sijoitus

Kuulun ikäryhmään, jota kosiskellaan säästämään tulevaisuuden varalle. Joutavaa mainospostia! Eläkesäästämistä turhempaa touhua en tässä elämänvaiheessa voisi kuvitella, ja olenkin tulevaisuuden sijaan päättänyt sijoittaa tähän päivään. Kuukausittaista eläkevakuutusmaksua vastaavan summan voin halutessani käyttää yleiseen mielenvirkistykseen, aina silloin tällöin. Tänään oli sijoituspäivä.

Lehdessä oli ilmoitus kahdesta teatterilipusta yhden hinnalla, ja talossa erinomaisen pätevä lastenhoitaja. Miehellä vapaailta, ei töitä eikä matkoja, joten oli otettava hetkestä kiinni. Ja kulttuurisijoitus kannattaa aina, teatterielämys on live ja siksikin niin kiinnostava. Lisäksi on hauska mennä seuraamaan esitystä ilman ennakkotietoa ja -odotuksia, yrittää päästä mukaan tarinaan ja miljööseen, tyyliin ja aikakauteen.

Tänään oltiin porvoon valtiopäivillä suomen sodan jälkeisissä tunnelmissa, ja tyylilaji liikkui suomifilmin, mahtipontisen draaman ja jopa farssin välimaastossa, sujuvasti samassa näytelmässä. Vaikka sillisalaatilta kuulostaakin, oli näytelmällä ansionsa, kirkkaimpana muutama erinomainen joukkokohtaus ja roolityö. Porvoon torilla taivasteltiin keisarin naimareissua suomessa, kansan- ja elekielellä, lauluin ja tanssein, ja sodasta palaavat sotilaat olivat vähyydessään vaikuttava näky. Rakkaudesta riutuvan karl-magnusin kokemukset ja tunteet esitettiin hienovireisesti ilman turhaa paatosta, eikä äidinkään huoli tyttärensä naimakaupoista jättänyt kylmäksi.

Vakuuttavin kaikista oli kuitenkin mäntsälän kartanon naispalvelija, venäläismaatuska, joka lohdutti nuorta ullaa moneen kertaan. Kun rehevä äitihahmo sanoo topakasti monta kertaa "kaikki jarjestuu, kulla kulla", siihen uskotaan katsomossakin.

Jo tämän takia kulttuurisijoitus kannatti. Kyllä kyllä, kaikki järjestyy.