peruskestävyyttä

Kalenterissa luki tämän päivän kohdalla tv pk 30 min. Sama merkintä siellä oli maanantaina, jolloin pistin sen myös facebook-päivitykseksi aiheuttamaan päänvaivaa virtuaaliystäville. Koska alku on aivan lupaava, voin julkisestikin paljastaa, että tämä täti on juoksukoulun oppilas. Tv ei ole löhöilyä eikä pk perskänniä (kuten reippaimmat veikkaukset kuuluivat), vaan tasavauhtista peruskestävyyttä. Puoli tuntia kahdesti viikossa ja viikonloppuna pitempi lenkki, mutta silloinkaan syke ei saa nousta yli 140, sanoo jomppe, meidän ope.

Urheiluseuran kaverit ovat jompelle aavistuksen kateellisia. Keski-ikäinen mies juoksentelee pari kertaa viikossa kylillä kolmenkymmenen reippaan rouvaihmisen kanssa. Kas kun ei kukaan muu tällaista keksinyt.. Jompen kanssa hölkytellään ja kävellään, mitataan välillä pulssia ja ennen kaikkea kuunnellaan juoksugurun viisaita sanoja juoksuohjelman laatimisesta, maksimisykkeistä, lenkkareiden ominaisuuksista, lihashuollosta... Olemme pelkkänä korvana ja niiiiin innokkaita. Tästä jomppe muistaakin varoittaa meitä joka kerta: liikkeelle pitää lähteä matalalla sykkeellä ja lyhytkestoisilla lenkeillä, keho pitää totuttaa juoksuun. Uskotaan, uskotaan, innostus voi loppua läkähdykseen.

Olen tunnollinen oppilas ja teen kotiläksyni huolellisesti, lenkille on ollut mukava ja helppo lähteä. Paljon se on miehenpuolen ansiota. Miehen irtiotto töistä mahdollistaa iltajuoksut, niin lenkkipolulla kuin vertauskuvallisestikin. Juoksujen lisäksi kalenteriin sopii nyt sovittelematta tätiyhdistyksen kokoukset, kippokutsut, shoppailureissut, elokuvaillat.. sosiaalinen elämä hoituu ilman erityisjärjestelyjä, kun mies on maisemissa. Helmikuussahan miehenpuolen palaverit vaihtuivat pyykinpesuun, ylityöt remontointiin ja matkustaminen ruuanlaittoon, ja tästä muutoksesta ovat tykänneet kaikki.

Isä-sisäkkö on ollut niin arkea auttava muutos, että olen tehnyt kaikkeni, jotta nykyjärjestely säilyisi mahdollisimman pitkään. Eli piilotellut sunnuntain sanomalehden työpaikkailmoituksia, kaivanut kaikista suunnitelluista työkuvioista kielteiset puolet esiin, keksinyt kotiprojekteja toisensa perään.. Projekteista huolimatta tai ehkäpä juuri niiden vuoksi uusi työ on kuitenkin löytynyt ja sopimuskin tehty. Isä-sisäkkö palaa työelämään, ja kätevää emäntää tarvitaan taas.

Mutta. Uusi työ vaikuttaa emännästäkin ihan mukavalta. Asiantuntijan mukaan se vaatii sellaista peruskestävyyttä -sitähän kovakuntoisella maratoonarilla totisesti on. Hommia ei tarvitse tehdä maksimisykkeellä, eivätkä lenkit ole pitkiä -lähialueen poluilla pysytään (tässä kohdin emäntä tuulettaa). Kotitehtäviäkään ei yleensä tule, vaan lenkit voi normaalisti tehdä päivän aikana, sanoo juoksukoulun rehtori, tuttu ja mukava ihminen. Harjoitteluvapaatakin myönnettiin heti tulevalle lomakaudelle.. eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä.

Kotivalmentaja ei kuitenkaan malta olla muistuttamatta varovaisesta alusta. Matalalla sykkeellä ja sopivalla vauhdilla nyt vaan liikkeelle, ettei tule ahmittua liikaa kilometreja.. vaikka lenkkeilijä vaikuttaakin taas niiiiin innokkaalta. Malttaakohan tuo kauan pysyä harjoitusohjemassa..:)