liberec

Sairaslomailulla on puolensa. Näinä päivinä moni miettii tavallista tarkemmin työkuntoaan, joko aamulla tai viimeistään puolen päivän aikaan. Ettei vaan päätä kivistäisi, silmiä särkisi.. ainakin pidennetty kahvitauko on paikallaan! Sairaslomalla ei tarvitse moisia miettiä, sen kun nappaa telkkarin päälle ja istuu seuraamaan mm-kisoja. Eikä edes tarvitse teeskennellä työntekoa!

Olen lomani aikana vältellyt tv:n katsomista päiväaikaan, eikä se ole edes ollut vaikeaa. Kovin montaa kertaa sitä ei iltaisinkaan tule katsottua, joskus tuokio keltaista perhettä (isompien lasten salasana simpsoneille, peltsi tosin on murtanut koodin jo aikoja sitten..) tai ohjelmatiedoista napattu kiinnostava elokuva. Tv:n katselun vähäisyys ei johdu ainoastaan heikosta tarjonnasta, vaan taktikoinnista: säästän sohvaelämää ja katsomattomia sarjoja ja elokuvia tuonnemmaksi. Sitten ja jos kun joskus tulee sellaisia päiviä, että voimat riittävät sopivasti kanavan ja asennon vaihtamiseen kotikatsomossa, linnoittaudun kotisohvalle ja katson kaikki oscar-voittajat ja "tämä pitää mennä elokuviin katsomaan mutten sitten ehtinytkään"-leffat.

Mutta hiihto ja muu urheilu on eri maata. Arvokisoja kuuluu katsoa, ja nimenomaan suorana. Olen keskellä yötä herännyt katsomaan tiina lillakin hopeaheittoa losin olympialaisissa, ja koulu- ja opiskelupäiviä on surutta kulutettu suuren urheilujuhlan hengessä mm. sarajevon ja lillehammerin kisojen aikana. Ensimmäisiä elämyksiä penkkiurheilijan taipaleella taitaa olla lahden mm-kisat 1978, jolloin kisalähetysten jälkeen kerrostalon pihalle ilmestyi monta helenatakaloa ja hilkkariihivuorta suksimaan kullasta ja hopeasta.

Ja mukava on liberecinkin kisoja katsella, suomalaisilla taas suksi luistaa ja jännitystä riittää. Katsomossamme vaan on päivisin kovin tyhjää, ja urheilujuhlan tuntua saa itse pitää yllä. Sillä vaikka koululaisten päivät ovat melko lyhyitä, kestää ainakin esikoisen kotimatka kolme kertaa kauemmin kuin metrilleen sama matka aamulla toiseen suuntaan, joten jännittävimmät hetket on jo katsomossa koettu. Kotikommentaattorikin kotiutuu töistä vasta kauan kisojen päätyttyä, ja joudun tyytymään televisioselostukseen, joka ei ole ollenkaan niin värikäs ja kaikenkattava.

Kisaohjelma on kiinnitetty tv-huoneemme lasivitriiniin kuin päivän sana.. huomenna luvassa joukkuesprinttiä! Ja väkeä kotikatsomoon.. tervetuloa piknikvieraat!