joka uniinsa uskoo..

Sairastumisestani koituneisiin hyviin asioihin kuuluu tuttavapiirissä virinnyt kiinnostus omaa terveyttä kohtaan. Naispuoliset ystäväni ovat sankoin joukoin rynnistäneet vuosikatsastukseen gynekologin pakeille, ja rinnatkin on muistettu tutkia omatoimisesti -ainakin muutaman kuukauden verran. Hienoa siskot, jatkakaa tutkimuksianne!

Rintasyövän yleisin oire on kyhmy rinnassa, mutta aina ei kyhmyä tunnu. Vasemman rinnan yläneljänneksessä, lähellä kainaloa tuntuneen patin lisäksi itselläni oli oireita, joihin olisi voinut tarttua aiemminkin. Pieni painontunne rinnassa ja maidonnousun kaltaiset tuntemukset olivat vain lieviä ja ohimeneviä oireita, jotka sivuutin hormonikiertoon kuuluviksi. Löytämäni kyhmynkin kuittasin rasvapatiksi, se kun tuntui niin tutulta ja siinä aina olleelta. En aikuisten oikeesti ajatellut itselläni olevan syöpää, edes silloin kun lääkäriaikaa itselleni varasin, vaan koin lähinnä suorittavani kansalaisvelvollisuutta. Tuudittauduin ajatukseen nuoruudesta ja siitä, ettei lähisuvussani ole tiettävästi ensimmäistäkään rintasyöpätapausta. Ja avioliiton kautta tulleita ei kai lasketa..

Munasarjasyöpä on petollisempi. Oireet tulevat hiljalleen tai jättävät tulematta kokonaan, ja syöpä löytyy useimmin, kuten itsellänikin, vaiheessa 3c, joka on toiseksi levinnein luokka. Syksyllä tunsin vatsakipua, ja se oli selkein oire. Tuolloin sen katsottiin johtuvat kuitenkin psyykestä, olinhan juuri saanut rintasyöpädiagnoosin- erehdyinpä itsekin luulemaan kummia tuntemuksia psykosomaattisiksi. Jälkikäteen mietittynä keksin myös viime kesältä pari tapausta, jolloin olisi kannattanut uhrata pari ajatusta terveydelle. Pyörän selkään noustessa piti huokaista muutenkin kuin rasituksesta -tuolloin tuntunut vihlaisu lantion pohjassa ei sitten johtunutkaan kohdun laskeumasta, kuten luulin. Eikä kesken pyörälenkin iskenyt vatsakramppi ollut vatsatautia. Jälkiviisaus on parasta viisautta..

Mielenkiintoisin oire oli uni. Reipas vuosi sitten näin hyvin todentuntuisen unen, jossa sain tietää sairastavani munasarjasyöpää. En muista unesta juuri muuta kuin sen toden tunnun, jonka vuoksi muistan käyneeni netissäkin seikkailemassa syöpäsivustoilla. Ensimmäistä mutten valitettavasti viimeistä kertaa. En yleensä muista uniani saati usko niihin, mutta tämä on jäänyt mietityttämään. Mistä uni tuli? Olisiko tuolloin kannattanut varata lääkäriaika varmuuden vuoksi, kertoa terveyskeskuksen ajanvaraukseen että on ihan unia nähnyt syövästä.. Ja olisiko noin selvällä oireella aika hellinnyt kaiken ruuhkan keskellä? Ja kirjoittaisiko lääkäri edelleen epikriisien alkuun, että "kyseessä aiemmin terve, asiallinen rouva..". Jaksaa muuten aina naurattaa tuo aloitus. Mitä jos joku kerta paperissa ei luekaan että asiallinen:) Ja minkälaista olisi olla epäasiallinen rouva? Tekisi melkein mieli kokeilla.

Mutta asiaan taas. Oireita voi siis olla monenmoisia, ja itseään kannattaa tarkkailla sillä tavalla sopivasti ja säännöllisesti. Omaan itseen kannattaa tutustua myös fysiikan tasolla, jotta osaa kiinnittää huomiota mahdollisiin muutoksiin. Intuitioon kannattaa myös luottaa, ehkä myös uniin? Olkaa valppaat. Tuntekaa itsenne, tarttukaa oireisiin ja tarvittaessa luuriin, varatkaa aika lääkäriin. Lääkärillä käydessä vaatikaa tarvittavat tutkimukset, sillä lääkäreidenkään sormenpäissä ei ole röntgenkatsetta, ja kaikki ylimääräiset tuntemukset vaativat tunnustelun lisäksi näköhavainnon.

Tässä terveiseni tällä kertaa. En totisesti toivo lisää jäseniä tähän syöpäklubiin, mutta totuus on, että varhaisessa vaiheessa löydetty syöpä on aina helpompi hoitaa. Tämän ymmärtämiseen ei tarvita lääketieteellistä koulutusta, vaan järkeily onnistuu ihan tällä naisen logiikalla.