torstai 11. lokakuuta 2018

Kirja



Huh, onpas jännittävää tuoda näitä uutisia. 

Kirja Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta ilmestyy maaliskuussa 2019. Kirjassa kerron Tiinan tässä blogissa kuvaamia tapahtumia omasta näkökulmastani ja muistelen asioita, joita Tiina ei itse kirjannut ylös. Kerronnassa olen pyrkinyt kaunokirjalliseen otteeseen, toivon kirjan olevan viihdyttävää luettavaa raskaasta aiheestaan huolimatta.

Tuntuu hyvältä, että olen saanut oman tarinani Tiinan sairauden ajalta kirjoitettua ylös. Esitin idean tästä kirjasta Tiinalle jo keväällä 2016, silloin kun jo molemmat tiesimme mihin Tiinan tauti tulee johtamaan. Tiinasta idea oli hyvä. Voimani riittivät kirjan viimeistelyyn nyt kaksi vuotta Tiinan kuoleman jälkeen.

Kirjan esittelyteksti on alla. Lisää tietoa löytyy seuraavista paikoista:

Kirjaan liittyviä uutisia tulen ensisijaisesti päivittämään tuonne Facebook-sivulle. Tämä Tiinan blogi säilyy vapaasti luettavana ihan kuten ennenkin.

--mikko

***

Kolmen alaikäisen lapsen perusterveellä äidillä todetaan kuukauden sisällä kaksi eri syöpää. Miksi lapset luulevat syöpää koiranpennuksi? Perutaanko Kreikan matka? Voiko sytostaattikrapulassa imuroida? Täytyykö miehen lopettaa harrastukset? Saako seksiä ajatella? Milloin pääsee takaisin töihin? Mikä suunnistusrata kannattaa valita terminaalivaiheessa? Olisiko polttohautaus kiva? Paljonko vielä on aikaa?

Tiinan rinta- ja munasarjasyöpä diagnosoidaan syksyllä 2008. Pian hän alkaa kirjoittaa suosituksi nousevaa blogiaan Vasen rintani ja muuta sairasta. Leikkauksia ja hoitoja seuraa kaivattu arki, jonka uusiutuva tauti katkaisee. Perinteisten keinojen ohella kokeillaan uutta geenilääkettä. Syöpä tulee osaksi hyvää elämää aina viimeiseen päivään asti.

Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta on Tiinan miehen Mikon kirja. Tositarinaa kerrotaan kirjassa kaunistelematta sekä Tiinan että Mikon näkökulmasta kahdeksan vuoden ajan. Välillä naurattaa ja välillä itkettää.  Lääkärinlausunnoista poimitut otteet tuovat mukaan myös hoitavan tahon näkemykset. 

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Mikko

Sain Sinikalta viestin: Käyhän katsomassa Tiinan blogisivua! Minulle tuli outo tunne kuin Tiina olisi tulossa takaisin. Kiirehdin avaamaan sivua ja kirjan kansikuvan nähtyäni itketti mutta koin, että niinhän se onkin Tiina ei unohdu eikä teidän tarina häviä minnekkään.
Ihanaa, että olet saanut kirjan valmiiksi. Uskon sen tuovan kaivattua lohtua ja vertaistukea niin monille syöpäperheille, jotka elävät tällä hetkellä sitä arkea, jota te elitte kahdeksan vuotta. Odotan innolla kirjan julkaisemista. Olen myös jatkanut Sinikan viestiä omille läheisilleni, joita myös uutinen ilahduttaa ja koskettaa.
Hyvää syksyä sinulle ja perheelle! Monin lämpimin terveisin Pirkko ja Lasse

Mikko kirjoitti...

Kiitos Pirkko ja Lasse! Kirja on lähes valmis, vielä täytyy ainakin yksi korjailu- ja parantelukierros käydä, mutta loppusuoralla ollaan. Mukava kun olette jakaneet tietoa tästä eteenpäin. Hyvää syksyn jatkoa myös teille! --mikko

Anonyymi kirjoitti...

❤️

Anonyymi kirjoitti...

Kannatipa käydä tänne kurkistamassa!Seurasin Tiinan vaiheita siitä lähtien, kun itse sain diagnoosin tammikussa 2009, eli lähes alusta asti. Kiitän sinua tästä kirjasta jo etukäteen!

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa!

Terhi kirjoitti...

Vähän etuajassa kävin kurkkimassa täällä, sillä oman blogini kommentteihin kirjoitin 12. syyskuuta 2018 klo 7.13

"Kävin juuri kurkkaamassa ihanan "siskon" blogia - tiesin toki, ettei päivityksiä ole enää odotettavissa, onhan Tiinan poismenosta jo kaksi vuotta. Myös rk, joka tähänkin on kommentoinut, on poistunut joukostamme, vaan eivät he ole unohtuneet <3

Minulla kaikki ok."

Mutta olihan täällä uusi päivitys!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kauniista ja koskettavasta kirjasta. Kirja oli yksi parhaimmmista mitä olen koskaan lukenut. Tiinan ja perheenne tarina tulee koskettamaan lukuisia ihmisiä. Kaikkea hyvää koko perheelle ja valoisaa kevättä! T. Sari

Leena kirjoitti...

Hienosti kirjoitettu kirja Luin ja itkin, vaikka tiesin. Tapasin Tiinan kerran. Olin mukana bloistien tapamisessa, itsekin kirjoitin syöpäblogia siihen aikaan. Illallusta söimme, viiniä joimme, lahjoja jaoimme. Oli ihana tunnelma. Sairastin imukudossyöpää ja paranin ja sitten loppui bloginkin kirjoittaminen ja yhteydenpito muuihin Tampereella mukana olleisiin. Hyvää jatkoa kirjoittajana, ja muutenkin, sinulle. Leena Ruotonen

Anonyymi kirjoitti...

Olitte kyllä Tiinan kanssa match made in heaven. Äänikirjan sain juuri päätökseen rakettien paukkuessa. Tällä hetkellä kyynelehdin vuolaasti. Koskettava kertomus.
Kaikkea hyvää elämääsi Mikko, olit upea aviomies.