..sairaslomallakin. Lukujärjestys ja ohjelmaa pitää olla ja itseään pitää kehittää vaikkakin ilman suuria tavoitteita. Nuorimmainen palasi pitkän tauon jälkeen päiväkotimaailmaan, ja itsellä on taas aikaa suunniteltavaksi asti. Tämän viikon lukujärjestys on sisältänyt vakuutusasioiden ja sosiaalisten suhteiden hoitamista, hieman käsitöitä ja itsesääliä, opintosuunnittelua ja tänään, svenska dagenin kunniaksi lite svensk språk. Osaanpa tarvittaessa sitten sanoa esim että "Man kan inte kombinera de här färgerna" tai "Att fela är mänskligt". Tähän saakka tosin olen työssäni käyttänyt vain yhtä ruotsinkielistä lausetta: Signa maten Jesus, amen.
Kaiken puuhastelun tarkoitushan on pitää ajatukset pois kehältä: syöpä syöpä lapset perhe syöpä tulevaisuus syöpä etc. Tämä tauti ei itkemällä lähde, ja tekeminen ja kaikenlainen itsensä kehittäminen tuo tilanteeseen tulevaisuuden ja sen mukana toivon. Kumarran syvään kaikille kanssasisarille, jotka hoitavat siinä työnsä kuin sairautensakin. Oma työni vaatisi sitoutumista, johon en tällä hetkellä koe pystyväni, mutta johon niin kovin haluaisin pystyä.
Toipumisen myötä, voimaini tunnossa olenkin miettinyt sairastumista ja sairaslomaa mahdollisuutena. Mihin? Ei minulla ollut välivuodelle mitään tarvetta, töissä oli kiva käydä ja siitä jopa vähän maksettiinkin. Ammatteja on tullut tähän mennessä hankittua jo kaksi, se riittää itselle, perheelle ja yhteiskunnallekin. En siis hae mitään suurta suunnanmuutosta, mutta jotain sisältöä ja rytmitystä tähän lomailuun tarvitsen, muutakin kuin labra- ja hoitoajat ym. sairauden kylkiäiset. Nyt on ehkä aika kysyä kuin kolmevuotias aamupalalla: mitä mää haluisin?
Kuuluisia (?) potilaita..
2 vuotta sitten
4 kommenttia:
Minä olen ollut jo yli vuoden sairaslomalla ja aika on mennyt tosi nopeasti. Viime talven hoitojen aikaan olin niin huonossa kunnossa psyykkisesti ja fyysisesti etten olisi töihin kyennytkään. Nyt pitäisi kohta osa-aikaisesti palata eikä tunnu helpolta. Näköjään eläkeläisrytmiin tottuu helposti. Tänä syksynä olen yrittänyt kohottaa kuntoa ja siinä on aika kulunut kotitöiden lisäksi. Nyt odottaa loma auringossa. Paljon on vuodessa tapahtunut, tuntuu että enää ei pelota kun tällaiseenkin asiaan on sopeutunut.
Portti
Kolmivuotiaalla erittäin hyvä kysymys! Tähän anna itsellesi aikaa vastata..ja ihan rauhassa:)ratkaisusi on ihan omasi ja muista myös se, että pähkäilyn lopputulos myös muutettavissa kun siltä tuntuu:)
Tsemppiä pohdiskelulle mikä sinulle ja perheellesi paras ratkaisu juuri tällä hetkellä.
Hejssan Tiina (Svenska Dagenin kunniaksi!)
Tervehdys täältä Espoon pimeästä.
Vasta tänään sain "sisäpiirin" tietoa blogistasi ja nyt olen kahlannut tekstisi alusta loppuun välillä kuivaten silmäkulmiani, välillä nauraen ääneen, kunnes iski kauhea ahdistus ja sitten taas helpotuksen huokaus pääsi ilmoille. On sulla sana hallussa, varsinainen verbaalisuuden akrobaatti! Rohkeasti olet ottanut härkää sarvista, mutta olethan peruspositiivinen luonne, empaattinen, sympaattinen, jopa filmaattinenkin! Sitä en tosin jaksa sulattaa, että sinua on tuolla kaikella siunattu. EN!
Palasin juuri rapakon takaa, missä piti kertoa kaikki kotimaan tapahtumat, hyvät ja huonot. Kerroin sinunkin kuulumisesi, sen astisin tiedoin, ja paluurahtina toin terveiset ja parantumisen toivotukset, ole hyvä.
Tsemppiä, pitkää pinnaa ja paljon lämpimiä terveisiä sinulle...ja terveiset koko pesueelle. -k-
Työhön paluu on varmasti vaikea paikka -samoin kuin kuulema sen kuuleminen että nyt on "terve". Voimia portti, sinulle tähän vaiheeseen, ja sitä ennen rentouttavaa matkaa:)
psst. Kiva saada terveisiä kaukomailta, ja lähempääkin -takaisin kans!
Lähetä kommentti