näkemiin

Peltosen ikkunan alla rehottava juhannusruusu kukkii vihdoin. Kuivuudesta, lannoituksen puutteesta ja kaikesta hoitamattomuudesta huolimatta se kukkii tänäkin vuonna upeasti sadoin kukin. Sitkas pensas tuo heleena, entiseltä työkaverilta saatu ja hänen mukaansa nimetty kukkija.

Tänä vuonna pensas ei ehtinyt toivottamaan hyvää juhannusta, sillä puutarhamme näyttää olevan muutenkin myöhässä keskivertokesään verrattuna. Sen sijaan valkeat kukat kukkivat loman aloittajille ja moninaisten juhlien viettäjille (kesäkuun viimeinen lauantai lienee suosittu hääpäivä, kuten myös kolmetoista vuotta sitten).

Kauniit ja tuoksuvat kukat viekööt myös vielä surunvalitteluni annukan läheisille heidän viettäessään tänään surujuhlaa. Kaikista aikestani huolimatta en saanut lähetettyä oikeata korttia. Kuva heleena-pensaasta välittäköön kuitenkin ajatukseni annukasta: sitkeä taistelija, joka kukki aivan liian lyhyen aikaa -mutta tuotti kuitenkin suurta iloa ympärilleen.

Runoilija Nazim Hikmetiä mukaillen:

Meristä kaunein on vielä purjehtimatta,
lapsista kaunein on vielä kehdossaan.
Sanoista kaunein
jonka haluaisin sinulle sanoa
on vielä sanomatta.

Näkemiin on kaunis sana.
Näkemiin, annukka!