brca bandidos

Juhlistimme viikonlopun alkua syömällä perjantaipäivällisen ulkona. Toisin kuin vielä jokin aika sitten, on lasten kanssa ravintolassa käynti jo kohtuullisen leppoisaa. Tänäänkään kukaan ei konttaillut pöydän alla, hakannut haarukalla pöytää tai vierustoveria, eikä edes vessassa tarvinnut ravata. Ruoka maistui kaikille ja lasten kanssa harrastimme small talkia, johon peltonenkin yritti parhaansa mukaan osallistua. "Siis täällä kiinalaisessa ravintolassa saa kiinalaista ruokaa, aika mahtavaa", tai "toivottavasti mulla ei tule oksennusta", mutta enivei, neiti jaksoi istua paikallaan kaksi ruokalajia.

Jälkiruuan aikoihin alkoi kuitenkin iskeä iltavilli, ja yleisen viihtyvyyden ja turvallisuuden takaamiseksi poistuimme ravintolasta kahdessa aallossa. Ensimmäisen aallon matka tyssäsi ravintolan sisääntuloaulaan, missä hymyili suuri ja runsasmuotoinen buddhapatsas. Peltonen ihasteli aikansa kultaista jumalkuvaa, ja lumoutunut katse kiinnittyi patsaan ylävartaloon. Ennen kuin isä ehti väliin, oli peltonen jo patsaan luona kokeilemassa, tulisiko roikkuvista kultarinnoista maitoa. Miltä lie tissi maistunut, ja monikohan sitä on kokeillut ennen peltosta.. norosta selvittyä toivon ettei ainakaan risto rota.

Äkkinäisempi voisi luulla, että nuorimmaisemme on vieroitettu rinnasta liian varhain. Ehei. Meidän lapset ovat saaneet ravitsevaa rintamaitoa niin kauan, kuin ovat sitä halunneet, ja peltonen halusi vuosikkaaksi asti. Täysimetystä, lapsentahtista imetystä, kokoaikaista imetystä, yöimetystä, imetysiltoja.. meillä ollaan oltu luomuja jo kauan ennen imetysbuumeja. Maitoa riitti, ja lehmänä olisin varmasti palkittu seutukunnan satatonnarina. Sopivanlämpöisiä vitamiineja, yhteistä aikaa vauvan kanssa, lämpöä ja läheisyyttä, ja kaiken hyvän lisäksi imetys suojaa rintasyövältä, joten ruokintahetket olivat myös äidin terveyden edistämistä. Vaan..

eipä ollutkaan minun kohdallani. Tätä en tietysti tiennyt, onneksi vai vahingoksi, mutta tuskin se olisi imetystäni muuttanut. Mutta kun syöpäni ovat geneettistä alkuperää, ne eivät tottele normisyövän lakeja. Siinä missä useat synnytykset ja pitkät imetykset suojaavat yleensä rintasyövältä, toimivat ne tässä geeniperäisessä syövässä juuri päinvastoin. Hormonivaihtelut altistavat syövälle. Siksi hormonitoiminnasta halutaan geenikantajien kohdalla tehdä mahdollisimman kontrolloitua. Käypähoito-ohjelmaan suunnitellut ennakoivat toimenpiteen geenikantajien kohdalla kuulostavat otetun tieteiselokuvasta: totaalipoiston sijaan lapsettomalta geenikantajalta voidaan poistaa vain munasarjat eikä kohtua, ja kerätä munasolut talteen, jolloin raskaus voidaan saattaa alulle in vitro. Rinnat voidaan jättää imetystä varten, mutta ne olisi hyvä poistaa viimeistään neljänkymmenen vuoden iässä.

Tällaiset tiedonjyväset ovat hurjia ja rankkoja, mutta yhtä kaikki tärkeitä. Sen verran uudesta ja harvinaisesta asiasta on kyse, ettei tietoa löydy kovin helposti, netistäkään. Käytänteitä vasta luodaan, ja lisätutkimusta tehdään niin suomessa kuin maailmallakin. Luotan siihen, että kotisairaalani väki on tieteen aallonharjalla tässäkin suhteessa, mutta aina ei lääkärikäynneillä muista tai osaa kysyä asioista. Tässä vaiheessa mukaan astuu verraton vertaistuki. Täällä virtuaalimaailmassa olen tutustunut useampaan brca1 tai brca2 -geenikantajaan, ja olemme vaihtaneet keskenämme tietoja -toki muitakin kuulumisia. Meitä äiti-ihmisiä yhdistää huoli jälkikasvusta ja terveistä sukulaisista, ja siksi tuntuu tärkeältä vaihtaa tietoja taudin tiimoilta, mutta ei tämä kirjeenvaihtomme mitään synkistelyä ole. Yksille brca-livetreffeillekin ehdin talven aikana, ja kahvilan pöydässä kikattaessamme tuskin kukaan olisi uskonut meidän rouvien puhuvan syövästä -tai sen vierestä.

Ja mitä me kikattelimme? Yritimme keksiä nimeä meidän liigalle. Ehdotukset olivat osin julkaisukelvottomia, mutta vetävimmältä kuulosti brca bandidos. Siitä tulikin mieleeni, että jokohan olisi aika järjestää tuossa meidän pihasaunassa se rinnattomien rouvien kylpyilta..?