keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

puuhelmet kaulassa ja kusi sukassa

Syksy tulee ja koulu alkaa ihan kohta, ainakin jos uskoo laatikkoon satavaa mainospostia. Peltonen on valinnut jo muutaman repun halpahallin, citymarketin sekä stockmannin kataloogeista ja sen verran kirjoitusvälineitä, että niillä pärjäisi koko peruskoulun. Ekaluokkalaiseni on niin topakka, niin iso ja niin pieni. Sinnikäs typsy, joka oppii kaiken, minkä päättää, kuten sen vaikean ärrän -pyöritteli kieltään pari päivää, pärisi aamupalalla ja akkarin ääressä, pyöräillessä ja hampaita pestessä, ja ilmoitti sitten osaavansa sen. Niin kuin osasikin. Ärräkouluun hän ei mene, kun kerran oikeakin koulu alkaa, eikä sitä kaikkea millään ehi.

Elokuun kolmantenatoista saan saatella nuorimmaiseni kouluun. Tämän kun olisin tiennyt neljä syksyä sitten.

Mutta tänä syksynä kuopus siis astelee kouluun, neiti keskimmäinen siirtyy yläkoulun puolelle ja vanhimmalla on naimalupa (kirkon puolesta, ei äidin). Ei voi siis äitikään ihan tyttönen enää olla, vaikka sellainen joka aamu peilistä katsookin. Neljäkymmentä on kaksikymmentä plus kaksikymmentä, muistuttivat ystäväni, ja saapuivat kanssani kesän alussa kaupunginpuistoon piknikille. Nautimme auringosta, tunteellisista serenadeista ja runonlausunnasta, ja sain kuulla muitakin viisaita toivotuksia siirtyessäni uudelle vuosikymmenelle. It`s important to have a twinkle in your wrinkle, sen me tiedämme, minä ja ystäväni.

Rypyt eivät ahdista, minähän suorastaan keräilen niitä, sillä jokainen uurre on ansioristi ja merkki eletystä. Keski-ikäkin kuulostaa ihan kivalta, alan tottua sanaan ja ajatukseen. Jos ihminen harrastaa käsitöitä, sauvakävelyä ja vesijuoksua, mitä hän muuta on kuin keski-ikäinen? Jos kipeät nivelet hidastavat liikkeelle lähtöä, iskias vihoittelee ja viileät kesäyöt ovat kuumia, ainakin aallottain, niin keski-ikää se on, tietävät naistenlehdet. Täältä tullaan, puuhelmet ja vekkihame! Ja jos vekkihame jääkin kauppaan, olen minä kuitenkin varustautunut tähän ikään: silikonit on hankittu, hyvissä ajoin.

Nelikymppisyyteen kuuluu myös miettiä, mitä kaikkea haluaa vielä tehdä ja kokea. Moni ikätoveri on aloittanut opiskelun, mutta itse olen jo unelma-ammatissani, joten tyydyn pienimuotoisempaan kokeiluun. Ja ei -kansantanhut on jo kokeiltu:) Tänä kesänä löytyivät kartta, kompassi ja iltarastit, kahdenkymmenen viiden vuoden tauon jälkeen. Ihan sikahauskaa! Miehenpuolikin innostui kanssani metsään, joten nyt meillä on se Yhteinen Harrastus... ja kohta kait samanlaiset tuulipuvut.


Syntymäpäiväjuhlista toivuttuani olen pakannut punaista lentolaukkua ahkerasti. Perhelomaa, tyttöjen reissua ja mummolavisiittejä, suunnistuskartta on vaihtunut tiekarttaan tai sitten on kolkuteltu kiskoilla. Kuusitoistavuotishääpäivää juhlistettiin adrianmeren rannalla, kts alla oleva kuva, joka todistaa, että tänäkin kesänä on saatu nauttia helteestä.  




Kaiken keskellä on ollut helppo unohtaa se suuri äs. Keväisellä sairaalakeikalla rupesivat puhumaan kontrollista, juu-u, se on suunniteltu tehtäväksi kahdentoista avastinin jälkeen. Miten olisi juhannusviikko? Hätäännyin, kelasin mielessäni vaihtoehdot läpi ja tein sitten kuten lapset ovat minulle opettaneet: pyysin lisäaikaa. Sanoin minnalle, jotta nyt on niin kivat leikit kesken, etten millään malttaisi lopettaa. Että jos tulisin vähän myöhemmin. Osaston äidit olivat hellämielisiä, sain kuukauden ja yhden lisäavastinin.

Ihana kuukausi, ikimuistoisia reissuja ja tärkeitä kohtaamisia, yhdessäoloa, kesän tuoksua ja makuja, ja yritän vakuuttaa itselleni, ettei mikään muutu, että vielä on kesää jäljellä, vaikka tämänpäiväisen pet-ct:n tulokset olisivat mitä tahansa. Niitä tuloksia odottelen. Kusi sukassa, vaikka katetrointi olikin jätetty tutkimusrutiineista pois.

Kuinka sitä onkaan ehtinyt taas kiintyä ja tuudittautua tavalliseen, turvalliseen, taudittomaan elämään! Kuinka haluaisinkaan jatkaa sitä, jatkaa kesää. Suunnata tiistairasteille, muurahaispesältä toiselle. Pakata ehkä vielä kerran punainen lentolaukku. Maalata keinu. Käydä kampaajalla. Ostaa uusia kyniä. Hipsiä elokuisena iltana koululle haistelemaan ilmaa.

Näitä haikailin tänään, heinäkuisen illan hämärässä, koirakävelyllä. Huomasin harmittelevani huomista, vaikken tiedä siitä vielä mitään. Sisun poukkoillessa heinikossa hätistelin hyttysiä ja katsahdin taivaalle, joka oli juuri lopettanut satamisen.


Sataa, paistaa, sataa.. kaikella on aikansa. Suunnistajan suuntavaistolla tiedän, että tuon kaaren pää löytyy myymättömien tonttien ja metsikön takaa keltaisen kotitalon päältä.  Että jos lopettaisi huokailunsa ja kävisi vaan ihan rauhallisin mielin iltalevolle.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toivon ja rukoilen valkoisia karttoja monitoreille! Tsemppiä Ystävä! T. Maikki

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kuulla sinusta.
Toivotaan hyviä tuloksia!!!
Tiina

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Toivotaan vain parasta Tiinalle, tietenkin.

Oli ihana lukea taas nautittavaa tekstiäsi pitkästä aikaa, kiitos :) "Naimalupa kirkon puolesta, ei äidin" ;D)

Kivat kuvat myös. Laita ihmeessä sitten se tuulipukukuva näytille ;)

Anonyymi kirjoitti...

Näitä on aina niin mukava lukea! Toivottavasti kuulumiset ovat hyviä jatkossakin :)
Lukijasi Mikkelistä

Kati kirjoitti...

Kiitos, pitkästä aikaa, kuulumisista! Ja vielä jälkikäteenkin onnea uudesta kympistä.
Sateenkaaren päässä on aarre!

Adelhaid kirjoitti...

Hienoja etappeja ja vuosia on nykyään niin hauska täyttää!

Keski-iän kuvailuista päätellen olen minäkin keski-ikäinen, hieman nuorempi keski-ikäinen, mutta täytän kaikki kriteerit muuten.

Ihania kesä päiviä sulle ja perheellesi! Ei se vielä ohi ole! Oikein kauniita ja puhtaita pet-CT kuvia toivotaan!

Anonyymi kirjoitti...

Tämä toivoo parhaita mahdollisia tuloksia äiteelle ja turvallista koulutietä tyttärelle! ♥

Anitta kirjoitti...

Monia ihania puuhelmivuosia sinulle.
Vähänkö nauratti kun muistin viime viikolla vietetyt serkun 7-kymppiset, kun hän sai lahjaksi puuhelmet.
Mukavia viimeisiä lomapäiviä ja kivaa koulun alkua niin äidille kuin lapsillekin!

Anonyymi kirjoitti...

Keski-ikä on ihan kiva,Puuhelmet on ihan kivat,Vekkihamekin menee.Toivotaan puhtaita tuloksia ja veilä on kesää jäljellä.T Keski-ikäinen.