haravoinnin pedagogiikkaa

Villilän visiitin aikana kesä oli saapunut tänne lakeudellekin, kuten todistetusti myös orivedelle, längelmäelle, korpilahdelle, jämsään, viitasaarelle, kärsämäelle, rantsilaan ja temmeksellekin. Auton lämpömittari näytti asteita kahdenkymmenen viiden ja kolmenkymmenen välistä pudotellessamme kohti pohjoista, ja iltakuudelta oli kotipihassamme vielä shortsikeli. Lapsia ei meinannut saada sisälle eikä sänkyyn, mitenköhän lie kouluun huomisaamuna.

Piknikki pyynikillä, grillausta pyhäjärven rannalla ja ulkoilmateatteria.. tällaisen varaslähtökesäloman jälkeen on aika haasteellista motivoitua takaisin sorvin ääreen vielä loppulukuvuodeksi. Motivaatio-ongelma ei takuulla ole vain omani, sillä epäilen myös opetustoimen asiakkaiden kärsivän samantyyppisestä vaivasta -voimia vaan huomisaamuisiin herätystalkoisiin äidit ja iskät:)

Ensi viikon sääennustekin lupaa lämpöä ja levottomuutta luokkahuoneisiin, mutta eipä siellä luokkahuoneessa tarvitse onneksi pysytellä. Sunnuntain iltapuhteena sorvailen täällä vielä ensi viikon tuntisuunnitelmia hieman uusiksi. Eli.. luontoretki nyt ainakin, niin ja pihakuvista, vaikkapa maisemamaalausta. Matikan koe täytyy varmaan tehdä sisällä, mutta enkun tunnin ilmaisuleikit sujuisivat pihalla aivan mainiosti. Siivoustalkoot sattuvat sopivasti tulevalle viikolle, ja olen jo etukäteen kaavaillut, että tienvarsien ja ojanpohjien lisäksi luokkani siivoaa ja haravoi myös yhden pihan, joka "sattuu" siivottavalle alueelle. Pihanomistaja on luvannut tästä extrahommasta jäätelöpalkkion.

Hmm. Olisiko liian läpinäkyvää pitää siivoustalkoissa "kuka haravoi isoimman kasan viidessä minuutissa" -kisa? miettii laiska (ja lievästi käsivammainen) pihanomistaja, ja kirjoittaa puhelimeensa muistutuksen "osta jäätelöt ja mehut". Eläkoon opettajan työ ja pedagoginen vapaus!