Työpaikkani raittiusseura "kohtuuden ystävät" tapaa aina laulaa kokoontumisissaan, ja yhdistyksemme nimikkolauluksi on muodostunut juicen 03.30. "Rakasta minua nyt, kun kaikki muut ovat menneet, kun varjot hiipii yli lattian.." Itseäni ei tottavie viime yönä laulattanut, mutta tämä biisi alkoi soida päässä, kun heräsin puhelimen kellon näyttäessa tuota aavehetkeä. Muu perhe näki unia espoolaisen omakotitalon lattialle pedatussa siskonpetissä, mutta minä näin vain varjot. Ja tunsin kivun.
Oikea olkapää on vihoitellut välillä, ja olen ollut kivun kanssa seurantalinjalla. Kipu ei ole perinteistä niska-hartiakipua, eikä hieronta tai venyttely helpota sitä yhtään, vaan tuike on saattanut vain yltyä käsittelystä. Viime yönä se yltyi, kipuasteikolla 1-10 aika lähelle kymppiä. Hiljaa matkalaukusta kaivamani burana eikä toinenkaan auttanut ollenkaan, ja aamulla lähdettiin ostamaan apteekista kaikkea, mitä kipuun ilman reseptiä vaan sai. Puolilta päivin oli tarkoitus ajaa helsinki-vantaalle, mutta miehenpuoleni ajoikin minut (pyynnöstäni) suoraan samariaan -osuva nimitys terveyskeskukselle.
"Kiertäjäkalvosimeen kuuluvan jänteen repeämä olkapäässä", kirjoitti lääkäri todistukseen, jonka tarvitsen hakiessani vakuutuksesta lentolippurahoja. Tarkempaa diagnoosia ei ulkopaikkakuntalaiselle pystytty tekemään, röntgeninkin lääkäri määräsi puolivahingossa, kun ei heti hoksannut vierasstatustani. Röntgenkuvan tulkintaa pitikin sitten pyytää aivan ponnekkaasti, mutta sitkeän taistelun jälkeen nuori mieslääkäri tuli ihan henk. koht. kertomaan, ettei luussa näkynyt poikkeamaa. Että kyseessä tuskin on metastaasi, mutta ultra kertoo enemmän. Sitten siellä kotipaikkakunnalla.
Matkan peruuntuminen siskolikan luokse harmittaa tietysti, samoin blogitaamisen meneminen sivu suun, mutta tämän päivän lääketokkuran, vessanpöntön halailun ja reippaan ylenantamisen kokemuksella tiedän, että ratkaisu oli oikea. Kipukaan ei ole kuin taittunut neljänlaisilla lääkkeillä, peruskamalla ja kolmioilla, tosin nyt jaksoin jo vääntäytyä ylös ja koneen ääreen. Huomenissa taidan suosisti suunnata junalla pohjoiseen, sinne kotipaikkakunnalle. Josko sitä heinäkuussakin pääsisi tutkimuksiin.
Varjot hiipivät, turha väittääkään, lattian lisäksi mieleen. Jatketaan nyt kuitenkin vielä juicen sanoin: hautajaiset seis! Vainaja puuttuu.
Mitä mieltä äänikirjoista?
8 kuukautta sitten
20 kommenttia:
Voi perse, etten paremmin sanois, vaikka olkapää onkin kyseessä!
Pikaista paranemista ja kyllähän me keretään järkkäämään se blogitaapaaminen niin että sinäkin olet mukana, ehdottomasti! Kaltaisesi vertaistukija on vaan tavattava, keinolla millä hyvänsä.
Voimahalaus!
Harmillista! Loma-aikaan pitäisi kaikki sairastaminen olla kiellettyä!
Voi harmin paikka! Olkakipu, valvominen, pelkopeikot ja yrjötys, saisiko sen siskomatkan järjestymään vähän tuonnempana?
Siirretään se blogitapaaminen myös, perun varauksen ja odotellaan parempia aikoja, eikö vain?
Onneksi ei röntgenissä mitään löytynyt, vaikka eihän se pelkoa poista ennenkuin kivulle löytyy selitys. Kotipaikkakuntasi ultralla on tähänkin asti löytynyt vain hyvänlaatuisia näkymiä, että eiköhän nytkin.
Pikaista parempaa vointia!
Tsemppiä, tilaukseen vaan niitä parempia asioita.
Paranemisia!
Voi itku! Toivottavasti diagnoosi oli oikea ja vaivaan löytyy parannus ♥ Harmi on, että emme nyt sua näekkään - mutta vielä ikävämpää on tuo kipusi :( Ja ne #*%¤µ~ varjot!
Voi harmin paikka sitä olkapäätä! Nyt pikana ultraan ja hyvien näkymien äärelle, niin saat loppuloman vielä hengähtää rauhassa. Pidämme peukut ja varpaat pystyssä!!!
Halauksia ja paljon voimia sinulle lähetteleepi Leena
Parin viikon aboriginaalinen mökillä olo päättyi ja täällä sivistyksen parissa piti kurkata Tiinan blogiin.
Tsemppiä ja voimia eteenpäin varjoista huolimatta!
t. KY-seuran vanhin
No voi p...e kuten Piukukin sanoi. Siis niin epistä niin epistä. Kipusikin kuulosti todellakin sietämättömältä, ja minkä ajan valitsikaan ilmentyäkseen.
Hus kaikille varjoille, selätetään ne ! Halaus Mansesta !
Tsemppiä nyt kaimaseni!!! Tosi paskamaiseen aikaanpa alkoi olkapääsi vihoittelemaan. Hus, hus kivuille ja tummille varjoille.
Mukana soudellen, vai pitäisikö todeta juoksennellen ;-), Kaima <3
Kiitos ystävät, toverit! Taas jaksaa. Järkätään se tapaaminen myöhemmin, samoin itävaltaan lähden viemään nutunneulomisoppia ja synnytysvalmennusta sitten syksymmällä:) Vielä ehtii.
Kipu on hallussa mutta pönttö täysin sekaisin, valitettavasti vain tällaista laskuhumalaa yrjöilyineen. Syöpäpolin lääkäri rauhoitteli puhelimessa, siellä päässä on loistopalvelu. Äkillinen, kova kipu ei kuulosta luustometastaasilta, mutta toki luustokartta tehdään ja verikokeita otetaan. Kiireellisenä menee, muttei varmaan vielä tälle viikolle ehdi.
Että voihan pyhä yrjö. Taas mennään.
Sanonko! No en kehtaa, mutta arvaat kyllä! Liki olet liipannut, kun Samariassa olet poikennut.
Toivon hartaasti, että siellä on vain pieni repeämä, jota ei tarvitse puukottaa. Ei nimittäin ollut herkkua....
Kiva kuulla, ettei äkillinen kova kipu kuulosta luustometastaasilta ja että luustokartta kuitenkin tehdään. Ja se, että kiireellisenä hoidetaan :) Mahdollisimman kauniita kuvia!
Toivottavasti olkapäässä on vain pieni repeämä tai muu pieni vaiva, joka paranee hiljalleen ilman leikkausta. Nuo olkapääleikkausten paranemiset tuntuvat kestävän kovin pitkään, jopa vuosia. Sisareni nukkuu leikattu käsi sivulle ojennettuna vielä pari vuotta leikkauksen jälkeen, muuten rupeaa särkemään.
Oma olkapäävaivani kesti kolmisen vuotta. Nyt on ihan hyvä normaalissa elämisessä.
Uudet reissusuunnitelmat vaan kehiin sitten, ja uudet blogitapaamiset sitten kun ehdit ja jaksat.
Voih, pikaista parantumista olkapäälle! Hus varjoille!
Voi harmi! Olisit kyllä reissusi ansainnut, mutta ensi kerralla sitten... Toivottavasti kipuilu loppuu ja pääset pian ultraan hyvien näkymien äärelle , että ehdit vielä nauttia viimeisistä lomapäivistä.
t. Pirre
ps. täällä satoi aamulla lunta...
Hyvää nimppaa ja parempaa vointia!
Onnea Tiina!
Kiitos:)
Päätän aina aurinkoisesti naistenviikon!
Valoa kohti mennään, tänään on selvitty jo vähemmillä lääkkeillä!
Ja kiitos anitta ja kati olkapäävaivakokemuksista, yllättävän moni kertoo, että on tässä asiassa saanut puukkoa ja avunkin siitä. 8% väestöstä kärsii kuulema geeniperäisistäkin ongelmista. Onkohan onni suosinut tässäkin asiassa...
Lähetä kommentti