Kuvittelin "varmuudenvara-rinnanpoiston" etukäteen jotenkin pienemmäksi operaatioksi. Kuitenkin, loogista kyllä, oikea rinta oli yhtä suuri kuin vasen, ja pistoja piisaa kainaloon saakka, yhteensä neljäkymmentä nättiä neulanjälkeä. Toipuminen on edennyt mallikkaasti ja huomenna pääsen ompeleista eroon, ensi viikolla tuskin muistan koko haavaa. Pitänee liimata käsi housuntaskuun, etten tarttuisi toimiin turhan rivakasti, kun tekemisen halut ja fyyysiset edellytykset eivät aivan kohtaa. Mieli palaisi nytkin laduille ja poluille, jopa kauhan ja mopin varteen, sorvinkin ääreen, mutta mervi kirjoitti kuukauden lomaa (koti)töistä. Haavan parantuminen vie aikansa.
Mitään ei oikeasti tarvitsisi tehdä, jos vain malttaisin olla tekemättä. Kotilehdon kuningattarella on valtakunnassaan kaikki hyvin: isä-sisäkkö hoitaa kotia ja kruununperijöitä, ja pakastin pursuaa pullaa ja ruokaa. Kätevä emäntä olisi osannut varmasti parin leikkaushaavan kokemuksella ennakoida "kädettömyyden", laittanut ruokaa ja leiponut varastoon, mutta tämä emäntä vain lenkkeili ja kuntoili varastoon. Pakastin täyttyi toisenlaisella taktiikalla..
Pari viikkoa sitten lauantaina puhelin soi kesken iltalenkin. Pääemäntä soitti ja kysyi, ehtisinkö hakemaan heiltä vähän lämpimäisiä, olivat lastenlasten kanssa leiponeet päivän kuluksi. Itselläni oli kiire hurvittelemaan, mutta pullakuski tuli avuksi. Minun pullataikinaani tulee puoli litraa maitoa ja 13 dl jauhoja, mutta näihin lämpimäisiin oli tainnut hulahtaa vähän enemmän tarveaineita. Pääemäntä (jota jossain työpaikossa myös pomoksi kutsutaan) oli hiukka vähän innostunut baakaamaan, kts. kuva. Viemisiä riitti kuulema muillekin.. KIITOS!
Tämän viikon tiistaina taas työkaveri seisoo iltapäivällä oven takana. Jaloissa on kaksi suurta kassia, joiden sisällön arvaan viime vuoden perusteella. Pakastimeen mahdutetaan tällä kertaa lasagnea, kinkkukiusausta, broilerkastiketta ja mitä vielä, kaappiin piilotetaan keksejä ja muita herkkuja. Arvatkaapa kellä on maaliman parraat työkaverit? KIITOS!
Muitakin lähetyksiä on tullut. Pakastimeen on uinut taimen ja pakastemarjatkin ovat ahkerasta sopan keittämisestä huolimatta vain lisääntyneet, hillot samoin, olohuoneen pöydällä tuoksuvat tulppaanit, pari kirjaa odottaa lukemista... ja keittiön kaapissa olevalla suklaalla ratkaisisi pienimuotoisen energiakriisin. KIITOS!
Keittiössäni on siis kerrankin tarjottavaa, ja minut on pakotettu viettämään rauhaisaa elämää. Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, saadaan aikaiseksi monen monta mukavaa kahvihetkeä ystävien kesken... eli: helmikuun ajan kodissamme toimii kaverikahvila. LÄMPIMÄISESTI TERVETULOA, ystävät ja kylänmiehet!
16 kommenttia:
Oi kuinka ihania ystäviä sinulla on. Tätä sinun sekä Leen@n blogia lukiessani olen miettinyt, miten itselleni kävisi, kuinka yksin jäisin, jos sairastuisin vakavasti. (Toivottavasti ei tarvitse kokeilla.) Olen huono luomaan ystävyys/kaverisuhteita, vaikka haluaisinkin. Tuo isä-sisäkkö (tai äiti-sisäkkö) meiltäkin löytyisi.
Olen täsäs muutaman päivän sairastanut flunssaa. Kotona lojuessa ehtpii miettiä kaikenlaista ;) Pitää parantua ja päästä takaisin töihin... :D
Toivottavasti saat pullakahvivieraita oikein urakalla.
Huomenta Tiina ! Oi kuinka ihanaa pullaluettavaa ; ) Rakastan pullia - Runebergin päivä ja Runnebergin torttua; laskiainen ja laskiaispullaa JES JES niiden aika on nyt. Joo, ajattelin vetäistä sekä tortun että pullan naamaani, kunhan vapaudun rinnan magneettikuvauksesta. Pyydän Suomi Poppia, yritän rentoutua ja laskeskelen yhdestä neljään sekä sisään että uloshengityksen aikana. Mielenkiintoista. Tää on kyllä semmoinen tauti tämä rintasyöpä, että tulee itsensä kanssa ihan filosofiksi. Miettii ihan kaikkea maan ja taivaan välillä. Olen haalinut kaikki mahdolliset asiaan liittyvät kirjat kirjakaupasta - Turussa oli niinkin suuri kokoelma kuin kaksi ; ) Tilasin vielä muutaman lisää ja nyt minulla on neljä kirjaa, yhtä vielä odotan. Haluaisin niin saada miehen kirjoittaman kirjan vaimonsa sairastumisesta. Tiedätkö sinä sellaista kirjaa ? Olen jostain lukenut, mutta en piru vieköön muista mistä. Tiina - olen tehnyt samoin kuin sinäkin - käynyt kuntosalilla niin perusteellisen paljon ennen H-hetkeä ...
Muistinko ollenkaan kiittää aiemmasta kommentistasi ? KIITOS KIITOS KIITOS !!!! Oli sellanen olo, että eka kertaa sai YMMÄRRYSTÄ !
Olin iloinen sanoistasi ; ) melkein hypin - mieti - siis siitä, että sanoit olevan ihan normia tällanen hermostuminen alussa ennen kuin alkaa H-hetken jälkeen tapahtua. TIINA - nauti pullista ja kavereista ! Minä laitan korkokengät siis korolliset Tarsalan ihanat saappaat jalkaani ja marssin magneettiin ; ) pirtsikka
Onpa sinulla tosiaankin hyvä huoltorinki. Avun pyytäminen on ainakin minulle todella vaikeaa, mutta tuollaiset pyytämättä putkahtavat tuomiset on niin helppo ottaa vastaan ilman vaivautumisen tunnetta.
Muista sinä vain olla se toipilaskäsi taskussa ja nauti hoivasta.
Voi että, mitä ihanuus ihmisiä on sinulla ympärilläsi. Iso kasa herkkuja kuvassa, nam.
Jotenkin tuntuu, että nykymaailma on menossa niin välinpitämättömäksi ja on niin ihana lukea, että se ei pidä paikkaansa.
Rentouttavaa viikonloppua Tiinuli.
Hei,
Pirtsikalle,
Sellainen miehen kirjoittama kirja vaimonsa rintasyövästä on Kluun: Vaimo kävi lääkärissä. Pidin kovasti.
Terveisiä blogin innokkaalta lukijalta Espoosta
:) se onkin semmonen leipuri se sun pullanpyörittelijä, että vieläkin tulee hiki, kun muistelen taikinatiinuja nuoruuteni vuosilta. HUH. Tuo oli kuule ihan kesyä! :D Ihanaa viikonloppua sinne!
Veikkaanpa, että et ole itsekään työkaveri siitä kurjimmasta päästä, koskapa sua noin hienosti muistetaan ;) Mutta harvinaisen hyvä työporukka teillä kyllä on! Mauahtavaa :)
KIITOS KIRJA-TIEDOSTA ! Hankin sen ; ) Rinnan magneettikuva meni ihan hyvin. Tilun blogista sainkin tietää, että maataan mahallaan. Minulla on nimittäin sarkooma leikattu oikeasta olkapäästä ja siihen liittyvät magneettikuvat otetaan selällä maaten. Olen siis kahden syövän immeinen. Sarkoomaa vielä tarkkaillaan, että uusiiko ja päätti tämä rintasyöpä lyödä ittensä tähän rakoon : (. KIITOS KAIKILLE IHANILLE NAISILLE, JOTKA KIRJOITTELEVAT JA BLOGIEN PITÄJILLE ERITYISESTI. TE OLETTE MAHTAVIA IMMEISIÄ !!! Miten ihmeessä olen pärjännyt ennen. Periaatteessa terve,mutta ilman tätä liutaa IHANIA NAISIA !
Nyt sitten sairastetaan oikein kunnolla ja samalla opitaan elämään "aikuisten oikeesti"! Näillä mennään ja PALJON TERKKUJA KAIKILLE JA VIIKONLOPPUJA. pirtsikka ;)
Voi miten ihania ihmisiä sinulla on ympärilläsi ! Tällainen maailman juuri pitäisi olla, että pitäisimme toisiamme vuoronperään pystyssä, ja huolehtisimme toisistamme.
Nautipa pullista, ja ennen kaikkea rakkaistasi, ihanista ystävistä ja myös tästä kivasta blogipiiristä !
Kiva idea tuo kaverikahvila, psyyken hoitoa parhaimmillaan. Huushollihommat vaan ei nyt ole sinua varten. Mieli tekisi tehdä vaikka mitä, sehän on selvä, mutta sinulla on iso leikkauspinta haavan alla - koita nyt malttaa parannella se ajan kanssa. Voihan sitä ulkona kävellä ja nostaa sillä tavalla peruskuntoa, jos ei vielä hiihtämään pääse. Uskon että ehdit hyvin uusille suksillesi, lunta varmaan riittää vielä maaliskuullekin. Jos ei pohjoisessa, niin Hesassa ainakin! Hyvää viikonloppua kuningattarelle ja hänen hoviväelleen!
Sairastaessa elämän perusasiat kirkastuvat hyvin, ja läheiset ihmiset ovat totisesti maan suola. Ihania ihmisiä on aina ollut ympärilläni, mutta silti olen jaksanut yllättyä kerta toisensa jälkeen ihmisten pyyteettömyydestä ja välittämisestä. Mihin maailma meneekin, toivottavasti ihminen sisällämme säilyy.
Meillä on runebergin kunniaksi syöty moderniin tapaan arskan munkkeja, sydämen muotoiset vaaleanpunaiset ihanuudet sopivat juhlistamaan 11 vee neitiämme. Kahvittelujen jälkeen neiti ja kolme kaveria + isoveli lähtivät kaupunkiin humputtelemaan ja ravintolaillalliselle -isä lähti taksikuski-maksumiehen ominaisuudessa matkaan, ja kommentoi illan olleen jokseenkin hilpeä ja puhelias:)
Magneettilaite ei ole mukava tuttavuus, olen siellä viettänyt hengityshetkiä niin selälläni kuin vatsallanikin. Vatsalla parempi, ei tule niin arkku mieleen.. Toivotaan, että kuvat hymyilevät sinulle pirtsikka! Valoisalla mielellä jaksat olla. On hienoa, että vertaistukea voi kokea täällä virtuaalimaailmassa -kynnys lähteä reaalimaailmaan kun on vähän korkeampi. Tsemppaukset puolin ja toisin tietokoneen välityksellä auttavat jaksamaan.
Kirjat ovat myös oiva vertaistuen muoto. Nina Revon "ARpi" puhutteli, Satu Hassin "Tukka hattuhyllyllä" on jo klassikko ja Sirkka Garamin kirja "Rintamalla" on myös aito kuvaus syöpävuodesta (ja rinnattomuudesta). Joka kolmas -niminen kirja taas pureutuu syövän syihin ja hoidon kehitykseen ollen samalla kertomus kirjoittajan isän sairastamisesta. Kluunin kirja "Vaimo kävi lääkärissä" on upea, mutta äärimmisen raskas. En voinut aivan viimeisiä sivuja lukeakaan.. en suosittele aivan ensimmäiseksi kirjaksi, vaikka vahva ja rehellinen tilitys onkin. Jouluna luin Inkeri Elomaan "Syöpälääkärin kädenjälki", ja se taas valotti lääketieteen puolta. Mielenkiintoinen sekin, joskaa ei kovin toiveita herättävä, kun kaikki esitelly potilaat menehtyivät..
Ihanaista talviviikonvaihdetta teille kaikille! Huomenissa tämä toipilas ja sairaslomalainen hankkii itsensä koulutustapahtumaan.. eiköhän "laattasoitinsovituksia musiikintunneille" ja jari sinkkosen luento sovi vähän kädettömällekin opelle:)
Ihana kun kaveriapu toimii. Kelpaa silloin kaverikahvilankin pyöriä.
Itsekin apua saaneena voi vain olla kiitollinen ja ihmetellä toisten halua ja valmuitta auttaa. Avun pyytäminen kun tuntuu vaikealta, on mukavampaa, kun ihmiset oma-aloitteisesti tarttuvat toimeen tuolla tavalla.
Viisaasti siis teit kun valmistauduit tulevaan lenkkipilulla ennemmin kuin keittiössä! Haavasi kuulostaa isolta...
Voi TIINA, olen ollut ihan ihminen viikonloppuna - parkunut ja kiukutellut, en saanut nukutuksi. Mielessä pyörii aggressiivinen rintasyöpäni ja todettu nekroosi (paksuneulanäytejutut). Toden totta kuulen vasta perjantaina (vasta, vaikka tällä viikolla) vastaukset ja lääkärileegion mietteet. Sunnuntaina oli kaksi vaihtoehtoa, mennä kirkkoon tai nuoremman (15 v) tyttären kanssa kuntosalille. Lähdin kuntosalille ja katsoin polkiessa kirkonmenoja ; ) Voi rähmä. Kotona tiuskin miehelleni, kun hän meni vahingossa sanomaan, että PITÄÄ AINA VARAUTUA PAHIMPAAN. Mitä H hän sillä tarkoitti, kysyin minä, arkun väriäkö ... Tällasia tiuskimisia meikkä harrastanut. Sitten menin sanomaan äijänkäppyrälleni, että tarttis noita rintaliivejäkin ruveta heittämään roskiin, niin hän, että kait ensix likoilta kysyt ... VOI rähmä, joo kysyn koko Turun raitilta, että oisko tarpeen ... Tiina, toki kokoan itseni taas ja töitä olen paiskinut koko ajan myös viikonloppuisin (olen yrittäjä - sekin "sairaus" vielä) ja kauheeta kun sulle itteäni lataan, mutta kun tuli sellanen olo, että Tiina on ainoo .... voi hyvät hyssykät, mutta kai tämä tästä taas lähtee,kun sai ittes purettua ; ) pirtsikkana kova pysyminen
Niin tutulta kuulostaa tuo unettomuus ja mielialanvaihtelut. Älä ihmeessä vaadi nyt itseltäsi liikoja. Lähipiirikin on varmasti ymmällään vielä sairauden suhteen, ja hakee "suhtautumista". Itsellä meni pitkä tovi, ennen kuin tajusi, että muut kokevat sairauteni omalta tontiltaan käsin.
Tuo kirkonmenojen katsominen kuntopyörän selästä kuulosti erinomaisen hupaisalta yhdistelmältä:) Montakohan kärpästä pyydystit yhdellä iskulla? Liikunta on kyllä itselläni toiminut vähän paineiden tasaajana, ja saatu kuntohyöty on myös ollut tervetullut. Mietin, että ehkä jaksoin sytostaattihoidotkin suht hyvin kuntoni ansiosta. Joten poljentoa vaan!
Jaksamista tulosten odotteluun! Varmasti on tiukka viikko tulossa, mutta kun vain välillä saa ajatusta siirrettyä muualle kuin tautiin niin helpottaa.
Lähetä kommentti