pip-oireyhtymä

Kuulin taannoin ammatillisessa illanvietossa vitsin. Osaamme toki opettajaporukalla puhua muustakin kuin työasioista, mutta oppilaiden aineet ja koevastaukset ovat ehtymätön huumorilähde, josta riittää ammennettavaksi tilaisuuteen jos toiseenkin.

Uskonnon kokeessa kysyttiin, miksi äidit toivat lapsiaan jeesuksen luokse. Selkäytimestä nousee täydellinen vastaus "jotta hän siunaisi heitä", mutta kalle oli eri mieltä. Hänen mielestään äitien piti päästä rauhassa shoppailemaan.

Ehdottomasti olisin antanut osuvasta ja ajan hermolla olevasta vastauksesta yrityspisteen, mutta tarina ei kerro saiko kalle sellaista. Tarina ei myöskään kerro kallesta sen enempää, ei edes äidistä. Tai siitä, oliko kallella isää tai sisaruksia, olivatko mummolat kaukana jne. Oleellista tietoa siis puuttuu.

Samaistuin kallen äitiin, sillä olen itse törmännyt lähes 12 äitivuoden aika lastenhoito-ongelmaan sangen usein. Mainitaan syistä nyt ajan säästämiseksi vaikkapa vain läsnäoloa velvoittavat yliopisto-opinnot ja tyttöjen viisikymmentä korvatulehdusta höystettynä miehen työmatkoilla, lisäksi tietysti tulee virkistäytymiset ja kaikenmoinen vapaaehtoispuuhastelu. Koska suku on kaukana, ovat ystävät tarjonneet mahdollisuuksien mukaan auttavaa kättä, mutta vuosien aikana tutuiksi ovat tulleet myös mari, leena, sini, paula, ville, miia, sofia ja monet muut mll:n hoitopalvelusta tai puskaradion kautta löydetyt aarteet. Olen itse ollut sen verran iloinen hoitopalvelutoiminnasta, että osin sen innoittamana liityin itsekin lastensuojelujärjestöön ja kohtpian sen paikallisyhdistyksen puuhatätiksi.

Sattuipa sopivasti juuri tälle viikolle tulevien hoitajien 35 tunnin mittainen lastenhoitokurssi. Sitä järjestellessä on aika kulunut mukavasti, itse asiassa jo muutaman viikon. Kouluttajia ja kurssilaisia on pitänyt värvätä, ja kumpienkin saamisessa onnistuttiin piirin puuhanaisten kanssa täydellisesti. Oikeat ihmiset saatiin oikeaan aikaan yhteen. Kouluttajia olen pitänyt ajantasalla tavoitteiden ja tehtävien suhteen, ja lupauduinpa itsekin pitämään maanantaina pari tilaisuutta, terveyskeskuskeikkani molemmin puolin:) Olikin ihana kokemus opettaa 16-18 -kesäisiä fiksuja nuoria! Ekaluokan ope jaksaa hämmästyä, kun askartelun jäljiltä ei tarvitse laastaroida sormia, eikä pehmoeläinteatterin esityksiä pitänyt johdatella eikä keskeyttää kakka-sanojen vuoksi. Kukaan ei edes itkenyt.

Kurssipuuhailu on ollut erinomaista pip-hoitoa (pip=pidän itseni puuhakkaana). Huomenna koittava ensimmäinen munasarjasyöpäkontrolli on yhtä hirviömäinen kuin siitä muodostuva yhdyssana, jos sitä liikaa rupeaa pohtimaan. Kaiken puuhakkuuden keskellä kontrolli käy vain ajoittain mielessä, pitäähän sitä toki olla valmistautunut kuulemaan, missä mennään. Olivat uutiset sitten hyviä tai huonoja. Kaikkeen ollaan miehenpuolen kanssa valmistauduttu, mutta yhdestä ei tingitä. Helsinginkone ja sitä myötä matkamme pisaan ja firenzeen starttaa perjantaiaamuna klo 06.00:)