hernekeittoa, pannukakkua ja tiukkoja kysymyksiä

Yritin lanseerata selkäviikkojen käsitettä perheessämme. Että juhla on taas kivempaa kun välillä kärvistelee arkea, tyhjentää pakastinta keittokattilaan ja kaivelee kaapinperältä näkkäripaketin jämät iltapalaksi, eikä osta karkkia, edes suklaata, edes lauantaina. Yleisö oli vähän vaisua. Isommat valittivat, että koulukeittolassa on ainaiset selkäviikot, eikä köyhäily ole oikeasti kivaa, ja heillä on kyllä tilillä rahaa, ei tarvitse säästää. Peltonen ei suostunut edes karkkilakkoon, ja päivälliseksi porisevaa hernekeittoakin hän vierasti. "Äiti, mää kyllä söisin mielummin vuohenjuustotomaattikeittoa". Pahuksen kulinaristit.

Pidin kuitenkin pääni, sillä yritän pitää myös linjani -niin fyysiset kuin kasvatuksellisetkin. Hernekeitto, makkarakeitto, seisoppa, välillä tarjousbroileria tai -jauhelihaa arkisen kekseliäästi, ja säästäväisesti. Ennakkomarkkinoinnista ja vastalauseyrityksistä huolimatta ruoka uppoaa ja maistuu, niin kuin hernekeitto viime sunnuntaina, ja maanantaina ja..

- Ihan hyvää tää on, mutta perjantaina on koulussa hernekeittoa että älä sillon tee, tyytyy esikoinen kommentoimaan.
- Ei oo hyvää, toteaa peltonen, ja kyselee, onko hänenkin "koulussa" perjantaina hernekeittoa. On on.
- Onko pakko syödä lautanen tyhjäksi? jatkaa neiti vielä, vaikka tietää vastauksen.
- Totta kai.

Keskustelun aihe vaihtuu moneen kertaan lennosta syönnin aikana, mutta ruokaan palataan samalla kun vaihdetaan keittolautaset pienempiin jälkiruokaa varten.
- Muumeilla on aina pannukakkua, sää olet äiti kuin muumimamma, ilmoittaa peltonen, ja äidille tulee ihan muumimamma-olo, hykerryttävä onnellisuusaalto, joka ei ole kuuma laisinkaan. - Mutta tee ens kerralla vaan pannukakkua, ei ollenkaan hernekeittoa.
- Muumeilla on kaikki paremmin, sutkauttaa tähän neitonen, ja jatkaa, että kouluun on tullut uusia ompelukoneita. Että nyt ei tartte käyttää käsityötuntia koneen korjaukseen tai toimivan koneen odotteluun, vaan voi tehdä koko tunnin käsitöitä.
- Teenkö määkin sitten käsitöitä koulussa? utelee taas peltonen.
- Kyllä vaan, kolmannella luokalla ruvetaan käyttämään ompelukonetta, valaisen tulevaa, ja viisivuotias näyttää onnelliselta. Hänkin pääsee kouluun, tulee isoksi niin kuin sisko ja sen veli, ja saa tehdä isojen tärkeitä asioita.

Sitten, aivan ilman ennakkovaroitusta tulee taas tiukka kysymys. Ihan kuiskaamalla, niin kuin kaikki tärkeimmät asiat.
-Äiti, oletko sää mun äiti sitten vielä kun mää menen kouluun?

Siihen ei ole kuin yksi oikea vastaus. Totta kai.
Eikä pannari edes yskittänyt kulkiessaan muumimamman suusta kohti muumilaaksoa.