Haloo helsinki innostui pohjoisesta yleisöstä, ja veti upean keikan kuusrokin lauantai-iltapäivässä. Sirkusteltan helteessä hiki helmeili "modernia pop-rockia" soittavan yhtyeen jäsenten kasvoilla, kun nämä kuuluttivat koko saarelle, että
Mullon vaan tää elämä
perjantaina
perjantaina kaikki muuttuu
perjantaina
Mustiksi piirretyt silmät katsoivat suoraan minuun. Miten elli saattoi tietää?
Mistä he tiesivät lopettaa pelle miljoonan villiin lapseen? Hypin massan mukana, me villit lapset heiluttelimme käsiä ja autoimme solistia, minkä kurkusta lähti.
Juokse villi lapsi
juokse kauemmaksi
siellä kasvat vahvemmaksi
ja vapaammaksi
Juokse henkesi edestä
ota toivon kipinä mukaan..
Perjantaina kaikki taas muuttui. Parin päivän odottelun ja tuskailun jälkeen seija soitti, ennen viikonloppua, kuten oli luvannutkin.
- Ikävä kyllä kuvissa näkyi merkkejä taudin uusimisesta. Lantiossa näkyy kaksi kertymäaluetta, 3,3 ja 2,8 senttiä, ja niiden sijainti ja rakenne viittaavat tähän meidän tautiin, joten koepalaa ei tarvitse ottaa. Ylilääkäri on tehnyt hoitosuunnitelman, ja jatketaan nyt tällä samalla yhdistelmällä, mitä olet viimeksi vuosi sitten saanut, taxolia ja cissiä. Pidetään se avastin myös mukana, kun näyttäisi, että siitä on hyötyä sinulle ollut. Miten olisi, tuletko heti alkuviikosta hoitoon?
- Ikävä kyllä kuvissa näkyi merkkejä taudin uusimisesta. Lantiossa näkyy kaksi kertymäaluetta, 3,3 ja 2,8 senttiä, ja niiden sijainti ja rakenne viittaavat tähän meidän tautiin, joten koepalaa ei tarvitse ottaa. Ylilääkäri on tehnyt hoitosuunnitelman, ja jatketaan nyt tällä samalla yhdistelmällä, mitä olet viimeksi vuosi sitten saanut, taxolia ja cissiä. Pidetään se avastin myös mukana, kun näyttäisi, että siitä on hyötyä sinulle ollut. Miten olisi, tuletko heti alkuviikosta hoitoon?
Tajunta oli jäänyt ensimmäiseen sanaan, "ikävä". Se kertoi kaiken oleellisen. Muu osa puheesta meni suorinta tietä lähimuistiin, mistä poimin puhelun jälkeen yksityiskohdat miehenpuolelle, joka odotti oven takana käsiään väännellen. Vaikka ajatus katkesi, toimivat vaistot. Maanantaina ehtisin labraan, kyllä vain, mutta tiistain hoidolle sanoin heti topakan, mutta suunnittelemattoman ein. Tiistai-iltana pitää päästä metsään juoksemaan, rastilta rastille. Tämän isomman suon ylittäminen joutaisi odottamaan yhden päivän. Varsinkin, kun edessä aukeava suo näyttää taas kovin aavalta ja vetiseltä.
Siinä me istuksimme makuuhuoneessa, minä vielä työpöydän ääressä puhelin kädessä, valuen tuolin selkänojaa pitkin kuin taskukello dalin maalauksessa, mies sängyn reunalla kuin äänetön versio munchin huudosta, ja katsoimme toisiamme. Prkl. Kahdenkymmenenyhden sytostaattipäivän kokemuksella tiesimme, mitä olisi tulossa, ja hetken näimme vielä pitemmällekin.
Kunnes tulimme järkiimme: elämä jatkuu. Syöpä ja hoidot kuuluvat siihen taas tiiviisti ainakin tämän vuoden, ehkä pitempään, mutta sille annetaan perheessämme niin pieni paikka kuin mahdollista. Elämänlaadusta ei tingitä eikä suunnitelmia muuteta. Jos ollaan menossa koko perheellä rock-festivaalille, niin sinne mennään, vaikka fiilis olisi perjantai-iltana ollut enemmän kallellaan utajärven suuntaan, missä olisi ollut mahdollisuus seurata sm-tason pierukilpailua. Omat paineeni olivat kuitenkin enemmän henkistä laatua ja ne helpottivat hieman tunnin juoksulenkillä. Rock rock, kyllä tämä taas tästä.
Ja niin istuksimme lauantaina perheen ja naapurivahvistuksen kanssa qstockin päälavan läheisyydessä filtillä, kuuntelemme fintelligenssin konserttia ja nautimme musiikkiterapiasta. Peltsi tanssii ja pilettää lei kaulassa. Isommat neidit kulkevat cooleina aurinkolasit silmillä ja yrittävät karistaa nuorimmaista kintereiltään. Esikoinen kävelee kavereiden kanssa ohi, moikkaa kuitenkin.
Elämä on sitä mitä teet siitä
en vaihtais päivääkään
Aurinko piiloutuu koivujen taa, mutta illallakaan ei tule kylmä. Chisua pitää päästä katsomaan niin eteen kuin mahdollista. Peltonen näyttää idolilleen sydämiä isin olkapäiltä. Keski-ikäiset rouvat innostuvat tanssimaan niin että puuhelmet heiluvat ja teinineidit karkaavat kauemmaksi.
Neljänkympin kriisin tunnistaa siit
ettei ryppyvoiteet enää mihinkään riitä
Näyttää keskisormee onnelassa nuorille
ja kiipee joogaretriitille ylös vuorille
Kuolemaa kohti mennään joka ikinen
näkö, kuulo, kaikki pettää ja pää tietää sen
Se pelottelee meitä millä lie milloinkin
Se ei katso ikää, se vaan pettää silloinkin
Saa pelotella, mutten suostu pelkäämään. Se toivonkipinä, se taitaa olla vakiovaruste.
41 kommenttia:
No voissunssssaakeli. Mutta taistoon päin ohoi, joukot armaat ja voimakkaat!!!
oot mielessä <3 Tsemppiä ja sitä kaikkea, mitä uuteen erään tarvitaan. Hanskat kouraan ja S:lle turpaan.
Voimia jälleen kerran uuteen erään tässä ottelussa. Mutta voittajasta ei ole epäselvyyttä, Sinä jaksat ja voitat! Kauniita kesäpäiviä, Päivi
Voihan p...a. Voimia, halauksia ja terveisiä Maijalta Helsingistä
Voi pirulainen sentään :( taistelutahtoa sinne! Annukka
Voimia lähetän!
*tekee käsillään maagisia energianlähetysliikkeitä*
Suunnistuksesta opittua: pitää edetä rasti kerrallaan eikä miettiä liikoja seuraavia etappeja. Tsemppiä Tiina!
Kannustusjoukoissa, Maikki
Voimia taas<3
Voimia taas<3
Moi.
Sitä samaa kuin muutkin, voi kurjuus. Niin se kyynel vierähti tämän anonyymin poskelle. Mutta ennenkaikkea jaksamista sinne teidän perheeseen.!! Ja toivotaan, että sytostaatit ovat yhtä tehokkaita kuin aiemmin ja uutta on laitettavissa tarpeen mukaan kehiin.
Ja elämä on tässä ja nyt, ihan oikein ,että sairaus saa vain minimitilan. Olet ajatuksissa.
Niisk ja prkle ♥ Voimia uuteen talvisotaan! Myös miehelle!
Kaikenlaisia VOIMASANOJA sormenpäissä pyörisi, mutta jääkööt näppäilemättä :( Rasti kerrallaan (hyvin todettu Maikki), kuten oletkin jo osannut edetä. Voimia sulle, teille! ♥
PS. Ryhmäteatterin "Peter Pan" -näytelmässä (Suomenlinnassa) lauletaan myös "juokse villi lapsi" ja se on muutenkin punkhenkinen versio. (Esitykseen on 7 vuoden ikäraja.)
Voimia ja taistelutahtoa sinulle ja perheellesi!!
Olen seurannut blogiasi pitkän ajan ja sairastanut myös rintasyövän.
Haleja :)
Jollain tasolla olit tähän varautunut, koska anoit kesäkuussa jatko-aikaa tautivapaallesi, mutta varmasti ikävä uutinen pysäyttää mutta onneksi vain hetkeksi, koska sinulla tosiaankin on vakiovarustuksena ei vain toivonkipinä vaan vahva usko ja luottamus elämän kantamiseen. Se sama usko ja luottamus on myös täällä ja sitä rukoillaan lisää sinulle ja kaikille läheisillesi. Lämpimin terveisin Pirkko ja Lasse
Voi perkeleen perkele! Anteeksi kielen käyttöni, mutta tilanne vaati voimasanoja!
Isoniso virtualihalaus ja aivan mahdottoman paljon voimia sulle ja perheelle! Jaksaa jaksaa vaikka vähän suuremmankin suon yli!
"Pelko koputti oveen. Toivo meni avaamaan, eikä siellä ollut ketään!"
No voihan prkle taas. Olisihan sitä tätä lajia sinun kohdallesi osunut jo ihan riitävästi. Tsemppiä taistoon!
t. Tuutikki
Voih, tyhmä tauti. Voimia (kaikille siellä) - ja Terveyttä ja Pitkää Ikää! Asenteesi on ihailtava, niin ihailtava - koetan oppia siitä. :) -Miem-
Voimakkaita luuvitosia ja vaikka tarpeen tullen nyrkkiä ja monoakin tuolle vihulaiselle. Hengessä mukana ja hurjia voimapuhureita puhallellen.
Taisit uutiset jo ennalta aavistella, edellisen viestin perusteella. Mutta niin kauan kuin on niitä toivonkipinöitä, on elämää, eiks niin? Tsemppiä ja halauksia taas tähän taistoon. Tukijoukot ovat hengessä mukana.
Komppaan Pirkkoa ja Lassea!
Voi penteleen pentele.Tiina,
sinulta jos keltä löytyy sitä taistelutahtoa.Halaus ja voimia teille koko perheelle.T Paula
Vaikka onkin luumujen kypsymisaika, niin toivon luumujen kutistuvan rusinoiksi ja sitten pippureiksi ja näkymättömiin.
Voimia taistoon!
Moikka Tiina,
hitsit mitä uutisia!!! Mutta nyt tilanne on taas tiedossa ja eikun täydellä tohinalla vihollista päin.
Tänä päivänä hoidot ovat niin hyvät ja monipuoliset, että vaihtoehdot eivät heti lopu. Olen nähnyt gynen syöpäkroonikkoja, jotka tulivat nelikymppisenä ja käyvät hoidoissa vielä 20 vuoden päästä =)
Kaikki kortit siis edelleen taskussa ja tuulta päin!!!
-hoitsu Kati
Toivon lieväoireisia tikkaripäiviä - kun en muutakaan osaa!
Voi harmistus olisin niin toivonut toisenlaista tietoa.
Mutta tsemppiä ja voimia!
Kiitos te kaikki!
Grande päivä takana, 9,5 h urakka esilääkkeineen ja välihuuhteluineen. Pahoinvointi -anteeksi- hyvinvointilääkerepertuaaria oli kasvatettu, joten olo on parempi kuin vuosi sitten edellisjakson viimeisen syton aikaan.
Henkinenkin kantti taas kasvoi.Lääkärillä oli aikaa ja taitoa, hoitajat olivat taas niin matkassa mukana ja vieruspeteille sattui ihan loisoheppuja. Tosiaankin, kati, vieressäni oli rouva, joka oli kulkenut hoidoissa 11v.
Päivän jälkeen olo oli sen verran euforinen, että kävelin kaupungille ukkoskuuron raikastamassa kesäillassa, suunnistin torin rantaan jäätelölle, mutta suunnistustaidoissani on vielä kehittämisen varaa: löysin itseni terassisiideriltä;)
Voikaahan hyvin, tekin!
henkinen kippis ja kulaus sinne terassille. kumarrus, niiaus ja syvä respekti. kyllä se niin on, että SINÄ kannattelet meitä.
t.s
Voimia Tiina !!!! Terassicidukka oli paikallaan ehdottomasti ; )
Virtuaalihali !!!
pirtsikka
Ei ollenkaa paha vaihtoehto toi teranssi...
Terassisiideri lieni paikallaan.
Paukkuja!
Ihailen sinua, ja siippaasi. Asennettanne.
Hyvinhän sä suunnistit :)
Tee
Askel kerrallaan. Yhdessä syksyyn ja lumivalkeaa kohti.
Toipumisterkkuja myös pojilta.
rt Leena
Pysäyttävää.
Mitään järkevää suunnistusaiheista vertauskuvaa en keksi.
Aivan valtavasti voimia koko teidän perheelle kaiken tämän keskelle!
Toivottavasti nähdään rasteilla tiistaina ja työmaan suunnalla edes kahvittelun merkeissä.
Halein, A
Anonyyminä olen seurannut blogiasi pitkään. Voi harmitus mitkä uutiset täällä nyt onkaan, mutta haluan tukea sinua Indican "Niin tuleni teen" -kappaleen sanoin:
"Mä ohdakkeet pois tieltä taitan, pääsen vapauteen.
Ne roviooni maahan laitan
niin tuleni teen,
se yön valaisee,
niin tuleni teen."
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Eeva
Olen kaksi vuotta seurannut tätä blogia ja sen kautta monia muita rintasyöpäblogeja. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, opin tykkäämään siitä, ettei sivu ole päivittynyt. Sehän tarkoitti, että elät ihan tavallista elämää eikä ole mitään syöpäblogiraportoitavaa. Kirjoitat ihanasti, ja tekstiäsi on kiva lukea, silti olisin mielelläni ollut vailla lukukokemusta, jos se olisi siirtänyt uusintakierroksen alkua jonnekin kauas! Opettajalla vuoden kierto alkaa syksystä, mutta mikä turkanen siinä on, että opettajan syöpäkiertokin taas kerran alkaa syksystä! Kaksin verroin voimia toivotan rankkaan lomaltapaluuseesi
Olen kaksi vuotta seurannut tätä blogia ja sen kautta monia muita rintasyöpäblogeja. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, opin tykkäämään siitä, ettei sivu ole päivittynyt. Sehän tarkoitti, että elät ihan tavallista elämää eikä ole mitään syöpäblogiraportoitavaa. Kirjoitat ihanasti, ja tekstiäsi on kiva lukea, silti olisin mielelläni ollut vailla lukukokemusta, jos se olisi siirtänyt uusintakierroksen alkua jonnekin kauas! Opettajalla vuoden kierto alkaa syksystä, mutta mikä turkanen siinä on, että opettajan syöpäkiertokin taas kerran alkaa syksystä! Kaksin verroin voimia toivotan rankkaan lomaltapaluuseesi
Hei Tiina
Olen lukenut blogiasi monestikin, ja toivonut parasta sinulle, ja toivon edelleen. Tämä inhottava tauti koettelee, ole vahva ja säilytä toivosi. Muu ei auta.
Muun muassa Chisua olen itsekin kuunnellut kovasti nyt toisen kerran sairastuttuani, ihanaa ja voimauttavaa musiikkiterapiaa tässä vielä pieni pätkä:
"Airot mun käsissä veneessä istun
Kun oikeella vedän, mä oikeelle liikun
Kunpa elämä toimisi näin
Veis' mut minne haluun
eikä myrskyjä päin"
Kaikkea hyvää sinulle toivottaen: Tokakertalainen
No voi kökkäre! Emmä osaa oikein muutakaan sanoa.
Tsempit ja sellaista.
No voi kökkäre! Emmä osaa oikein muutakaan sanoa.
Tsempit ja sellaista.
Taistelutanner tömisee! Siideriä ja joskus myös jätskiä voimaannuttamaan arkea.
Virtuaalivoimahalaus!
Nimim. kontrolliin kahden viikon päästä
Lähetä kommentti