Neljäntoista vuoden jälkeenkin lahjaksi saatu hääkansio on vielä kuvia vailla, mutta sivujen väliin tallennetuista lappusista pääsee koko lailla kiinni kesäkuisiin tunnelmiin. Päivä oli ihana, ilmakin kuin morsian ja juhlaohjelma täynnä tunnetta ja yllätysnumeroita. Kuninkaallisten häiden televisiointi päättyi häävalssiin, eikä kaikkea näytetty rahvaalle, mutta epäilen vahvasti, etteivät vicce ja danny päässeet edes loppuillasta mukaan hääohjelmaan, leikkimään ja laulamaan yleisön eteen. Dannyn kaverit eivät kertoneet noloja sattumuksia hääparin taipaleelta, eikä morsiota kiikutettu ryöstösaaliina kulmakapakkaan, jossa vähemmistöön kuuluva tumma naisihminen olisi katsonut tulevaisuutta korteista. Ei muuten pitänyt paikkaansa se lapsien lukumäärä, yhdeksän kyllä kuulostikin nuoresta morsiosta hurjalta.
Toivottavasti sentään ruotsissa tunnetaan rantasuomalaisten perinne tanssittaa tuore aviovaimo tervetulleeksi ämmäin säätyyn. Suvun naiset ja naispuoliset ystävät vievät morsiamen tanssilattialle, piirin keskelle. Kukin hakee nuorikkoa vuorollaan tanssiin, ja tanssin lomassa morsian saa käytännönläheisiä neuvoja avioelämää varten. Suurin osa neuvoista taitaa olla unohtunut, osa lienee täysin painokelvottomia, mutta isoäitini vinkki on jäänyt mieleen. Hän kehotti lajittelemaan pyykin huolellisesti, erityisesti alusvaatteet kannatti pestä erillään, hedelmällistä sukua kun ollaan:)
Kesäkuisten bernadotte-suvun häiden ehdoton huippuhetki oli monien mielestä tuoreen sulhasen puhe -niin minustakin. Siinä muuttui sammakko kertaloikalla hovikelpoiseksi prinssipuolisoksi, ah, voih ja loiskis. Tuon puheen jälkeen olisi kynnys hääpuheen laadintaan aika korkealla. Onneksi 29.6.1996 kynnystä ei vielä ollut, eikä ollut tekemistäkään pohjanmaan junassa, jolla kolkuteltiin kahdeksan tuntia hääpaikalle, morsiamen kotitanhuville satakuntaan paria päivää aiemmin. Eväsleipien syönnin lomassa tuleva hääpari kirjoittikin puheen, jonka sitten luki juhlakansalle seurojentalon lavalla jossain kulkurinvalssin ja sukkanauhan heiton välissä. Kursiiviosat luki vaimo ja tyyppikirjaimet vaimon mies.
Vappuna yhdeksänkolme tiinan puhelin soi
"no se on mikko tässä moi!"
Ensi kerran silloin mikosta kuulin,
hän jutteli mulle viinistä kostunein huulin.
Kirjeitä ja katseita vaihdettiin,
me ihastuneita olla taidettiin.
Kun suomi täytti vuosia seitsemänkuusi,
polki oulun kaduilla pari uusi.
Kului vuosi yhteistä aikaa,
siinä taisi olla paljonkin taikaa..
koska kesken iltauutisten
minä mieleni rohkaisten
laskeuden alas polvilleni
kysyin: "tuletko vaimokseni?"
..vihdoinkin...
Dammisaaresta löytyi kotimme
hyvin saman katon alle sovimme.
Joskus yhteistä onnea myös koetellaan
etenkin kun kodinhoito-oppeja opiskellaan.
Tiskirättimytystä oli tulla kriisi,
"aina toi sama biisi".
Mutta ei pienet töyssyt mitää haittaa
elämää kun yhdessä taittaa
nyt jo tanssitaan häitä,
vuosi on suunniteltu
-ja jännitetty-
näitä.
Kovasti kiitos anoppi ja appi
siis kiitos anoppi ja appi
ja tietenkin pappi
sekä koko sakki!
Erityiskiitokset heidi ja heikki
teiltä sujuu laulu ja leikki.
Olemme nauttineet tästä päivästä
ja voimme yhdessä muistella menneitä,
kun kylään ouluun tulette meille
muutakin kuin lämmintä kättä tarjoamme teille!
Ja nyt jatketaan juhlia näitä,
juhlika
a, tanssikaa häitä!---
Ah, voih ja loiskis noita sanoja ja tunnelmia, mutta edelleen olemme tuo sama hääpari. Tiskirätistä pitää aika harvoin vääntää kättä, olemme selvästi kehityskelpoisia talousihmisiä ja sopuisiakin, kyllä vaan. Pyöräily on vaihtunut enimmäkseen autoiluun, (mikä on valitettavaa), eikä koti löydy enää kaupungista vaan maalta, mutta edelleen toivotamme kylästelijät tervetulleiksi.
Huraa, huraa, huraa, huraa norsunluiselle vuosipäivälle, ensi vuonna juhlitaankin kristallihääpäivää!
8 kommenttia:
Oih ja voih miten nättiä, ja kiva muistelus! Ämmäin sääty - en ollut kuullutkaan.
Mokasin pahasti, kun pastorin rouva muutama päivä omien häideni jälkeen (vuonna ties milloin) kysyi, että miltä se nyt rouvana tuntuu. Menin vastaamaan, että kiitos samalta suunnilleen kuin neitinäkin, - ja heti olisi pitänyt purra kieltään, kun näin kysyjän lievästi paheksuvan ilmeen!
Onnellista eloa ja matkaa kristallivuodelle!
ihana puhe:) ja tunnelmaan pääsi täydellisesti:)
Nauroin kippurassa tuolle tiskirättikohdalle..nimittäin samainen tiskirätti probleema tuli heti mieleen kun ensimmäisiä vuosia samaa taloutta eleltiin..tiskirätin näköisellä vessarätillä hoidettiin meillä vessanpesu ja miehen suorittamana pesu ei passannu tälle rouvalle sitten mitenkään..ei osannut luututa hanaa samalla lailla kun minä;) siitä kerran suuren suuri riemastus saatiin aikaseksi..sen jälkeen olen osannut antaa luututa vessan hanan ihan niinkuin haluaa;)
Ihanaa hääpäivän jälkeistä tunnelmaa, seuraavaa odotellessa!
Omat hääpäivämuisteloni osuu keskelle joulukuuta:)12.12.92:)
Vau, ihana kuva ! Ja ihania muistoja. Muakin hymyilytti tiskirättijuttu -juu, kodinhoito-ongelmat ne aiheuttavat päänvaivaa, onneksi iän ja opiskelun myötä vähenevät.
Ihan kivaa on ämmäin säädyssä : ), jopa näin toistamiseenkin. Mukavia hellepäiviä säätyläisille !
Te olette kyllä ihania!
t. Pirre
Talouskoulua ja koulutusta kesti aikansa, sen jälkeen ollaan tultu vain puolitiehen vastaan ja katsotaan loppu sormien välistä, ja joskus juuri siitä vasemman nimettömän kohdalta:)
PArisuhteellista eloa vaan kaikille säädyille ja täysin säädyttömillekin tovereille! Meidän avoliittoa ei kukaan (ainakaan suvussa) katsonut lainkaan pahalla, pastorin rouvasta en tiedä;)
pirre: onnea siis vielä teille! oliko se nyt villaa, sokeria vai pronssia..?
Vielä myöhästyneet hääpäiväonnittelut. Eipä ole tuo ämmäin säätyyn tanssittaminen tullut mullekaan aiemmin tutuksi. Hyvin pääsi tunnelmaan muisteluksen välitykselläkin.
rk:n lipsahdus, hih! :D
Ihana hääkuva - niin romanttinen ja persoonallinen, morsian seisoo ja sulho istuu, kaapin paikka näytetty hetsilleen ; )
ONNEA "kristallimatkalle" !!
pirtsikka
Onnea onnea jälkikäteen vielä meidänkin poppoolta! Sehän ei haittaa, vaikka onnea satelee näin monena päivänä -sitä aina tarvitaan!
:)
Rt Leena
Lähetä kommentti