Vastaanotto vuodeosastolla oli jälleen ystävällinen, veriarvot olivat kunnossa ja lääke tilattu apteekista, joten sitten vain suonenetsintään. Siihen tarvittiinkin minnan lisäksi myös terttua ja kerttua, lisävaloa, kasa suoja-alustoja, pyyhkeitä ja kärryllinen kanyyleita. Vika ei ollut pistäjissä, näinhän itsekin etteivät suonet vain suostuneet nousemaan pintaan, mutta yksissä tuumin päätimme, että kyllä tällä hoitajakokemuksella pitää elävälle ihmiselle saada tippa käteen. Kunnan parhaaksi tippaiitaksi tituleerattu kerttu kun kuulema saa tippatien auki paineettomallekin potilaalle. Kämmenselän pistojen jälkeen siirryttiin käden syrjiin, "kandin hätävarasuonen" kautta ylemmäs käsivarteen, mutta vasta käsitaipeen "labrasuoni" suostui uittamaan kanyylin oikeaan paikkaan. Jes.
Tippa onnellisesti kädessä kaivoin laukustani kasan kaunokirjallisia hengentuotteita, ja rupesin luku-urakkaan. "Päiväni hölmölässä" ja "hölmöläisten urheilukisat" sisälsivät hauskoja oivalluksia mm. sählyn pelaamisesta lapa kädessä ja keväisistä rahankylvöpuuhista. Vapaalla vasemmalla kädellä löin leimoja tarinoiden perään, ja varo-varovasti kirjoitin vielä tippakädellä kommentteja. Hyvä hyvä! Sujuva juttu! Hauska loppu! Nyt olisi tarvittu sitä viisasta mattia! Miten niin kaikki hölmöläiset kuolivat, kun heitä on tänäkin päivänä vielä olemassa? Olet mestarikirjoittaja, en olisi osannut yhdistää samaan tarinaan hölmölää ja star warsia, vaikka olisin kuinka yrittänyt:)
Ainevihkojen lukeminen on opettajan kotitöistä ehdoton suosikkini, mutta kokeiden korjauskin menettelee. Onhan kiva nähdä, kuinka oppilaat ovat oivaltaneet vaikeaksi ajattelemiani asioita. Tai sitten eivät, mutta eivät lannistu vaan partiolaisen tavoin tahtovat tehdä parhaansa. Enkun kokeen viimeinen tehtävä oli haastava: "Kirjoita uudelle ystävällesi kirje. Kerro siinä itsestäsi vähintään viisi asiaa. Esimerksiksi minä osaan.., minä pidän.., minulla on..". Ehdoton helmi oli kaikessa lyhykäisyydessään tiivistetty versio kyvyistä ja harrastuksesta. Ensimmäisellä rivillä luki: My can let's play football. Toki annoin pluspisteen yrityksestä, olivathan kaikki sanat oikein kirjoitettu..
Makeasti mahtoi nauraa myös kollegani, joka korjasi uskonnon koetta. Korinttolaiskirjeen kuuluisin kohta oli eräässä paperissa muistettu seuraavasti: "Niin pysyvät nyt nämä kolme, paavali, siilas ja barabbas, mutta suurin niistä on pietari". Toisessa paperissa taas pysyivät soppa, saippua ja sielunhoito -tärkeitä toki nekin, mutta edelleen peräänkuulutan rakkautta ja toivoa, uskoakin. Niitä tarvitsee myös opettaja, kuten työtoverini pirre, jonka koulutulokas "ville-aleksi" etsi kauan omaa nimilappuaan taululta. Siellä sen piti olla, muiden nimien seassa. Vihdoin seitsenvuotiaan silmät kirkastuivat, ja hän bongasi oman nimensä lapulle kirjoitettuna. Onnellisena hän esitteli opelle löytöään, jossa luki "VESIVÄRIT".
Tässä ammatissa ilonaiheita riittää. Sen lisäksi, että suurella sydämellä ja laajalla ymmärryksellä joskus nauramme oppilaille tai heidän hengentuotteilleen, saamme päivittäin nauraa oppilaiden kanssa. Ja näin kesän kynnyksellä iloa piisaa, kun vain katsahtaa kalenteriin:) Seitsemän herätystä. Se on ammatinvalintakysymys tämä kesälomakin..
15 kommenttia:
Kitos yönauruista! :)
Hyvä että tulevaisuudestasikin pidetään jo nyt huolta tippapullojen avulla! Kuulun kanssasi samaan kerhoon tuossa suonien katoamisjutussa eikä aina naurata niiden etsiminen ja useaan paikkaan pistämisen yrittäminen. Onneksi monta kertaa on joku kerttu paikalla joka osaa hommansa.
Hyvä että on lääkitys kohdallaan, vaikka ei tuo suonen etsintä herkulta kuulostanut.
Eikö se kansankynttilöinti olekaan kutsumustyö, kun lomat noin kiinnostaa? No joo. Kiva se on jotain odottaa, kesää, lomaa, mitä vain, joskus epätoivoisimpina hetkinä jopa työhön paluuta.
Herätykset varmaan paranee, kun määrä vähenee, kuusi enää!
Ihania juttuja lapsukaisilla :)
Vielä sitten sinäkin käyt säännöllisesti suonien metsästyksessä. Eipä sillä, jos siitä voi olla jopa tuplahyöty, niin kyllä se varmasti motivoi!
Vai tekevät sinunkin suonesi katoamistemppuja. Hyvä on kun voi torjua osteoporoosia ja syöpää samalla kertaa.
Opettajan työn kolme parasta puoltahan ovat sanonnan mukaan kesä-, heinä- ja elokuu. ;) Mutta kyllä se onkin välillä sellaista kansankynttilän polttamista molemmista päistä että opettaja on kesälomansa ansainnut.
Hyviä juttuja Tiina ; ) Meikän nuorimmainen tyttö oli 3 vee ja oltiin jäähallilla pojan peliä kattomassa. Istuttiin kahviossa ja tyttömme kovalla äänellä "Äiti mä osaan lukea ton tekstin" (seinällä mainos) "T R I P " (tavasi kirjaimet ja sitten tokaisi "grandi".
Meikkä siinä jo yski ja katsoi ympärilleen, kuuletteko meiän likka osaa lukea vaikka on kolme ja tolleen siinä kävi. Naurua on piisannut, Hyvät viikonloput ; )
pirtsikka
Ihania juttuja.
Tuo englanninkoevastaus olisi voinut olla meidän kaksosten. Ihan kauhulla odotan millaiset todistukset tuovat kotiin.
Tuo suonten metsästys kuulosti jo lievältä kidutukselta, tuosta antaisi jo amnestykin paheksuvan lausunnon.
Mukavaa viikonvaihdetta teidän perheelle!
nauraa hekottelen täällä pojan läppärillä notkuessani:)jutut niin ihania. heh, mutta pitänee tunnustaa omituisuuteni;) hoitajahuumorini nappas ihan ekat hekotukset tosta tipan saamisesta ELÄVÄÄN potilaaseen. Muuta naurettavaa tuossa itse tippa-asiassa ei sitten olekkaan:)tunnetusti ja ennenkin asian esille tuoneena karmean neulakammon omaavana tuijotan edelleen kulmat kurtussa vähänkin epävarman näköistä labra-tai sairaanhoitaja parkaa joka minua neuloineen lähestyy ja totean synkällä äänellä:" en aio olla muuten sitten mikään neulatyyny"..ja heikompi hermosempi hoitaja pakenee välittömästi etsien paikalle kokeneen konkarin;) jotain siis olen oppinut näiden parinkymmenen hoitoalalla vietetyn vuoden jälkeen;) OIKEIN IHANAA LOPPUAAMUKAMPAA:)
Meillä tyttö tulee huomenna Ouluun laulelemaan johonkin suurkuoro tapahtumaan, lasten ja nuorten laulujuhlaan jäähallille,harmittaa työaamu kun paikalle pääse, kaikki kynnelle kykenevät menkäähän kuuntelemaan:)
voi että sentään. Hih. Opettajien töistä olen kateellinen pitkästä lomasta ja noista ihanista lasten letkautuksista.
Muistan itse kuinka ala-asteella opettaja maantiedonkokeita palauttaessaan hymyili ja kertoi naurua pidätellen koko luokalle, kuinka joku oli keksinyt uudden saaren Afrikan viereen.. Mahagaskar. Se oli mun koe. Muistan sen ikuisesti :)
Varmasti lasten kirjoituksista löytyy hauskoja oivalluksia ! Ja niitä on löytynyt meillä kotonakin, ja harmittaa ettei ole tullut laitettua niitä parhaita talteen. Kuinka luulen, että pojilla niitä olisi enemmän kuin tytöillä ?
Itse luen aikuisten kirjoituksia, ja hauskuuksia löytyy sieltäkin. Yllättävän monen aikuisen on vaikea saada asiaansa paperille. Jaksan sitä aina ihmetellä, kun 9 vuotta koulua ovat kaikki vähintään käyneet.
Hyvä hyvä lääkkeellesi, vaikka vaikea olikin saada perille, luukato ei olisi kiva juttu. Hyviä aamukampapäiviä !
Kiitos kanssanauruista ja kommenteista:)
Ennen sairastumista suoneni olivat joka labratätin ja hoitajan unelma, mutta olisivatko sytostaatit jotenkin syövyttäneet putkistoja? Tiedä häntä, mutta onneksi en ole vielä kehittänyt itselleni tippakammoa. Joka kontrollissakin laitetaan varjoaineet suonensisäisesti,joten tuttua puuhaa tämä suonenetsintä on vieläkin.
Kipeätähän se kaivelu toki käy, varsinkin käsivarren sisäpuolelle, mutta jotenkin onnistun ajattelemaan ihan muuta siinä vuoteella. Ja olen mestari lohduttautumaan, eilisen palkka oli uusi huulipuna ja jäätelökahvi kermavaahdolla:)
Se on ammatinvalintakysymys, totesi tänään myös suosalon martti, kun astui lavalle. Ei sitä ihan joka duunarille taputeta,kun työpaikalle saapuu. Olihan taas nauruterapiaa, käykäähän katsomassa kesällä luolamiestä, pyörii kuulema lintsillä.
Tilu.. suotta huolit toikkareista. Kukin kypsyy tahdissaan, pojat yleensä hiukka hitaammin. Itse olen opena tyytyväinen, kun lapsilla säilyy myönteinen asenne koulua ja oppimista kohtaan, ja hommassa on yrittämisen meininkiä. Innostus ja tiedonhalu voivat herätä sitten myöhemmin.. Eikä ne asiat tosiaan aina ole aikuisellekaan helppoja, eräässä tekstissä taannoin puhuttiin lievästä fyysisestä väkivallasta, eli "risto hakkaili reijoa".
Kesä-, heinä- ja elokuuta varrotessa mukavaa viikonloppua aamukampalaiset ja muut toverit!
Hei vaan!
Olen blogisi uusi lukija, tänne tupsahdin erään blogihyppelyn päätteeksi :) Kiitos erittäin koskettavasta blogista, monta iltaa meni nauraa tirskuen tai itkeä tihrustellen kun muu perhe jo nukkui.
Mulle on jäänyt mieleeni uskonnon koe 2. luokalta tai paremminkin veljeni koe ;) Kokeen lopussa oli tyhjää tilaa ja kehoitus piirtää jotain kokeen aiheeseen liittyvää. Veljeä ei tainnut innostaa kovin sillä hän piirsi kuvan jossa kalju mies istui saunanlauteilla ja päällä luki komeasti, että "KEKONEN" Mua nolotti silloin hirveästi mutta mitäköhän lienee opettaja- rouva tuumaillut moisesta...
Ihanaa kesänodotusta sinne teille!
Kaisa
Kaisa, eiköhän se samainen "KEKONEN" ole ollut meistä monen mielessä silloin aikamoinen pääjehu ;) Ihan toista on ollut lasten (ja koko kansan) suhde kulloiseenkin istuvaan presidenttiin sen jälkeen. Vaikka kyllä meidän 6v tässä yhtenä päivänä kertoi saaneensa luvan kävellä tuoreella asfaltilla oikein Tarja Haloselta ;)
Heip kaisa ja mukava kun eksyit tänne ja jätit vielä puumerkinkin:)
Omilta alakouluajoilta on jäänyt mieleen yksi ensimmäisistä kokeista. Oman nimen perässä luki Nähnyt:__________. Sen sijaan, että ystäväni (se en siis ollut minä..) olisi malttanut odottaa, että vanhemmat pistävät puustaavinsa kokeeseen,kirjoitti hän itse: Kissan, koiran, siilin, perhosen.. Taisi olla ympin koe:)
Ja tee, kylläpä on kekseliäs nuori mies teillä. Mitähän se tarja antaa seuraavaksi tehdä..?
Ja meidän viimevuotinen ekaluokkalainen tuumasi joskus, että meinaa aina sekoittaa rehtorin ja Tarja Halosen :-) Ja kyllä, aamuja jo lasketaan! Enää kuusi herätystä, ennen kuin karttakeppi katkeaa... Jiihaa!
Se kaima
Ihania juttuja. Muistan omalta kouluajalta, kuinka biologian kokeessa piti luetella kolme turkiseläintä. Luokkakaveri oli lasketellut: sika, lehmä, hevonen. Minkähänlainen olis sianturkki?
Lähetä kommentti