valloituksia

Peltonen julisti ensimmäisen lomapäivän alkaneeksi napsauttamalla parvella valot päälle ja aloittamalla kirjan luvun. Tarina alkoi "sinä olet tietysti kuullut puhuttavan pekka töpöhännästä..", ja olisi jatkunut sujuvasti sivukaupalla, mutta hyvän ulkomuistin esittelylle ei annettu tilaisuutta. Isosisko napsautti valot topakasti pois päältä ja ilmoitti kellon olevan kaksikymmentä vaille kuusi. Pekan pitäisi vielä yrittää nukkua.

Kolmen lomavuorokauden jälkeen iloitsen, paitsi yhteistä hetkistä perheen parissa myös siitä, ettei koti-kotimme ole kaksio. Läheisyys lämmittää ja mitä vielä, mutta maanantai-iltana esitin jo kaukosäätimen haltijoille, etteivät aivan kaikki tuvassa olijat halua kuunnella salibandyliigan päätösotteluita ärhäkän energisesti selostettuina. Tai titi-nallen joululauluja. Tai angry-birdin peliääniä. Tai kuka kiusaa ketä ja miksi, tai ainakaan kuka aloitti. Vaikka samaan hengenvetoon on todettava, että tokkamme on sopinut yllättävän sopuisasti niin autoon kuin mökkiinkin.


Mökissä on normielämän äänien lisäksi öisin kuunneltu tyttöjen yskäkuoroa, joka tosin viime yönä oli enää yksiäänistä. Koululaistyttären yskälle ja kuumeelle löytyi syykin, kun sitä ruvettiin ammattimaisesti selvittämään: selvä bronkiitti, totesi nuori ja mukavannäköinen mieslääkäri, ja kirjoitti kymmenen minuutin porinatuokiosta tähtitieteellisen laskun. Tähtisilmien loisteessa loppusumma ei mieltä painanut, saihan neitokainen avun vaivaansa ja rahat voi hakea vakuutuksesta -kunhan vain muistaa. Toivon silti, että keuhkoputkentulehdus oli tämän reissun ainoa lääkärikäyntiä vaativa vaiva, semminkin kun pojat suunnittelevat vuokraavansa huomenissa lumilaudat. Äiteetä hirvittää, mutta toki olen valmis lähtemään kuskiksi tutulle lääkäriasemalle, jos tarve vaatii..


Sairastelusta huolimatta pihalle on päästy. Tarkoin harkitut iskuryhmät ovat valloittaneet rinteitä, pulkkamäkiä ja latuja, ja kelit ovat olleet upeat. Tänään kiipesimme miehenpuolen kanssa kätkän rinteitä, ja tunturituulesta huolimatta auringon paisteessa oli jo ripaus kevättä. Lämpö piti kuitenkin hakea nuotion äärestä, ja loppuviimein seitsemäntoista kilometrin jälkeen minttukaakaosta. Ja illalla vielä mökkisaunasta. Urheilun ja löylyjen päätteeksi unta ei tarvinne kuitenkaan hakea, sen kuin sukellan lakanoiden väliin ja heittäydyn nukkumatin kyytiin. Vielä on lomaa jäljellä!