saappaat ja talikko

Kiinalaisen viisauden mukaan mikään ei ole tärkeää paitsi puutarhanhoito, eikä sekään nyt niin kovin tärkeää ole. Samassa hengessä voisi todeta, että elämän tarkoitus on juolan karkoitus.

Minulla on kotipuutarhaamme viha-rakkaus -suhde. Kevätauringon aikaan suunnittelen mielelläni uusia istutuksia ja luen kasvikirjoja, ja puutarhamyymälöiden aukaistua kesäpihansa riennän tutkailemaan mahdollisia uutuuksia, jotka tällä perifeerisellä vyöhykkeellä voisivat menestyä. Paino voida-sanan konditionaalimuodossa. Alkukesästä puutarhahommat sujuvat vielä innostuneessa hengessä, mutta heinäkuussa homma jo haisee, ainakin kanankakalta.

Ruusuiset kuvitelmat kevyestä puuhastelusta kotipihassa, lierihattu päässä ja kukkahanskat kädessä voi unohtaa. Puutarhan siistinä ja elossa pitäminen vaatii saappaat, talikon ja lihaksia. Pelkästään kukkapenkin perkaus vaatii nykyään kolme kesäistä työpäivää, ainakin tällaiselta vähän laiskemmalta puutarhurilta. Näin heinäkuussa, lomareissujen ja hyvien sateiden jälkeen entisaikainen koululainen löytäisi istutusaltaastamme kertaheitolla kasvit keräilykansioonsa. Lutukka, saunakukka, ratamo, leinikit, hiirenvirnat ja muut luonnonvaraiset kasvit kukkivat kilpaa jalompien sisartensa rinnalla, jopa niiden tilalla, jos en asiaan puutu työkaluineni.

Niittykukkaset vielä sulatan kukkapenkissäni, mutta juolavehnä on todellinen kukkapenkin syöpä. Täällä entisessä peltomaassa sitä valitettavasti on ollut jo alunperin, ja sen hävittämiseksi kaipaisin täsmälääkettä. Pahimmillaan tuo sitkas rikkaruoho kasvaa pensaan juuristoon kiinni, ja huojuu tuulessa emokasvinsa korkuisena, melkeinpä puuvartisena. Toistaiseksi olen tyytynyt poistamaan juuristoa käsipelillä repimällä, mutta tässäkin täytyy olla tarkkana: pienikin maahan jäänyt juurenpätkä versoo jo kohta uutta vihreää.

Tässä vaiheessa syöpämatkaani eräs muisto jo hymyilyttää. Ensimmäinen syöpädiagnoosi syyskuun alussa herätti jo lääkärin vastaanotolla monenlaisia ajatuksia. Kauhun tai surun tunteiden sijaan muistan ajatelleeni muun muassa, että eipä tarvitse enää kukkamaastakaan huolehtia. Että kun kuolema kuitenkin tulee, niin johan helpottaa perheenäidillä:)

Onneksi kaikki aavistukseni eivät sentään käy toteen. Tässä sitä vaan hoidetaan kukkamaata ja muita perheenäidin hommia, hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Ja ihan mielellään, sitä kukkamaatakin.