenna, sillä viime vuotiseen tapaan uuden vuoden juhlinta alkaa sairaalakeikalla. Vuosi 2008 päättyi karboplatiini-doketakseli-coctailiin osastolla 12, mutta tämän vuoden viimeisiä tunteja vietetään kirurgian klinikassa, jossa meillä on mervin kanssa treffit heti aamutuimaan.

Lapset jäivät muutamaksi päiväksi mummilaan, joten pääsemme miehenpuolen kanssa yhdessä näille treffeille. Ja jotta kahdenkeskinen laatuaika ei jäisi vain sairaalavisiittiin, suuntaamme sieltä kaupungille ja illalla ystävien luokse uutta vuotta vastaanottamaan. Kuohuviini on jo kylmässä ja mielikin valmiiksi hilpeä. Ei kun riemurinnoin tulevaa vuotta kohti!

Valoisaa joulua!

Joulu alkaa perheenäidin näkökulmasta olla paremmalla puolella. Eineet on nautittu ja rippeet kelmutettu, seuraavien päivien ruuasta ei tarvitse huolehtia. Odotettu jouluvieras kävi kertomassa korvatunturin terveiset ja tonttujen kantamat lahjat on avattu ja ihasteltu. Päivän jännitys alkaa painaa pikkukansan silmäluomia, ja vanhemmat saavat kohta uppoutua lahjakirjoihinsa (elleivät sitten itse simahda ennen jälkikasvua).

Nelivuotias puki ilonsa sanoiksi joka paketin jälkeen: Siis ei oo totta, miten minä olen näin ihanan saanu! Joulun tavarat ja tilpehööri eivät himmennä joulun tähteä, näin olen aina ajatellut, ja aattokirkossa pappi oli samoilla linjoilla. Kyläpappimme kertoi kääntäneensä joulun kaupallistumisen päälaelleen: joulu ei maallistu vaan maa joulustuu. Näin se on. Joulun ihme on, kuinka vuosi toisensa jälkeen ihmiset havahtuvat ajattelemaan lähimmäisiään, lähettävät tervehdyksiä ja ostavat muistamisia, pieniä tai suuria. Joulun mieli on hyvä, lämmin ja hellä. Papin sanoin jokaisessa paketissa on mukana myös muistutus suurimmasta joululahjasta, amen.

Juhlamieltä täynnä on
koko pieni talo.
Paista aina sydämiin
kodin jouluvalo!

Juhlamieltä ja joulunvaloa kaikkiin taloihin ja sydämiin!
Kiitos ystäville mukana kulkemista, jatketaan matkaa yhdessä.

t. Tiina, Mikko, Valtteri, Venla & Elsa

viittä vaille aatto

Aatonaattoiltana viittä vaille kaksitoista olohuoneen nurkassa näyttää tältä. Ovat tontut olleet ahkeria:) Ilmassa leijuu lanttulaatikon ja sekametelisopan aromit, pirtti on pesty ja puhtoinen, pihakin valkoluminen. Valmista alkaa siis olla.

Aattona vielä yksi luukku, joulutervehdys keltaisesta kotitalostamme. Nyt kun malttaisi vielä mennä nukkumaan..

hyvä lämmin hellä

Joulustamme on tulossa hauska, iloinen rauhallinen, herkullinen, piparintuoksuinen, lämmin, hyvä, siunattu ja kultainen. Kiitos ystävät! Näillä toivotuksilla joulu ei voi mennä pieleen.

Tällä hetkellä tunnelma on lämmin (uuni vielä hohkaa) ja piparintuoksuinen, sillä siunatut lapset innostuivat iloisiin leivontatalkoisiin. Olo on hyvä ja helläkin, rauha on laskeutunut niin kotiin kuin mieleenkin. Huomenna on hauska herätä ilman kellonsoittoa ja venytellä rauhallisesti kun kultainen mies lähtee vielä siivoamaan työpöytäänsä lomakuntoon.

hyvän huumorin tuolla puolen

Opettajainhuoneen ilmoitustaululle ilmestyi viime viikolla sarjakuva. Kuvassa kolme sälliä odottaa rehtorin huoneen oven takana pääsyä puhutteluun, ja odotellessa he vertailevat rötöksiään. Ensimmäinen tuumaa "I said the s-word". Toinen pistää paremmaksi "I said the f-word", mutta kolmannella on raskain synti "I said Christmas". Ainakin juhlavuoroisilla joulu tursuaa jo tonttulakin alta..

Tunnelma kahvihuoneessamme alkaa olla hilpeän riehakas. Ennen joulukirkon alkua ideoimme työkaverin kanssa käsimerkkejä tuttuihin joululauluihin, ja ennen kuin välitunti päättyi, oli meillä jo ainekset seuraavan vuoden talenttiin. Kirkossa tyydyimme kuitenkin opettajaorkesterilla esittämään sovitusti "heinillä härkien" ilman mitään mimiikkaa, hartaasti ja moniäänisesti (niin oli kyllä tarkoituskin).

Mutta siitä se ajatus sitten lähti, ja kohta jo keulittiin. Tutut joululaulut tuovat aivan uusia mielleyhtymiä hiukkavähäväsähtäneelle opelle. Päivän luukussa on kuvitettu kappale "tule rakkaus ihmisrintaan, kotis oikea o-onhan se vain..". Vasemmalla perusanita, oikealla uima-amoena ja yllä naapurin joulukortti. Illan iloksi voisi vielä askarrella lauseet
- .. lämmin leuto ja henkäys hellä, rinnan jäitä mi liuottaa.
- .. joulu joutui jo rintoihinkin
- .. soikoon sävel, leikki leiskukoon, rinnan riemusta se kertokoon..

Tai jospa jättäisi askartelut sikseen ja painuisi sänkyyn. Aamulla viimeinen herätys ennen lomaa. Pari joululaulua, perinteinen kismet ja todistusten jako, tavoiteaika 45min. Happy holiday kaikille, jotka lomalle jäävät!

174,20e

Ei ole äitee laittanut kystä kyllä, mutta laiskimmankin laittajan on aika terästäytyä. Sunnuntai-iltana viittä vaille iltayhdeksän pakkasin autoon korin ja kolme kassia einettä. Tiistaina vielä tuoretuotteet ja siinä se on. Aattoaamun perinteinen sinapinhakureissu lähikauppaan yritetään välttää keittämällä sinapit itse.

Muuten tuo värkkäämispuoli jää meidän keittiössä vähemmälle aivan ajanpuutteen vuoksi -leivontatarvikkeetkin ovat mahdollista inspiraatiota varten. Ruokaresepteistä ohitan välittömästi sellaiset, joissa on enemmän kuin kolme työvaihetta tai joihin tulee aineksia yli 10 riviä.

Onneksi on oikopolkuja, kuten lanttusurvos ja pakastevehnäset. Jälkimmäisistä tulee jouluisia, kun kovertaa kohmeisista pullista sisusta pois ja täyttää kolon rommirusinalla maustetulla rahkalla. Ja jos itse tehdyn näköistä haluaa, voi täytteen kanssa vähän räpeltää ja sutia kananmunaa huolimattomasti sinne tänne. Ja kysyjille vastataan, että ihan itse tehtyä.

hikeä ja kyyneleitä

Joulun ajan juhlat jatkuvat. Perjantai-iltana huokasin katsomossa, kun katselin balettiopiston opettajien pyyhkivän hikeä kulisseissa. Sata lasta lavalle ja takaisin on tutun hikistä hommaa. Itse saimme keskittyä pyyhkimään salaa silmänurkkia. Talvinen satu oli herkkä ja hilpeä, vauhdikas ja taidokas.

Poro rissanen ja sadepisara peltonen olivat ylpeyttä herättävä näky omissa rooleissaan. Peltosen estoton suhde estradiin oli valloittavaa katseltavaa, mutta tässä kuvassa vanhempi neiti esittää rooliaan huolella ja hallitusti. Ja esittää sitä vielä tänään, sekä huomenna kahdesti. Kuljetusrumban keskellä äiti pyyhkii jo hikeäkin, mutta mielellään.

party is over

Päivä pulkassa. Viisitoista tuntia jalkojen päällä alkaa tuntua timmissäkin kropassa (viittaan radiologin lausuntoon). Ope on aika poikki, mutta niin olivat varmaan oppilaatkin. Aamuherätyksiä on kuitenkin vielä tiistaihin asti, jolloin jaetaan todistukset (ja jolloin ope huristaa stokkan herkkuun ja latoo joulun kärryyn. Ihan mitään nimittäin ei ole ehditty leipoa..)

Koulu- ja joulukiireiden lisäksi on tosiaan ollut näitä syöpäkiireitä. Kontrollit ovat olleet ja menneet, mutta tänään piti vielä kiiruhtaa oikean rinnan magneettikuvaan. Rinnan "puhtaus" haluttiin varmistaa, vaikka röntgenkuva ja ultraääni näyttivät hyviltä. Korkean syöpäriskin takia rinta silti poistetaan, eli profylaktinen mastektomia odottaa jossain vaiheessa. Tänään tulokset olivat kuitenkin huojentavia, mikä tarkoittaa, että leikkaus voidaan tehdä ilman kainaloevakuaatiota. Jihaa.

Hyvien uutisten jälkeen ajelin kouluun, jonne saavuin juuri sopivasti viisi minuuttia ennen kellon soittoa. Aamuyhdeksän ja iltakahdeksan välillä ehdin lähettää marian ja joosefin neljä kertaa verollepanoa varten juudeaan, ja oli siellä betlehemin tiellä monta muutakin kulkijaa. Jokavuotinen joulun ihme on se, kuinka kolmesataa lasta saadaan kuljetettua lavalle ja takaisin vajaan tunnin aikana, ja kuinka kaikki lopultakin sujuu niin kuin pitää. Kyllä meillä on sitten taitavaa väkeä talo täynnä. Vuorosanat on sittenkin opittu, tonttutanssin käännökset tulevat ajallaan ja näyttelijät ovat omaksuneet roolinsa. Paimenetkaan eivät kaivele nenää tai vilkuile kelloa. Mitä siitä, jos joosef vähän haukotteleekin -pienen lapsen isällä on varmasti rankkaa.

Päivän viimeisen enkeli taivaan jälkeen back stagella näytti tältä. Vaunut ovat tyhjät. Juuso-vauva jäi seimeen pötköttämään -näyttelijäkonkarilla oli tuplarooli. Muun rekvisiitan käyttötarkoitukset jääkööt mielikuvituksen varaan.. Ai niin, nähtiinpä juhlassamme meidän porokin!

Nyt kannat kattoon, kiitollisin mielin.

umpitunnelissa aamutuimaan

Kuta pienempi itse on, sitä suurempi joulu tulee.

Kauppakeskuksen pukki hipoo lasikattoa, lauri-poika on alle 80cm, joten kyllä vanha kansa tietää.

Tampereen joukot saapuivat jouluvieraiksi tänä vuonna förskottiin, ja hyvä niin. Joulunaluspäivät kun opettajaihmisellä pakkaavat olemaan ympäripyöreitä, ja usein avuksi otetaan vielä se vuorokauden kahdeskymmenesviideskin tunti. Peltosen päivät päiväkodissa venyisivät luultavasti valomerkkiin asti ilman apujoukkoja, mutta nyt ei tarvitse aamuisin kaartaa tarhan kautta. Neiti saa rauhassa riidellä serkkutytön kanssa, hoitaa suvun nuorinta ja venyttää tädin pinnaa päivät pitkät.

Huomenna on lukukauden hektisin päivä: joulujuhlaa päivällä ja illalla. Jokseenkin hupaisaa, että juuri huomiselle sattui taas sairaalareissu. Oikean rinnan magneettikuvaus tietää puolen tunnin loikoilua ruumisarkkua muistuttavassa umpiputkessa, jossa siis aiemminkin olen käynyt lepäilemässä. Munasarjakasvainta ja myöhemmin vielä maksaa tutkittiin tuossa tunnelissa reipas vuosi sitten abban voimalla. Nyt taidan valita matkamusiikiksi jotain jouluista. Oikeastaan, tuon rauhaisan hetken ennen virka-ajan alkamista voi ottaa vaikka aamuhartauden kannalta...

lääkärihuumoria

Torstain sairaalareissulla sattui tutkan varteen tavallista puheliaampi röntgenlääkäri. Aamuista hämärähetkeä oli kanssamme jakamassa pari lääketieteen kandidaattia, jotka saivat perusteellista opastusta tuleviin navigointitehtäviinsä. Me miehenpuolen kanssa kuuntelimme samalla, ja otimme opiksemme. Seuraavalla kerralla osaamme sitten seurata veenaa ja löytää haiman, joka piiloutuu kuulema helposti:)

Jos joskus olen kaivannut huumoria hoitotilanteisiin, niin nyt sellaista oli ilmassa. Pienikokoisena ihmisenä minua oli kait helppo tutkailla, lääkärin sanoin "napa hankaa selkärankaa", ja tästä innostuneena hän ultrasi vähän ylimäräistäkin. Jalkoihin meneviä imusolmukkeita tarkasteltaessa sain yhden elämäni hauskimmista kohteliaisuuksista.
- Näyttää tuo sisäfile olevan todella timmissä kunnossa. Taitaa rouva reenata?

Kuvassa olevat fileet jäivät risman kylmähyllyyn lötköttämään, vegeäitee kun yrittää (ainakin arkisin) selvitä ruuanlaitosta yksillä ja samoilla sapuskoilla. Mitenköhän se on.. onko timmi sisäfile mureaa, vai pitäiskö sitä riiputtaa välillä..?

020202

Joulukorttitehtaamme kävi täydellä teholla puoli päivää. Osoitekirja auki ceen kohdalta, ja ensimmäinen kuori (esikoisen kummitustätille) siirtyi osoitteenkirjoituksen jälkeen jatkokäsittelyyn pöydän toiselle puolelle. Kirjoitusvapautuksen saanut miehenpuoli liimasi merkit ja tarrat,täytti ja sulki kuoren ja varmisti osoitteen järkevyyden. Laadunvalvonta oli päästetty pulkkamäkeen, joten on mahdollista, että käy, kuten joskus on käynyt tai meinannut käydä:

- kuori lähtee, kortti ei
- kuori lähtee ilman postimerkkiä, ja vastaanottaja joutuu lunastamaan sen postista triplahinnalla
- kuori lähtee tyttönimellä ja ilman mainintaa puolisosta
- ja sama toisinpäin, eli puoliso kuoressa vaikkei enää samassa osoitteessa
- kuori lähtee täydellisesti täytettynä, mutta saapuu perille vasta helmikuussa, sillä 90500 Helsinki on tuottanut postimestarille vähän päänvaivaa

Muitakin mahdollisuuksia mokaamiseen on ja niitä lienee sattunutkin. Perusvirhe eli vanhentunut osoite yritettiin kuitenkin välttää 02:n ystävällisellä avulla.

Mutta nyt makaavat kaikki sata kuorta salen asiamiespostissa, jopa pari päivää etuajassa. Hyvä meidän tiimi!

lauvantai

Kivaa karkkipäivää kaikille!

oi kuusi(puu)

Puolen päivän maissa lähti tuttavapiirille tekstiviesti, jossa kerroin nauttivani keskipäiväglögit sairaalareissun kunniaksi. Glögipaussin jälkeen jatkoin silkasta ilosta vielä kaupunkikierrosta aina kolmeen saakka, jolloin mies ilmoitti, että tulee töistä tullessa noutamaan minua, luottoraja taitaa jo lähestyä:) Aika hyvin ehdin pukin asioita hoidellakin.

Ja mikäs hoidellessa, kevein jaloin ja puhtain paperein: Syöpäarvo (ca1-25) on kuusi, eikä merkkejä taudin uusimisesta ole havaittavissa. Tämä on minun jouluni.

arpapeliä

Siunattu työ on pitänyt ajatukset pois munasarjasyöpäkontrollista. Iltayhdeksäksi puhelimeen ajastettu perinteinen hälytys "älä syö" muistuttaa kuitenkin viimeistään huomisesta menosta. Verikoe on otettu jo aiemmin, mutta aamutuimaan tutkataan vatsan seutua, eikä suolessa saisi olla ylimääräistä trafiikkia näkyvyyttä ja tulkintaa haittaamassa. Taidan kuitenkin vielä pistää pari liköörikonvehtia matkalle, vähän niin kuin iltamyssyksi. Päälle vielä kamomillateetä, niin on uni turvattu.

Huominen luukku alkaa tottakai vähitellen jännittää. Tuleeko lahja vai kuusenpiikki? Aivan arpapeliä, niin kuin tuo veikkauksen joulukalenterikin.

jouluasetelma

Joulua on liikkeellä..

Maalliset ja taivaalliset traditiot lyövät työpöydälläni kättä kokeiden ja askartelumallien kanssa.

reeniä pukkaa

Juontaja 1: Kurkistetaanpa korvatunturin joulunaluspuuhiin. Jouluun on vain viikko aikaa, ja luulisi tonttujen olevan kovasta työn touhusta lopen uupuneita. Mitä vielä! Päivän töiden jälkeen tontut suuntaavaat vielä liikunnallisiin harrastuksiin. Maanantaisin voimistellaan yhdessä ja keskiviikkoisin pelataan sählyä. Lenkkipolulla käy kova vilske, ja harjoitteleepa muutama tonttu maratoniakin varten.

Juontaja 2: Kaiken innostuksen takana on tonttujen terveydenedistämiskeskus, joka huolestui tonttujen arkiliikunnan vähentymisestä. Koneet ovat tulleet helpottamaan työtä pukin pajassa, ja työmatkatkin taittuvat nykyisen lumitilanteen takia usein helikopterilla. Tontut saatiin innostettua "kunnossa kaiken ikää"-ohjelmaan, joka on tarkoitettu yli 200-vuotiaille tontuille. Kuntokampanjan tarkoituksena on lisätä tonttujen terveyttä ja työhyvinvointia. Siinä on kyllä onnistuttu. Onpa itse joulupukkikin ehtinyt välillä mukaan iloisiin kuntoiluhetkiin.

Juontaja 1: Seuraavassa näemme syksyn harjoitusten tulosta.

Viilasin vielä iltani iloksi vähän joulujuhlan juontoja, mutta nyt on valmista. Sekaan on källiä uittaa sisäpiirijuttuja, esim. viittaukset opettajainhuoneen harrastekalenteriin eivät ulkopuolisille aukea. Itse ohjelmat ovat kuitenkin taattua ja hienoa oppilastyötä, joka aukeaa itse kullekin säädylle... kunhan vain saadaan valmista aikaan. Tulosta nähdään ensi viikon torstaina. Reeniä pukkaa:)

puoli pipoa purkissa

Tämän päivän luukussa voisi olla kuva läppäristäni, joka luultavasti suoritti viimeisen palveluksensa viikonloppuna -toki sopivasti juuri takuuajan umpeuduttua, kuten kaikki koneet. Tunnustaudun tietoyhteiskunnan siviiliuhriksi, olo ilman omaa konetta on aika avuton. Työjututkin hoitelin tuolla myyrätarroin koristellulla minikannettavallani, joka tähän saakka on toiminut ihan kiltisti.

Kuvassa voisi olla myös automme vasemman takavilkun tienoo, jossa komeilee hienoinen painauma muistona kiireisestä lähdöstä illan balettiharjoituksiin. Tai sitten kuva voisi olla autokatoksen nurkasta, josta maali on lähtenyt lommon korkeudelta. Sentään oli puu kestävämpää kuin pelti. Hyvin ehdittiin tyttököörillä kaupunkiin harkkoihin, mutta olisimme ehtineet, vaikka olisin peruuttanut pihasta aivan rauhassakin.

Seitsemännen päivän luukusta voisi kurkistaa myös finnairin logo, ihan vain muistutuksena siitä, että miehenpuoli on edelleen maailmalla. Illaksi kotiin -mainoslause ei tänäänkään pitänyt paikkaansa. Toisaalta, ehkä pisnesmiesten ilta on vähän myöhemmin. Asioilla on aina myös hyvät puolensa, ja tällä kertaa se oli ehkä se, että ehdin jo ennakkoon varoittaa miestä biilimme oikomishoidon tarpeesta..

Tällä kertaa luukkuun pääsee kuitenkin myssy. Jottei tällainen tavallista kaaosmaisempi maanantai jäisi painamaan mieltä, tarvitaan puolisen tuntia toimintaterapiaa. Kuutosen puikot käteen, ruska-lanka juoksemaan, ja puoli pipoa on purkissa. Jo helpottaa!

perinteinen luukku

Joka ikkunalla kaksi kynttilää.. (leikkimökin jouluasu ja muu tekninen toteutus Mies.. , kiitos!)

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

lohtukahvit

Pankkitilin saldo näytti pitkästä aikaa neljää numeroa pilkun vasemmalla puolella, ja suunnittelin jo veronpalautusrahojen pikaista palauttamista talouden kiertoon. Mutta kuinkas kävi. Jouluostosten sijaan rahaa sijoitettiinkin yksityislääkäripalveluihin.

Peltosen perjantai-illan itkut eivät sitten kaikki olleetkaan harmitusta. Kahdeksan jälkeen pikkuneiti rupesi valittelemaan korvaansa, ja hetken päästä kaikui jo palosireeni. Näin äkäistä tautia meillä ei ole aiemmin ollutkaan, mutta illanvietto yhteispäivystyksessä ei juuri houkutellut. Parasetamolin ja ibuprofeenin avulla helpotus ja uni kuitenkin saapuivat, ja yö meni odotuksiin nähden loistavasti.

Korvahommissa olemme konkareita. Tytöt ovat syöneet yhteensä rapiat viisikymmentä korvakuuria, ja lääkärissä on tullut tulehdusasioissa käytyä ainakin tuplasti tuo määrä, mutta tästä reissusta tuli tavallista muistorikkaampi. Sen sijaan, että neiti olisi kertonut reippaasti vaivansa ja pyytänyt setää katsomaan korvaa (kuten aiemmin), peltonen pisti kaiken puhtinsa peliin, ja vastusti tutkimusta koko nelivuotiaan fysiikalla ja volyymilla. Verta, hikeä ja kyyneleitä nähtiin tuossa pienessä huoneessa, mutta ponnekkaan vastustelun syykin selvisi: korva oli puhjennut ja oli tietysti kohtuuttoman kipeä. Auh!

Äidin lupaamat lohdutuskahvit piti kuitenkin saada -terästettynä, kuten kuvasta näkyy:) Iltaa kohti mennessä pikku potilas alkoi olla entisensä, mutta korvakontrollia ei taida uskaltaa ottaa vielä puheeksi..

kolme yötä jouluun

Meillä aika kulkee vähän vinhempaa vauhtia. Kuva ei selittelyjä kaivanne, mutta näin kaikki tapahtui: Tyttö menee huoneeseensa, ja ilmoittaa, ettei kukaan saa nyt tulla vieraisille. Epäilys herää äidillä ja isosiskolla, ja oven raosta yritämme kurkkia, mitä tällä kertaa on tekeillä. Leikataanko lankakerää, nuken vaatteita vai verhoja?

Ehei. Kohta löytyy huoneen nurkasta itkevä tyttö, suklaata suu täynnä. Paha mieli tuli jo etukäteen, kun peltsi ymmärsi, ettei aamulla ole herkullista ylösnousua tiedossa. Kalenterin mukaan jouluun on vain kolme yötä.Kiireeksi pistää.

Uhkasin jo, ettei uutta kalenteria ole luvassa, mutta lepyin saman tien. Ehkä kuitenkin sellainen euron versio..?

pikkujoulupaketti

Unelman luukku aukeaa merin päivänä -olkoon tämä siis meri-unelman luukku. Kiireessä unohdin läppärin töihin, eikä kuvien siirto toiselle koneelle onnistunut ilman teknistä tukeani (joka taas maailmalla vihelteli, mutta jonka finnair armollisesti kotiutti muutaman tunnin ylimääräisen jahkailun jälkeen tänä iltana).

Ja kiireestä päästäänkin päivän kuvaan -johon sain vähän jouluakin mahtumaan! Keskiviikon käsityötunti sujui poikkeuksellisen leppoisissa olosuhteissa. Virkkauksen opetuksesta lupasi huolehtia ystävällinen työtoveri, jotta itse ehtisin vuodeosastolle ennen päivävuoron päättymistä -lääkitys piti saada kohdilleen:) Zometa-tiputus puolivuosittain on määrätty näennäisesti osteoporoosilääkkeeksi, mutta sen mahdollinen sivuvaikutus -rintasyövän uusimisen ehkäisy- on myös hyvin tiedossa lääkkeen määränneellä lääkärillä.

Otin ilon irti parin tunnin lepohetkestä. Kevyiden keittosuolojen ja lääkeaineen tippastessa suoniini vedin peiton päälle ja ummistin silmät. Yhden hengen huoneen rauhaa ei rikkonut muu, kuin tiuhaan käyvä huoneen ovi. Oven suussa piipahtivat hoitajat ja laitosapulaiset, jotka vuorollaan ihmettelivät parin tunnin vierasta. Korkokengät ja käsveska lattialla sekä villakangastakki sängyn päädyssä ei liene tavallinen näky terveyskeskuksen vuodeosastolla, jossa muut asukit näyttivät käytäväotannan perusteella olevan vakinaisempia vieraita. Oven auetessa huutelin vällyjen alta tulleeni päiväunille, ja sisään asti uskaltautujille kerroin nauttivani pikkujoulujuomaa. Saapas katsoa minkälaista mainetta sitä kerää tällä pikkupaikkakunnalla..

joulukalenteri

Jotkut haluavat suklaaversion, mutta itse olen aina pitänyt perinteisistä kuvallisista. Joulukalentereista siis, joten tämän joulun alla blogissani on lukijoiden ilona perinteinen kuvakalenteri. Olkaa hyvä! Kuvat voivat olla jouluisia tai sitten ei, tarinan kera tai ilman, joka päivä tai ainakin melkein. Enivei, eka luukku aukeaa oskarin päivänä kuten kuuluukin.

Neiti-rouva rissanen halusi aloittaa peltosen kouluun valmentavat opinnot, ja mikäs siinä. Kun kaksi puheliasta tytärtä viihtyy tunteroisen keskenään suljetun oven takana niin äiti on vain tyytyväinen. Välillä opettajatar rissanen kävi kysymässä kuumia vinkkejä lukemaanopetuksen avuksi, kun kirjaimet eivät tahtoneet painua mieliin perinteisen aakkoslaulun avulla (aa pee cee cee vee cee cee..). Neuvoin auliisti helppoja äänteitä ja kirjaimia (a, i, s,n), ja annoin vinkin, että vokaali sanan alussa helpottaa hahmottamista.

Ja tulosta syntyi. Aherruksen tuloksena taululla luki selvästi: ISI ON AASI. Kyllä tällä pitäisi jo ainakin viskariin päästä.