syksyn lehtiä

Viime viikkojen aikana on tullut luettua enemmän naistenlehtiä kuin tähän astisen elämäni aikana yhteensä. Aiemmin käyttämäni vakiovastaus lehtimyyjille "ei ole aikaa lukea" ei enää päde, mutta tilauksiin ei ole tarvinnut ryhtyä, vaan ystävät pitävät lukuharrastuksen jatkuvuudesta huolen. Tiedän siis miten maailma makaa: Suri Cruise on ollut shoppaamassa viidennellä avenuella, tänä syksynä kaunistaudutaan mustalla huulikiillolla ja platinalla, ja että ruokavieraat voi yllättää marokkolaisella menulla. Nice to know.

Lehtiä lojuu kaikkialla, ja sängyn päälle olin unohtanut kaks plussan, jokaisen odottajan ja pikkuvauvakansan oman lehden. Muusta genrestä poikkeavana se varmaan pisti puolison silmään, mutta viisaana miehenä hän ei kommentoinut mitenkään. Arveli ehkä rouvan psyyken ruvenneen vähitellen horjumaan, tai sitten epäili omaa fysiologian tietämystään. Ehei, tämän lehden olin ostanut ihan itse, vaikka odottajan upeat vaatteet tai lapsentahtinen kasvatus ei kiinnostanutkaan. Olihan suloinen serkkupoikamme päässyt lehden sivuille todistamaan, että epätäydellisenä voi olla täydellisempi. Toiset ovat taistelijoita jo syntymästään. Suotuisia tuulia toivomme pikkumiehen lähitulevaisuuden koitoksiin!

Meitä epätäydellisiä ja epätäydellisten perhepiiriä yhdistää monikin asia. Nautimme elämän pienistä iloista ja murehtimisen jätämme mieluusti muiden huoleksi. Hyvät asiat elämässä korostuvat ja kiitollisuuden tunne on vahva, se nostaa usein päätään ja tipan silmäkulmaan. Mikä onni esimerkiksi on syntyä suomeen, jossa huippulääketiede tekee ihmeitä päivittäin -ja jossa kaikkia hoidetaan tasaveroisesti. Niin, ja ne verot. Kuinka suloiselta tuntui tutkia viime vuoden verotietoja: kansalaiset ovat satsanneet yhteiskunnan tukemiseen valtavia summia, olkoonkin että ehkä tahtomattaan. Nöyrä kiitokseni meidän epätäydellisten puolesta.

Ja siitä, mitä ei veroja maksamalla saa, huolehtii uskomaton tukitiimi. Tällä viikolla saimme jälleen täyttää vatsaa ja pakastinta työtoverien tuliaisilla. Mitä huolenpitoa! Olen keksinyt ainakin 1000 syytä, miksi minun olisi ehdottoman välttämätöntä toipua (mielellään pikaisesti), ja yksi niistä on valtaisa halu päästä kierrättämään hyvää. Minäkin haluan antaa. Ei siksi, että tasaisin tilejä, vaan silkasta antamisen ja auttamisen ilosta, sillä antaessaan saa, m.o.t.