eläkeläiselämää

Peltonen kaipasi selvästi muuta virikettä kuin äitinsä, joten päiväkoti kutsui taas melkein viikon tauon jälkeen. Jospa sieltä olisi viikonlopun aikana siivottu vatsatauti, vesirokko ja silmätulehdus sekä muut varomamme vitsaukset. Tähän saakka hyvin olemme säästyneet taudeilta, ja itsekin olen ollut terveyden perikuva, mitä nyt paria syöpää sairastan.

Aamupäivällä on hyvä hoitaa kauppa-asiat. Muu asiakaskunta koostuu lähinnä eläkeiän ylittäneistä kansalaisista, ja saan usein lukea silmälasinsa unohtaneille rouville pakkausselosteita. Tai jutustella muuten vaan, vaikkapa maitolitran hinnasta eri myymäläketjuissa. Sehän sopii, samoin kuin elämäkertajutustelut kansalaisopiston viikonloppukurssilla, jossa osallistujien keski-ikä oli varovaisesti arvioiden tuplaten omani. Edellisviikolla gynekologian syöpäosastolla olin ainoa, jonka peruukissa tai omissa hiuksissa ei ollut harmaata (minunkin ikäisiäni potilaita heillä kuulema on, en vain ole sattunut tapaamaan..).

Eläkeläiselämää tässä siis vietetään, ja sitä on luvassa koko lukuvuosi. Hoitosuunnitelma on seuraava: kuusi kertaa sytostaatteja kolmen viikon välein, eli viimeinen solunsalpaajahoito olisi maaliskuun alussa. Tilannekatsaus tehdään 3. ja 6. hoitokerran jälkeen, ja jos kaikki menee hienosti (miksei menisi), saisin huhtikuussa "kevättä rintaan". Eli pienen hoitotauon (3-4vko) jälkeen sädehoito 5vko jokaisena arkipäivänä, yhteensä siis 25krt. Toukokuu olisi sitten toipumista talvesta.

Tämän lukuvuoden haasteet ovat siis hyvin erilaiset, ja tavoitteet korkealla. Kovin paljon en itse pysty kevätnumeroihin vaikuttamaan, mutta totisesti toivon saavani hyvän todistuksen, jolla pääsisi syksyllä töihin (varovainen toive). Vuosi eläkeläiselämää riittäisi hyvin..