Luin päiväkodin seinällä olevasta listasta peltoselle viikon ruokia. Maanantaista perjantaihin tarjolla oli possukastike ja potut, lihaperunasoselaatikko, puuro ja marjasoppa, kalapyörykät sekä lihakeitto, suomalaista perussapuskaa siis.
Ruokalistan alapuolella oli lappu, jossa tarjoiltiin jotain ihan muuta. "Meillä on vesi- ja parvorokkoa", tiedotettiin tarhalaisten vanhemmille. Jep jep, kumpaakaan en tiedä vielä peltosen sairastaneen, joten töihinpaluuni ajoitus kuulosti heti alkuunsa täydelliseltä. Rokkotauteja vielä odotellaan, mutta yksi nuhakuume (oksennuksineen) sekä märkäruveksi äitynyt angiina on huushollissamme hoidettu, ja tänä viikonloppuna kylään tuli perusyrjö. Itse olen välttynyt vielä kaikilta näiltä, vaikka joka laatua on tarjolla työmaallakin.
Tautien sijaan työ on tarjonnut parin viikon aikana itselleni lähinnä virkistystä ja piristystä -kuten kuvan pakollinen ulkoilu perjantaina. Mittari näytti kahtakymmentäneljää pakkasastetta vielä yhdentoista maissa, mutta kuudensadan oppilaan koulussa on käytävä kehnoimmillakin keleillä vähintään kerran päivässä pihalla tunteita viilentelemässä, myös opettajien. Tai ainakin välituntivalvojan:)
Työ on myös terapeuttista. Työpäivän pyörityksessä en muista olevani edes äiti (varaamatta jäävät hammaslääkäriajat esikoiselle ja kuusivuotisneuvola peltsille) saati syöpäpotilas (verikokeita varten piti puhelimeen laittaa kolme hälytystä). Puhumattakaan, että ehtisin seikkailla netissä etsimässä vastauksia päivänpolttaviin kysymyksiin (maksaetäpesäkkeisen syövän uusimmat hoitomuodot tai kotikuntani tarjoamat saattohoitomahdollisuudet).
Vastaanotto on ollut iloisen lämmin niin opettajan- kuin luokkahuoneessakin. Miten maltoinkaan olla puoli vuotta pois? Myös kodeista on tullut tervetulotoivotuksia sekä sähköisesti että kasvotusten, samasta lähikaupasta kun maitoa ostamme ja samoja lenkkipolkuja iltaisin sauvomme. Suhtautuminen sairauteeni on luontevaa ja (kymmenvuotiaan) mutkatonta. Oppilaat olisivat halunneet nähdä kaljuni, mutta kaikki pertsan käyttäjäthän tietävät, että peruukki on hyvä kiinnittää parilla liimatipalla päähän nolojen tilanteiden välttämiseksi.. Ei siis millään onnistunut:)
Ja kiitos kysymästä, hyvin olen jaksanut, mitä nyt perjantaina sammuin saunalyhdyn lailla ennen iltakymmentä ja nukuin kellon ympäri. Mutta nyt tullaankin yhteen työnteon parhaista puolista, eli viikonloppuvapaisiin. On kuulkaas kiva pistää perjantai-iltana pitkäkseen soffalle, kun arkena ei sitä ehdi tekemään.
Paitsi että tulevana arkena ehdin, sillä kolmen viikon hoitoperiodi alkaa olla taas lähtökuopissaan. Kahdeksatta ja tällä erää toivottavasti toiseksi viimeistä kertaa. Verikokeet olivat hoitajan mukaan "juuri siinä kinttaalla", eli maanantaisen ystävänpäivän kunniaksi pääsen tapaamaan sairaalaan ystävistä parhaimpia, niitä suonensisäisiä, ja sen jälkeen soffa vetää taas puoleensa. Vielä on kuitenkin jäljellä tätä ihanaa, ansaittua viikonloppua. Nautitaan tästä!
24 kommenttia:
Siinä se täti silmä tarkkana valvoo, eikä kyllä kuvasta uskoisi, että maanantaina on taas myrkkypäivä, ties miten mones. Olet kyllä jotain ihan eri rotua, ei tuo muuten ole totta. Tokavika, tulisi jo se vika. Hyvää, ansaittua viikonloppua ja ystävänpäivää ja voimia ensi viikolle!
Tuo juuri on työnteon etuja, saa ajatukset pois muusta - ja opettajan työ se vasta kokonaisvaltaista onkin. Ehkä kuitenkin tarvitsit myös sen puoli vuotta poissa työpaikalta. Mukava kuulla että päätös paluusta töihin tuntuu edelleen hyvältä.
Tsemppiä toisiksiviimeiseen ja hyvää pakkasviikonloppua! Ynnä ystävänpäivää!
Hyvää Ystävänpäivää Tiina - hoitakoon ne ystävistä parhaat hommansa huolella loppuun ♥ Ja sitä ennen vielä leppoisaa sunnuntaita!
Ja tää lähtee nyt googlettamaan "märkäruveksi äitynyttä angiinaa".. Tieto lisää...
arki vienyt mennessään:) eipä kuullosta kuitenkaan hullummalta. Juuri tuo: kolme häläriä jotta muistaa verikokeet...kuullostaa tutulta, nimittäin itse varailin kevään lomaviikkoa ja olin autuaasti unohtanu suuren valkoisen talon visiitin;)...nyt menee sit koko lomaviikko siihen, että ko kontrolli sattu keskelle ko jaksoa...eli ei pääse edes kummoselle paikkakunta-ahdistus karkumatkalle;) Jaksamisia mömmöilyyn ja toipumiseen niistä. Työniloa:)..niin ja hyvää maanantaista ystävänpäivää:)
Tsemppiä maanantaihin tokavikaan ja rutistus ystävälle! <3
rt Leena
Kiva kuulla, että hyvin on töissä pyyhkinyt. Eipä sitä varmaan kukaan epäillytkään.
Voimia ensiviikon suonensisäisiin ja samalla ystävänpäivätoivotus!
Tsemppiä ja Hyvää Ystävänpäivää !!!
pirtsikka
Hyvin valvottua pihapiiriä näemmä. Hurjina on pakkaset täällä paukkuneet ja hurjina näyttävät sääennusteiden mukaan jatkuvankin. Huoh. Vois jo lauhtua.
Tsemppiä ensi viikolle. Aurinkoista ystävänpäivää!
Kraa !
Päivän ( himmeä ) helmi:
Oppilas A: Kuinka pitkä nää oot ? (katsoo samalla arvioivasti varsin lyhyenläntää varttani )
Oppilas B: Hullu, ei semmosta saa mennä naisilta kysymään.
Opeminä: Noo, laitetaan tuommoset 156 cm ja vanhetessaanhan ihminen vain kutistuu.
Oppilas A: Kuinka vanaha nää oot ?
Oppilas B: Hullu, sitä nyt ei ainakaan saa naisilta kysyä.
Opeminä: Ainakaan vanhenevilta rouvashenkilöiltä.
Oppilas A: Ethän nää oo vanaha.
Opeminä: Tralaa, tralaa...
Oppilas B: Äläkä ainakaan kysy palijonko se painaa.
Opeminä liukui takavasemmalle.
Tralaa,tralaa.
Voimia sinne hassujen hattujen päiviltä.
t. s
Kiitos ystävät ja iloa ystävänpäiväniltaan! Kokopäiväreissulta on palattu, olokin jees. Päivä kului mukavasti ystävänpäivätekstaireihin vastaillen:) "Minun ystäväni on kuin villasukka joka talvella lämmittää..". Ja niitä ystäviä on on paljon. Ihanaa. Kyllä lämmittää.
Sain tänään tutun coctailin, allergisen reaktion takia solu-cortefilla varmistettuna. Sinne se meni, pattia pienentämään, eikä aiheuttanut muuta ekstraa kuin tukkoisuutta ja aivastelua. Jospa menisi se seuraavakin (eli vika) yhtä nätisti.
Torstaina tämä täti palaa kouluun, omien viisaidensa ja viisastelijoidensa eteen:) Hih hattutäti. Multa on kysytty samat kysymykset. Taisin vastata että pituutta löytyy varvistellen 160, joten siitä voi laskea oikean pituuden. Ja iäksi ovat eräät ekaluokkalaiset kerran veikanneet kuuttakymmentä. Jätin kommentoimatta. Painoa ei onneksi ole kukaan kysynyt..
Että kyllä tämä meidän työ on ihanaa. Ja monipuolista, kokonaisvaltaistakin, onneksi. Tauon jälkeen työssään näkee taas vain parhaat puolet, mutta totta kitsu, tauon tarvitsin.
Tee: angiina ehti äitiyä märkäruveksi viikonlopun aikana. Pe ei päästy tk:een näytille,vaikka aamulla sinne soitin. Hoitaja meinasi, ettei angiina ehkä näy vielä pikatestissä, vaikka kerroin peitteistä nielussa. Su tuli näppyjä, ma puoli naamaa oli kuin miinakenttä ja ti aamuna päästiin sitten hoitajalla käymään, joka totesi märkäruven. Minkä olimmekin jo googlanneet netistä kuvien perusteella.. Nätisti lähti kuitenkin antibiootilla ja nyt on lapsi terve.
Hyvä, että lapsi pääsi ruvista ja angiinasta :)
Hyvää ystävänpäivän yötä!
Kraa täältäkin!
Ja helmi: Tyttäreni E osallistui koulun kerhoon, jossa valmistetaan sukkahousuista keppinukke. Opeäiti pakkaa varuiksi reppuun useammat sukkikset. No eräällä neidillä ei sitten kerhossa sukkiksia olekaan mukana ja tyttäreni E antaa ylimääräiset nylonit neidille. Neiti sattuu olemaan oma oppilaani, joka nyt iloisesti mainostaa tehneensä keppinukkensa open sukkahousuista...
Että semmosta! Toivottavasti vointisi on hyvä, pakkasen ansiosta en ahdistele lenkillekään. Torstaihin!
T
Hyvä että lapsi on taas terve, ja reipasta vauhtia meinaat itsekin toipua tämänkertaisesta jos torstaina olet jo töihin menossa.
Kaimaseni.. Lenkit tehdään autolla jos käyntiin lähtee.. meidän elohopeamittari näytti jälleen tänä aamuna -38C. Digimittari oli hyytynyt, se tekee sen -35:ssä, että silleen. Nyt puoli 12 maissa enää -27 ja aurinko paistaa, joten helteiseltähän tuo jo tuntuu.
JA juu, meinaan toipua torstaiksi, kun on ihan lyhkäsenpuoleisia nuo to ja pe päivät. Neulastaa on piikitetty taasen, jospa se suojaisi basiliskoilta.
Nyt aurinkoterapiaa, klasin läpi turvallisesti:)
Johan tuollaisissa pakkasissa keuhkotkin jäätyy! Täällä miinus 22:ssa aamulla vain nenä, eikä iltapäivän miinus 14 vielä helteeltä tunnu. Ne on näköjään helteetkin erilaiset pohjoisessa ja etelässä.
Kova sissi olet kun meinaat opettaa jo torstaina, mutta eipä silti kun lähtee liikkelle niin ei sitä niin huomaa näitä syton oireiluita. Itselläni ovat vasta huominen ja ylihuominen ne pitkäveteisimmät päivät. Taitaa johtua tuosta fluorourasiilista, jota menee pumpun kautta pari päivää täällä kotona.
rk, eihän se pakkanen, mutta jos vielä käy kunnon vinkka niin sitten on kylmä. Mutta kyllähän nämä kelit on keuhkotautiselle vähän liikaa. t. pete
Lasin läpi se aurinko lämmittääkin ihan mukavasti ;) Ja erilaiset on meidän helteet, juuh ;D
Kyllä teillä siellä pohjoisessa pakkasta piisaa! Itse en ole tuollaisia lukemia tainnut kokeakaan sitten vuoden -86 tai -87 (en muista enää varmaksi kumpi).
Mitenkä täällä jaksellaan?
Kopkop.
Kopkop täältäkin..
Mies valtasi telkkarin edustan ja komensi päivittämään blogia. Oon ollut kuulema laiskempi kuin koskaan. Totta totta:)
Kop, kop, kop ...
Samaan aikaan näpyttelemässä. Olet siis ollut väsynyt, suomeksi sanottuna. Kunhan et nyt polttelisi kynttilää molemmista päistä?
Lähetä kommentti