Olen viime päivinä ollut sangen puuhakkaana. Kisoja seuratessa ovat puikot huiskineet (jotta villapaita valmistuisi ennen kuin pakkaset ovat tältä talvelta ohi). Kisojen seuraamisen ohessa alkavat kodin kaapit olla inventoitu ja nuotit järjestelty, pieneksi käyneet lastenvaatteet pakattu odottamaan kuljetusta seuraavalle käyttäjälle ja huonekasvit suihkuteltu talven pölyistä. Alkuviikkoon on mahtunut myös monta leipomusta ja leipomuksen nauttimista, vieraita ja vierailuja. Kun opiskeluaikana sain näin paljon aikaiseksi muutamassa päivässä, tarkoitti se lähestyvää tenttisumaa. Mikä tahansa muu homma kelpasi, kun se siirsi tenttiinluvun aloittamista.
Enää ei tarvitse tentteihin valmistautua, kahdenkin ammatin paperit pöytälaatikossa olen turvassa tenteiltä ja niihin liittyviltä sijaistoiminnoilta. Tämän viikon puuhilla on kyllä sama tarkoitus: kun on ollut kivaa tekemistä, eivät ajatukset ole päässeet liikaa pyörimään huomisessa ultraäänitutkimuksessa. Röntgenosastolla tehtävä koko vatsa-alueen ultratutkimus ja seuraava seerumista mitattava ca 12-5 -arvo kertovat kevääni kulusta. Jos ultraäänikoneen näytölle ei ilmesty lisäselvityksiä vaativia tummanpuhuvia läikkiä tai pisteitä ja syöpäarvo pysyy alle kolmessakymmenessä, jää seuraava sytostaattihoito tällä erää viimeiseksi. Ja toisinpäin.
Luontainen optimisti minussa menee tutkimukseen (yhdessä miehenpuolen kanssa) toiveikkain mielin. Alitajunnasta tai jostain muusta hämärästä nousee kuitenkin mieleen muisto syksyltä: samaisessa tutkimuksessa, jonka piti vain poissulkea mahdolliset etäpesäkkeet, löytyikin, ei mikään piste eikä pilkku, vaan 15 cm:n pituinen epämääräinen kasvusto alavatsalta. Uusi syöpä siis. Että mitähän tällä kerralla.
Kaikkea jännitystä ei kuitenkaan kannata vielä huomiselle ladata. Jotkut röntgenlääkärit eivät suostu kommentoimaan tutkimustulosta suoraan potilaalle, vaan tuloksista pitää soittaa seuraavana päivänä hoitavaan yksikköön. Siis vaikka potilas siinä vieressä lavitsalla makaa ja näkee näytöltä varjoja ja läikkiä, kuvitteellisia ja olemassa olevia. Näytön lisäksi ovat vielä äänet; klik klik tarkoittaa, että Jotain mitataan. Toivottavasti huominen lääkäri ymmärtää, että osaan ottaa kaikenlaiset uutiset vastaan ihan fiksusti. Kuuntelen, kysyn ja tarkennan, kiitän ja poistun. En itke enkä epäile, syytä enkä raivoa, tähänkään asti. Toivotaan ettei huomennakaan tee mieli.
Kuuluisia (?) potilaita..
2 vuotta sitten
3 kommenttia:
Kiitos tämänpäiväisestä ja tsemppiä huomiseen!
Rohkeutta huomiselle reissulle.
Odottelen tutkimustesi tuloksia peukut pystyssä!
Lähetä kommentti