jotain sinistä

Edellisen postauksen teemaan sopien olen hankkinut ylleni jotain sinistä. Eikä ihan vaan jotain, tarkka sävykin on tiedossa: taikavuori, sävy nro 3148 tikkurilan värikartasta. Seitsemän vuoden jälkeen terassimme kaipasi uusintakäsittelyä, joten se on nyt maalattu entisellä sävyllä, samalla tulivat uudet portaat sekä yksi paraatirinta käsitellyiksi. Jälkimmäisen sain onneksi aika hyvin putsattua ei-niin-perinteisillä proteesinhoitotarvikkeilla, joten jäljellä on enää häivähdys sineä.

Jo aiemmin kesällä, kukkapenkkiä kitkiessä, huomasin kontaktiproteesien epäsopivuuden kyykötys-pyllistys -asentoja vaativiin hommiin. Kun painovoimaa uhmaaviin asentoihin liitetään vielä reipas hiki ja kapeaolkaimiset pitsiliivit, voi käydä niin kuin on muutaman kerran käynyt: rinta tai rinnat luiskahtavat kesken kiireisimmän työnteon t-paidan sisään. Kukkapenkin vehreyden suomassa suojassa irto-osat on näppärä työntää takaisin liiveihin, mutta terassilla, kotikujan kaverijoukon hääriessä ympärillä on tehtävä haasteellisempi. Siinä ährätessä voi tarttua jotain sinistä matkaan. Eivät silti kujan lapset älynneet, mitä talonemäntä taiteili.

Kotikujamme väki on ihanaa porukkaa. Viikonloppuna vietimme naapuruston perinteisiä varjoseuroja, hyvässä säässä ja seurassa, grillien äärellä. Lapset olivat järjestäneet kilpailuja ja muuta puuhaa pienille ja isoille, ja ohjelmatauoilla parannettiin maailmaa -ihan perinteistä seurameininkiä siis. Luontevaa oli jatkaa kokoontumisen hoidollista puolta pihasaunamme löylyissä, jonne me naiset ensiksi suunnistimme jalkaraspeinemme ja kuorintavoiteinemme. Suomalaiseen saunakulttuuriin eivät uikkarit oikein sovi, joten en niitä itsekään laittanut, ja saunavieraille totesin löylyyn mennessä, ettei irtovarustus oikein kestä saunomista, joten rinnat jäivät tuvan pöydälle. Kotikujan naiset tuntevat tautihistoriani, ja tuorein naapuri kysyi rinnattomuudestani mutkattoman fiksusti, joten asia oli sillä klaar.

Joo-o, olen reipas ja rohkea ja sinut sairauteni ja silvotun vartaloni kanssa ja mitä vielä. Onhan se niinkin, mutta totta hemmetissä haluaisin itselleni ihan normaalin etuvarustuksen. Että ne niin kätevät silikonit olisivat siellä ihon alla, mistä eivät pääse luiskahtamaan, ja missä ne kestävät kovissakin löylyissä tipahtamatta lauteille. Ja on sellaiset luvassakin, mutta korkean uusimariskin potilaana tätä toimenpidettä täytyy odotella vielä pari vuotta. Viimeisimmän leikkauksen jälkeen mervi muotoili tulevaisuuteni tällä rintamalla näin:

"Myöhemmin, kun korkean riskin syöpähoidoista on kulunut pari-kolme vuotta, voidaan rekonstruoida, jos potilas haluaa, molemmat rinnat plastiikkakirurgian puolella. Kyseinen toimenpide on ajankohtainen aikaisintaan loppuvuodesta 2011-alkuvuodesta 2012. Potilas voi ottaa itse suoraan yhteyden plastiikkakirurgian pkl:lle kyseisten asioiden järjestelemiseksi tuossa vaiheessa eteenpäin.

Kokonaistilanne huomioiden tuolloin tulisi olla tehtynä rintakehän ja kainaloiden ultraääni. Vaikka rintasyöpäriskiresidiivi on varsin pieni, niin tutkimukset olisi oltava ennen leikkausta alle 6kk: sisällä tehtyjä."

Kyllä vaan, potilas haluaa. Olisiko syyskuu jo loppuvuotta..?

Sitä odotellessa, näillä mennään mitkä on annettu. Reippaasti ja rohkeasti.