Sanakokeet korjattu, talo imuroitu, vessat pesty ja laukku pakattu. Sääennuste pakotti ahtamaan kassiin vedenpitäviä vermeitä ja vetolaukun 45 l /8 kg on täytetty tarkkaan jo menomatkalla. Vuosi sitten kävelimme roosanauhalenkin kuulaassa syyssäässä, mutta tämän vuotinen kierros saattaa vaatia jo partiohenkeä ja goretexiä.Tuomiokirkon edustalle on silti suunta sunnuntaipäivänä. Kun täältä asti tapahtumaan tullaan, niin kävellään kans. Pelhana. Marssitaan kaupungin halki tukijoukkoinemme ja näytetään, että syövän kanssa ja jälkeen voi elää, arkea ja unelmia, kuten tämänvuotinen kampanja kuuluttaa.
Te reipashenkiset toverit, jotka esteriä uhmaten saavutte paikalle: tavataan! Minut tunnistaa vaaleanpunaisesta lippiksestä:)
4 kommenttia:
oikein hauskaa viikonloppua!marssihan minunkin puolestani:)terveiset työn ääreltä, henegessä kuitenkin mukana..itse tilasin sellaisen vaaleanpunaisen kaulahuivin roosanauha sivuilta;)
Oli hauska tavata ihminen sen vaaleanpunaisen lippiksen alta!
Kuin myös:)
Reissu onnellisesti takana. Oli meitä esterin uhmaajia kuitenkin paljon paikalla! Kyllä suomalainen nainen on sitten sisukas, syövällä tai ilman.
Laukut saavat jäädä odottamaan sopivaa mielentilaa, vaaleanpunaiset tuliaiseni ehdin antaa vasta miehelle: Avonin breast cancer-paidassa on takuulla mukava juosta iltalenkkejä kotikulmillamme. Mutta nyt kutsuu suihku ja oma sänky. Borta bra men hemma bäst.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
:) kiva kuva, tulee hyvälle tuulelle. Mitä siellä muuta?
Lähetä kommentti