Tänään on tasan vuosi Tiinan kuolemasta. Pirteän aurinkoisessa kelissä kävimme viemässä haudalle kukkia ja kertomassa Tiinalle kuulumiset. Hautakiven äärellä tuli tunne, että haluan vielä tämän kuvan tänne blogiin jakaa.
Tuntuu kuin kuolinpäivä olisi ollut vasta eilen. Ja toisaalta tuntuu kuin siitä olisi pieni ikuisuus. Oloni haudalla on haikea, mutta levollinen. Olemme lasten kanssa selvinneet vuodesta niin, että Tiina olisi varmasti ylpeä.
Näen Tiinasta unta lähes joka yö. Unet eivät ole ahdistavia eivätkä pelottavia. Niissä kaikki on kuin ennen. Pari yötä sitten Tiina pyysi minua unessa kiinnittämään uuden hyllyn keittiön seinälle.
En tiedä, miten tämmöistä vuosipäivää kuuluisi viettää. Haudalla käynnin lisäksi olen tänään järjestellyt pihavarastoa, pitänyt tyttärelle ajo-opetustunnin ja tehnyt ruokaa. Tytöt leipoivat meille kahville mustikkapiirakkaa. Poika tulee illalla omasta uudesta kodistaan tyttökaverinsa kanssa pihasaunallemme saunomaan. Elämä jatkuu.
--mikko
12 kommenttia:
Kiitos tämän näiden kauniiden ajatusten jakamisesta. Olette viettäneet päivää juuri kuten Tiina olisi toivonut, elämällä.❤ Kaikkea hyvää teille! T. Päivi
Lohdullista. Hyvältä tuntuu kuulla, että olette selvinneet. Tiina varmaan toi teille luottamusta elämän jatkumiseen. Onnellista, että unessa vielä kohtaatte.
Hei.
Mieheni kuoli päivästä tuli viime viikolla vuosi. Tosiaan itsekin pohdin miten tällaista päivää pitäisi viettää. Mieluiten läheisten kanssa. Tiedän että puolisomme toivoisi ettemme jäisi yksin surumme kanssa. Voimia sinulle ja perheellesi. Lämmin osanotto ja voimia elämään. Heli
kiitos kuulumisista.Hyvää syksyä teille.
Muistin vuosipäivän ja aina silloin tällöin olen näille sivuille palannut. Kiitos kuulumisista! Voimia sinulle ja perheelle.
Kiitos, kun kirjoitit.
Kiitos kuulumisista!
Hyvää syksyä koko perheelle.
-anitta
❤ kaikkea hyvää teidän perheelle. Tänään roosanauhapäivänä on Tiina ollut mukana ajatuksissani.terveiset Haapajärveltä, Nina
<3
Monesti sormeni hapuilevat kirjoittaakseen "vasen rintani ja muuta sairasta" selaimen otsikkokenttään. Sitten muistan, että ei, ei siellä uutta ole. Tämän kerran päätin kuitenkin antaa palaa ja olihan täällä, parin kuukauden takaa. Kiitos <3
Vietitte varmasti päivää juuri niin kuin teille parhaiten sopii.
Hei Mikko,
Seurasin aikanaan Tiinan blogia pitkään. Silloin oli perhepiirissä syöpiä ja syöpäkuolemia, mutta ei näin lähellä kuin nyt viimeaikoina on ollut. Tänään tai no eilinenhän se jo nyt on, kun saimme teini-ikäisen tyttäremme munasyöpäkontrollista puhtaat ”paperit”. Tiedämme, että on vielä ehkä taistelua edessä, mutta olemme kiitollisia tästä. Tänään Tiina ja Te tulitte kuitenkin taas mieleeni. Jos joskus tarvitaan, niin olisinpa itse yhtä viisas ja voimakas kuin Tiina.
P
Lähetä kommentti