ystävänpäivän iltana

Peltonen on katsonut nuorimmaisen oikeudekseen aloittaa uusi traditio perheessämme, ja kipittää aamun ensi hetkiksi vanhempiensa viereen, osuipa tuo aamu sitten puoli kuuteen tai yhdeksään, tai jonnekin sinne välille. Unentuoksuista tyttöä ei henno käännyttää kammariinsa, varsinkin kun neiti tekee kaikkensa, jotta saisi pysytellä vieressä. Kauaa ei kolmevuotias malta uutta unta odotella, vaan äiti saa osakseen silittelyjä ja laulun sanoja korvaan kuiskittuna. Tänä aamuna, osa sopi hyvin päivän teemaan, kuten "lakkaus on lumivalkoinen" ja "ystäväni tuttavani latilitilalla.. äiti miten se sitten meni?". Se meni niin, että lähdimme tutkimaan aamun lastenohjelmatarjontaa, ja laululeikit ja muu ystävänpäivän vietto käynnistettiin vasta myöhemmin.

Eikä ystävänpäivänvietto jäänyt vain peltosen ja oman perheen juhlaksi. Puhelin piippaili ihanien ihmisten ihanien viestien merkiksi, ja postipoikakin oli muistanut meitä. Päivällä kävi kukkaistyttö ovella ja illalla vielä hymyilevät pullakuski ja pääleipuri täyttämässä pakastimen, toistamiseen. Kiitollisena, suu täynnä suklaapiirakkaa haluankin toivottaa kaikille ystävilleni, uusille ja vanhoille, tutuille ja tapaamattomille, lähellä ja kaukana, ihania ystävänpäivän rippeitä (tai murusia..)! Ja piirakasta puheenollen: nyt sitä taas saa. Tervetuloa juhlimaan ystävyyttä muutoinkin kuin sille varatun päivän merkeissä. Pullakahvien lisäksi voimme laulaa ja leikkiä, vaikkapa seuraavanlaisesti:

Röh röh possut, peikkoja monta,
röh röh possut, peikkoja monta,
röh röh possut, peikkoja monta,
leikki niin huoletonta.

Röh röh possut, kaatuvat kaikki,
röh röh possut, kaatuvat kaikki,
röh röh possut, kaatuvat kaikki,
saparot suorana maahan.

Onneksi peikoilla voimat riittää,
onneksi peikoilla voimat riittää,
onneksi peikoilla voimat riittää,
peikkoja possut kiittää.

Röh röh röh röh röh röh röh...

säv&san risto järvenpää