Lähdimme peltosen kanssa hakemaan isompia lapsia kainuusta, ja päätimme samalla jäädä pariksi yöksi lataamaan akkuja tulevaa syksyä varten. Saunakamarin vieraskirjassa lukee, että samalla asialla ollaan oltu myös vuosi sitten. "Formulalomalla -akkujen latausta tulevaa syksyä varten. Mukava perhekesä takana, nyt taas jaksaa..", olen kirjoittanut elokuussa 2008. Hyvin jaksoimmekin, mutta emmepä tienneet, mitä kaikkea piti jaksaa.
Moni tuttava on kysellyt, olenko palaamassa töihin ja millä mielin. Kyllä ja mielellään. Akut on ladattu ja nyt taas jaksaa.. Olen toipunut, koen olevani terve ja ainakin olen valmis töihin. Toukokuussa sädehoidon päättyessä moni syöpäsisar koki, ettei ollut vielä valmis palaamaan takaisin työelämään, sillä vasta tuossa vaiheessa psyyke alkoi työstää sairautta ja tapahtumia. Itse olin ammattini puolesta etuoikeutetussa asemassa, ja saatoin jäädä kesälomalle suoraan sairaslomalta. Ehkä kadehdittavaa, mutta varmasti tarpeellisempaa kuin edes ymmärrän.
Naistenviikolla näin jo unta, jossa ensimmäisenä kouluaamuna kollegat soittelivat perääni ja kyselivät, enkö olekaan tulossa takaisin, koulu alkaa. Olin ärtynyt moisesta huolehtimisesta, ja vastasin, että vielähän minulla on kokonainen vartti aikaa saapua paikalle. Samassa muistin, etten ollut muistanut suunnitella ensimmäisen päivän tunteja. No, ainakin matikkaa ja yhteislauluja -niillä on mukava aloittaa, tuumin. Todellisuudessa tämän pedagogin mieli on askarrellut tulevan lukuvuoden parissa jo pitemmän aikaa, ja kouluilmaakin on tullut jo haisteltua. Loppuviikosta alkaa todellinen urakointi kaappien siivouksella. In real life myös kollegat ovat ihania -opehuoneeseen on ollut suorastaan ikävä.
Kaiken kivan syyskutinan keskellä vaikeuksia tuottaa vain tulevaisuuteen orientoituminen. Kalenteriin pitää kirjata kokouksia, tapahtumia ja vanhempainiltaa, ja jaksosuunnitelmiakin pitäisi laatia. Sairauslomalla vallinnut päivä vain ja hetki kerrallansa -asenne ei toimi enää työelämässä, ainakaan tässä hommassa (vaikka voisihan sitä yrittää sellaista KOR-pedagogiikkaa eli tuntisuunnitelmat syntyvät Käsi Oven Rivalla..). Nyt vain pitää uskoa siihen, että kun kirjaan marraskuulle joulujuhlapalaverin, niin istun siellä myös. Vaatii aika lailla henkistä kanttia nähdä pitemmälle tulevaisuuteen, kun viime talvena aikaperspektiivi oli kolme viikkoa, hoidosta toiseen, ja tällä haavaa aika kulkee kontrollista toiseen kolmen kuukauden sykleissä. Seuraava kontrolli koittaa siis syyskuussa. Optimismistani huolimatta käytän kalenterimerkinnöissä nykyään lyijykynää, minkä ymmärtää kun muistaa, että viime syyskuussa kaikki työkalenteriin kirjatut tapahtumat jäivät sijaisen hoidettaviksi.
Varovaisella innostuksella siis kohti uutta lukuvuotta. Ja hei, tilannettahan voi hyödyntää.. Armaat kollegat, otan hoitaakseni pullavuoroja ja muita velvollisuuksia siis vasta syyskuun jälkeen, kts:)
Mitä mieltä äänikirjoista?
1 kuukausi sitten
4 kommenttia:
Ihanaa, upeaa ja mahtavaa alkavaa lukuvuotta!!!
Syyskuussa saat sitten jälleen puhtaat paperit, eikös vaan. Oi kuinka upea fiilis varmasti palata takaisin töihin!
Sillon kun opiskelin korkeassa, meillä oli eräs opettaja joka oli taistellut rintasyöpää vastaan moneen kertaan.Tukka lähti päästä monesti ja sielu muuttui vihaisemmaksi ja katkerammaksi joka kerta. En tiedä, mikä hänestä teki niin vihaisen meitä kohtaan. Tuntui, ettei hän halunnut olla töissä.
Tämä oli taas vaan muistoja jotka tulivat mieleen. Ks täti ohjasi päättötyöni, se oli aika raskasta. Toisaalta, näin hänessä äitiäni (silloin hänen kuolemastaan oli vain pari vuotta).
Terveisin muistojen suistosta, Piuku
Onneksi
..tartun tähän aika ajatteluun...lyijykynä hyvä keksintö.Oma työtahtini on ollut melko kiivasta: potilaita tulee "ovista ja ikkunoista" ja väkeä minimaalisen vähän,lisäksi luottamustoimeni edellyttää palaveria ja ylimääräistä hyppimistä paikasta toiseen työpäivän sisällä..ja vähän sen ulkopuolellakin;)..Eli kalenteri ja aikataultus on todella tarpeen elämässäni..mutta ei vain tahdo vielä tämä sielu ymmärtää, kaiken kokemansa jälkeen, että kalenteria voi täyttää OIKEASTI kuukautta pidemmälle..toki merkintöjä tekee, mutta jotenkin jokin tausta-ajatus on pienesti olemassa, että toteutuukohan tämä oikeasti minun osallistumisenani/tekemänäni...Nyt toki kontrollin jälkeen uskon, että voin hieman varmemmin tulevaisuuttani suunnitella, mutta tähän asti varovaisesti on edetty:)ei elämänpelkoa, ei ahdistuneena, vaan jotenkin vain tilanne tällaisena tällä hetkellä hyväksyen asenteella..aiemminkin olen joskus kommentoinut, että kyse varmaan siitä, että uskooko loppujen lopuksi elämän kantavan..
Arjen pyöritys normirytmineen on hyvä asia, kun fyysisesti on hyvässä kunnossa.Vaikeaa oli/on vain oppia se, että pää ei tahdo ihan vielä kunnolla selvitä entisellä tahdilla...aluksi oli vaikea "muistaa" asioita ilman muistilappuja(ennen ei ajatustakaan tollaisten tarpeesta) ja työpäivän normi, mutta kiivas tahti aiheutti melkoisen uupumuksen ihan päiväunien kiskomisen tarpeen..ja heti siitä sitten tietty pelästy, että non niin...nyt se syöpä on tullu uusiks kun näin väsyttää;)Eli kaikenlaiset ajatukset varmasti päässä pyörii. Mutta kaikkein ihaninta on oikeasti todeta, kuten ystäväni tekstiviestissä toissa iltana luki(aloittaa syöpähoitojen jälkeen työt ensi viikolla): ihanaa olla elossa:)
Ihanaa kun pääset töihin. Minun tämän päivän postaukseni on ihan toisenlainen. Tiedän, että koulun aloituspäivä tulee olemaan haikea kun olen joukoista poissa. Mutta päätös on oikea, ja vahvistui vain kun luin viestiäsi. En edes fyysisesti pysyisi menossa mukana.
Tuo kalenterioivallus on hyvä, eipä ole aikoinaan sitäkään tiennyt kun monena syksynä on vain iloisena ja innoissankin täytellyt kalenteriaan.
Mutta ne kaapit: minun omat ja koulun tavarat lojuvat eräässä koulussa suloisesti sekaisin kesken jääneen kevään jäljiltä. Auts muistutuksesta.
Katkeruudelta toivon välttyväni. Olen kuullut, että katkeruus on surematta jäämistä, työstämättömät surut jäävät painamaan. Ehkäpä tämä kirjoittelu on lääkettä siihenkin.
Koulun alku herättää monenlaisia tunteita, mutta työnteko imaisee varmasti mukanaan. Kaapit tosiaan ovat sekaisin ja tavarat ympäri taloa, kuten leenalla. Sairasloma tuli yllättäen. Toisaalta, nyt on hyvä tehdä inventointeja..
Ihanaa olla elossa -siihen tiivistyy kaikki:)
Sitä samaa tunnetta itse kullekin!
Lähetä kommentti