piinaviikon päätös

Henkilökohtainen piinaviikkoni päättyi, kun sain kuulla perjantaina otetun keuhkokuvan olevan puhdas. Kuohuviini on ostettu:) Vaikka kyseessä oli oikeastaan pelkkä varmistuksen varmistus, olin sovitun puhelinajan lähestyessä melkoisen hermostunut, kyytiä sai koko perhe.. Ja kun sitä odotettua puhelua ei tullut, hermot kiristyivät entisestään, sillä puhelun viipymiselle voi keksiä monia syitä. Tässä muutama mieleen juolahtanut syy..

a) Keuhkokuvassa on näkyvissä metastaattista muutosta, ja lääkärini neuvottelevat jatkohoidosta ennen minulle ilmoittamista.
b) Keuhkossa on epäselviä tihentymiä, jotka vaativat tarkempia tutkimuksia, minulle yritetään saada siis aikaa magneettikuviin.
c) Kuvassa näkyy muutosta, mutta sen alkuperä on jossain muualla kuin keuhkossa, ja taas yritetään saada tutkimusaikaa.
d) Sädehoidon suunnittelua varten otetussa ct-kuvassa näkyy muutosta, jota verrataan keuhkokuvaan tai aiempiin magneettikuviin.

Suuren sairaalakoneiston pyörimistä nähneenä mielessä kävi myös vaihtoehto e, jossa unohdus tai muu inhimillinen tekijä tulee mukaan kuvaan lisäämään jännitystä syöpäpotilaan elämässä. Mitä useampi tunti sovitusta soittoajasta kului, sitä epätodennäköisemmältä tuo vaihtoehto tuntui. Yön yli odotettuani olikin jo näppäiltävä itse syöpäpolin numero, josta vastattiin uteluihini ystävällisesti, kaiken kiireen keskellä. Ei nestettä, ei paksuuntumaa, ei metastasointiin viittaavaa.
- Kiitos kovasti, ikävä että näin teitä hätyyttelen, mutta tämä huojensi mieleni.. en toki kovin huolissani ollut.. (tietäisittepä) ja hyvää pääsiäistä myös sinne teille!