kolme toivomusta

Kansansadussa ihmispolo saa haltijalta kolme toivomusta, jotka tämä lupaa toteuttaa. Sadusta on monia versioita, mutta tarinan juoni on sama. Ihminen toivoo hölmöjä asioita ajattelematta niiden seurauksia, haltija toteuttaa toiveet, mutta kohta jo tämä ajattelematon ihmisraasu toivoo, että asiat olisivat kuten ennenkin. Tässä lienee kansansadun opetus: onni syntyy sellaisten asioiden arvostamisesta, mitä meillä jo on.

Itsekin on tullut vuosien varrella toivottua yhtä sun toista, mammonaa ja muuta maallista hyvää. Eikä oma kaukonäkö ole ollut sen terävämpi kuin kansansatujen raukoilla ihmisillä. Äkkiseltään tulee mieleen kolme toivomusta, jotka olisi ollut syytä muotoilla vähän tarkemmin..

1. Juoksuharrastusta aloittaessani etsin tukevia urheiluliivejä. Rinnanympärys ja kuppikoko eivät oikein kohtaa tässä varressa, ja kunnollisten liivien löytäminen oli hankalaa. Ajattelin, että juokseminen on pienirintaisten puuhaa, ja kyllä se vaan olisi helpotus, jos rinnat olisi puolta pienemmät. Selittämättäkin on selvää, että toiveeni toteutui turhan toispuoleisesti.

2. Kotialbumimme tällä erää viimeisellä sivulla on joulukuvia..peltosen ensimmäisestä joulusta. Toivoin monestikin, että saisinpa viettää rauhallisia, yksinäisiä kotipäiviä, niin järjestelisin viimeisen neljän vuoden valokuvat kansioihin. Kotipäiviähän viime lukuvuonna riitti, jopa niitä lapsettoman rauhallisia, mutta albumin päivitys ei edennyt sivuakaan. Kuinkahan pitkä sairasloma tarvittaisiin tuohon, sinällään ihan mukavaan projektiin?

3. Jonoissa ja tungoksissa olen useampaankin kertaan huokaissut, etten totisesti halua koskaan tulla keski-ikäiseksi. Tunnen monia ihania ihmisiä, siis suuren suuren joukon, jotka voidaan luokitella kuuluvaksi täti & setäkategoriaan, mutta stokkan juustotiskillä, k-raudan tapettiosastolla, täpötäydessä rantaravintolassa ja kodin anttilan kangasosastolla tungeksii kärsimätön ja muista piittaamaton, nuoruutensa päivät jo ohittanut ihmislauma, joka on mielestään odottanut aivan liian kauan. Vuoro on heidän, ja he haluavat etua, PALVELUA ja VARMASTI TUORETTA.

Kolmannen toiveen sanamuoto kaipaa täsmennystä, sitä pienellä fontilla kirjoitettua osuutta paperin alareunassa. Haluan siis tulla keski-ikäiseksi, ja kovaa kyytiä lähestyn tuota kultaiseksikin kutsuttua ikäkautta. En vain halua tulla kärttyiseksi keski-ikäiseksi tädiksi, joka tietää ja osaa kaiken ja paremmin, ja joka on elämässään tehnyt ja nähnyt, ja jonka siksi pitäisi olla nyt tekemisen ja näkemisen kohteena. Siinäpä haastetta, niin kuin siinäkin, että saa mittariin keski-ikään vaadittavan määrän vuosia.. Vai joko olen 37-vuotiaana keski-iässä? Vaadin vastausta! Heti!