Kirjan KPI:t ja Prologi In English

Kuva tasan kymmenen vuoden takaa, marraskuulta 2009.
 Tiinan tauti oli tauolla ja Venla oli juuri opettanut Elsan kirjoittamaan.
Tässä ensimmäisen oppitunnin tulos.

Kirjaprojekti on ollut minulle Tiinan kuoleman jälkeen todella tärkeä jaksamisen väline. Kirjan mukanaan tuomista asioista haaveilu tekee hyvää mielelle, uudet asiat tuovat elämään kaivattua sisältöä.

Ennen kirjan ilmestymistä tein - tyylilleni uskollisena - excel-taulukon, johon listasin kirjan KPI:t (KPI = Key performance indicator = mittarit joilla mitataan tavoitteisiin pääsyä). Yleensä KPI:t ovat käytössä yritysmaailmassa, mutta hyvin ne ovat omassa kirjaprojektissanikin toimineet.

Syksyllä 2018 päätin seurata kirjan menestystä ja sitä kautta minulle tuomaa elämän sisältöä seuraavilla mittareilla:

• Myyntimäärä
• Lehtijutut
• Radio / TV näkyvyys
• Some-näkyvyys
• Kirjan tuomat uudet ihmiskontaktit
• Lainausmäärä kirjastoissa
• Muut asiat (esim. kirjamessut, kutsut tulla kirjan aiheista puhumaan, äänikirja, käännösoikeudet)
• Tiinan blogin kävijämäärät
• Kirjan Facebook-sivun seuraajien määrä

Tämä hetken tietojen ja tilanteen mukaan kirjan myyntimäärä, lehtijutut, some-näkyvyys ja kirjaston lainausmäärät ovat hieman ylittäneet sen, mistä uskalsin haaveilla. Tämä näkyy myös blogin vierailijoiden määrässä (noin 15 000 / kk tämän vuoden aikana) ja Facebook-sivun seuraajissa (lähes 400).

Odotuksiin nähden isoa plussaa ovat olleet kirjamessujen haastattelut ja äänikirjan ilmestyminen. Myös suoraan minulle tulleen palautteen määrä ja sisältö on ylittänyt odotukset kirkkaasti.

Odotusteni mukaisesti olen saanut tutustua useaan uuteen ihmiseen kirjan myötä. Myös odotusteni mukaisesti radio ja TV eivät ole kirjasta olleet kiinnostuneita eikä kukaan ole kysellyt käännösoikeuksien perään.

Mittausmenetelmistä huolimatta tärkeintä minulle ei kirjan suhteen ole olleet myyntimäärät eikä medianäkyvyys. Tärkeintä on ollut se tunne, kun tajusi saaneensa tämän tehtyä. Se tunne, kun saa koskettavaa palautetta suoraan lukijoilta.

Mutta haaveilua pitää jatkaa, että jaksaa. Monesti haaveet toteutuvat helpommin, jos niiden eteen tekee jotain. Niinpä alla kirjan ensimmäinen luku englanniksi. Käännös on minun itseni tekemä ja sisältänee virheitä ja kömpelöitä lauserakenteita. Tätä saa jakaa jos jollain on kirja-alan kontakteja ulkomailla 😊

* * * 

PROLOGUE 

of my book "My wife's left breast and other sick stuff" 

I fill my own glass, for my wife I pour only the height of two fingers. Red wine smells like the good old days when I carry glasses to the TV room. The armchair is soft as always. Tiina has taken over half of the couch in a half-lying position, and the dog is as close to her as possible. I taste wine, I open my laptop. The new text file gets named as Tiina’s List.

     We start with the easy ones. I write down Elsa's piano teacher phone number, directions to the place where the dog gets trimmed, and the birth dates of our godchildren. Tiina lists all the nine names and dates from memory, without hesitation.

     I sip wine, my glass is already half empty. Tiina has only tasted her drink. We take the next step and go through bank and social media accounts. Against all security recommendations  I write down Tiina’s passwords. We add me as a co-author of the blog and as trusted person in Facebook. We agree that I will update blog when Tiina no longer is able to do it herself.

     I look at my list and do not want to take any more topics. Tiina disagrees. Together we decide to take care of the death-stuff.

     "How about funeral program, do you have any wishes?"

     Tiina lists hymns, songs and names of people, she has clearly thought about this. "That one song is so difficult that most people can't sing it. Make a note that it is not for community singing."

     I type in that note.

     "Then the burial method. Was is so that you like to have cremation?" I inquire like a waiter asking about the steak's doneness.

     "Yeah, wouldn't cremation be nice?" Tiina glances at me.

     A small smile lifts to my face. "Well  don't know if it's nice, but at least I would like to have cremation when it is my time."

     "Let's take it."

     I continue to next item in the funeral list. "Where you want to be buried? And any wishes for the gravestone?"

     Tiina thinks for a moment. "There's something I do not like in Liminka cemetery. There is so many mosquitos and it’s pretty dark."

     I look questioningly.

     "So maybe Intiö would be better?" Tiina answers with a question.

     I disagree. I want my wife’s grave in the middle of nature and close to my skiing tracks, not in the city close to my workplace. The case remains open.

     "You can choose the stone you want, or just a tile will do fine." Tiina glances at me with a small grin on her face. "There is pretty nice urn area in Intiö."

     Nice again. I smile inwardly and jump to the next item. "How about organ donation?"

     Tiina looks at me as if I were asking where she wants to spend her retirement days. "Do you really think someone wants organs full of cancer?" She continues with formal tone in her voice: "A cancer patient cannot act as an organ donor."

     I nod. "What do you want me to do with your clothes?"

     "Give Venla and Elsa and my sisters what they want and donate the rest, don't start selling them." The instructions are clear. After as small pause I get the familiar gaze and refinement: "Underwear must then be immediately trashed. They are  - of course - not for donation."

     Of course not. I nod as if I had taken care of the death estate's underwear handling before.

     "Hmm… what else." I cross out items in the list. "Can I put a public announcement to Facebook and your blog when, that is, when ..."

     "... when I die", Tiina completes my sentence. "Yeah you can and I'm fine with that, but make sure close ones get the information first."

     We move on to drafting of the obituary. Tiina asks me to hand out Bible and aphorism books from the bookshelf. She browses them for a moment, while I go to the bathroom.

     "Somehow these are all so insipid. Do you remember that song by Haloo Helsinki about dipping your toes in cold water?"

     I tell I remember, grab the CD from the shelf and play it. It is windy on the moon, sings the band.

     "Wouldn't that chorus be nice?"

     Nice again. I listen to the words even though I know them by memory. I agree. I wonder if the copyright rules apply to obituaries, but I don't share my concerns with Tiina. "Should we tentatively agree to use this?" That's how it's agreed.

     It feels I’m running out of power. The most difficult parts of the list are not yet crossed out. Valtteri, Venla, Elsa and a bunch of related sub-items. We will leave them for later. After all, there is time. There is time?

     I get up from my chair and say in Columbo style, "Just one more thing." I rub my hands together and talk a little too fast. "Would it be ok if I make a book based on your blog? I would take texts from there and then write some of my own?" I take a look at Tiina, she smiles and changes to a better position on the couch. "So I just thought writing could be good for me. And if I get something sensible done, I could try publishing it. But of course I don't write anything too intimate, like descriptions of our sex life." I bite my tongue.

     Tiina laughs. "Sure, fine, nice if you can do that."

     Really nice.

Kirjan kuulumisia

Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta -kirjan julkaisusta on nyt melkein puoli vuotta. Kirjan saama julkisuus ja palautteen määrä on yllättänyt positiivisesti. Alunperin ajattelin, että kirjasta tulee varmaan jokin pieni juttu paikallislehteen ja todennäköisesti joku bloggaajakin sen huomaa. Nuo odotukset ovat ylittyneet reippaasti: Lehtijuttuja ja blogikirjoituksia on ollut käsittämättömän suuri määrä ja lisäksi olen saanut paljon suoraa palautetta. Näistä kaikista olen kiitollinen.

Sykähdyttävintä palautetta on ollut se, kun lukija kertoi saaneensa kirjasta uusia voimia omaan elämäänsä. Se, kun palautteen antaja kertoi pystyneensä kirjan lukemisen jälkeen ensimmäisen kerran käsittelemään useampi vuosi sitten kokemaansa läheisen menettämistä. Se, kun hoitotyön tekijä kertoi kirjan auttavan potilaiden kohtaamisessa.

Rakentavaakin palautetta on - onneksi - tullut. Blogitekstien ei ole koettu sopivan kirjaan, vaan tekevän siitä raskaslukuisen. Kirjassa olevat lääkärinlausunnot joku on hypännyt yli vaikeaselkoisina (no, sitä ne kyllä ovatkin). Lehtijuttujen yhteydessä on päivitelty, miksi yksi syöpäkuolema - jossa ei ole edes mukana julkkista - saa niin paljon palstatilaa.

Useampi ihminen on ihmetellyt sitä, miksi kirjan kannessa on vain minun nimeni, vaikka "suurin osa kirjasta on Tiinan kirjoittamaa." Vain minun nimeni käyttäminen oli kustantajan ja minun yhteinen valinta ihan käytännön syistä ja olen varma, että Tiina olisi päätöksestä ollut samaa mieltä. Kirjastot ovat tietoihinsa lisänneet Tiinan toiseksi kirjoittajaksi, ja hyvä niin. Kirjassa on muuten Tiina tekstejä sivumäärissä mitattuna lähes tasan puolet, tätä tasapainoa kirjoittamisen aikana seurasin hyvinkin tarkkaan.

Suurin osa lukijoista näyttää kirjasta kuitenkin kovasti tykänneen ja tämä tuntuu ihan mahtavalta! Kirjaa on kehuttu eheäksi kokonaisuudeksi, vuoropuheluista on tykätty kovasti ja lukijoita on sekä itkettänyt että naurattanut. Ihanaa on ollut lukea, kun kirjaa on suositeltu "kaikille joille elämä on rakas" ja lukukokemusta on kuvailtu lauseella "luetaan niin että tuntuu!"

Kirjastokävijöiden keskuudessa teos on otettu hyvin vastaan. Esimerkiksi Helmet-kirjastoissa siihen on koko ajan ollut useamman kuukauden varausjono. Oulun alueen Outi-kirjastoissa kirja oli keväällä yhden viikon ajan kolmanneksi varatuin.

Kesäkuussa ilmestyi äänikirja, lukijana Kalle Chydenius. Itselle oman tekstin kuuntelu oli yllättävän tunteisiin menevä kokemus. Kirja tuli jotenkin enemmän todeksi toisen tulkitsemana ja tykkään kovasti Chydeniuksen lukutyylistä. Tätä kirjoittaessani äänikirja on saatavilla Elisa-kirjassa, Storytel:ssä ja Celia-palvelussa.

Kiitos kaikille jotka olette kirjan lukeneet! Erityiskiitos kaikille, jotka olette laittaneet palautetta tavalla tai toisella! Jatkan kirjan kuulumisten päivittämistä edelleen ensisijaisesti Facebookissa (linkki).

Alla koottuna kirjan saamaa näkyvyyttä mediassa ja blogeissa ilmestymisjärjestyksessä. Tämän luettelon lisäksi kirjasta löytyy palautetta ainakin Goodreads-sivustolta,  Instagram postauksista (#vaimonivasenrintajamuutasairasta), kirjan Facebook-sivun seinältä ja kirjastojen/kirjakauppojen sivuilta. Myös useassa tähän listaamattomassa blogissa on kirjasta ollut lyhyempää juttua.

--mikko

PS. Mielelläni otan vastaan tietoa, jos kirjasta on ollut jossain juttua, jota en ole hoksannut.

----

Kaleva (17.11.2018)

Vaimon syöpä pisti kirjoittamaan
"IT-alalla työskentelevä Mikko With viimeistelee kirjaansa, joka käsittelee hänen perheensä elämää Tiina-vaimon sairastelujen keskellä aivan Tiinan kuolemaan asti."

Linkki juttuun (lyhennetty versio)


Helsingin Sanomat (31.1.2019)

Elämän vaikein puheenaihe
"Joskus olisin toivonut, että joku olisi kysynyt, miten minä jaksan.”

Linkki juttuun (vain tilaajille)


Rantalakeus (20.2.2019)

Syövälle annetaan vain se vähä, mikä on pakko antaa
"Mikko sanoo halunneensa kirjoittaa asioista koruttomasti ja realistisesti, jopa inhorealistisesti. Hän ei suurennellut tai pienentänyt omia kokemuksiaan, ei halunnut kaunistella, surkutella tai märehtiä surussa."

(juttu ei saatavilla netissä)


Kirjojen keskellä -blogi (3.3.2019)

"Vaikka aihe on raskas ja tarina surullinen, kirjasta jää kuitenkin häkellyttävän valoisa jälkimaku."

Linkki juttuun


Me Naiset (14.3.2019)

Mikon vaimolta Tiinalta löydettiin syöpä toisensa jälkeen: ”Kun elää, ilosta täytyy pitää täysillä kiinni”
"Mikko Within kirja on erittäin koskettavaa – mutta paikoin myös hyvin hauskaa luettavaa."

Linkki juttuun


Iltalehti (16.3.2019)

Mikko tunsi jopa kateutta vaimonsa syöpähoidoista
"Mikko kertoo halunneensa kirjoittaa realistisesti kaikesta, elämästä syövän kanssa, peloista, iloista, mutta myös viimeisistä hetkistä. – Kirjoitin viimeisinä päivinä istuessani sairaalasängyn vierellä jopa muistiinpanoja. Halusin laittaa asiat ylös sellaisina kuin ne olivat, että muistaisin kaiken oikein."

Linkki juttuun


Lumiomena-blogi (21.3.2019)

"Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta on pyörinyt mielessäni jo toista viikkoa.  Lopettelin kirjan reilu viikko sitten ja siitä lähtien Within perhe on ollut mielessäni. Elinhän tavallaan heidän mukanaan kaikkien 352 sivun verran."

Linkki juttuun


Kirjojen kuisketta -blogi (27.3.2019)

"Vaikka tämä on kirja syövästä, sairaudella ei mälläillä, sairauden kuvaus ei ole säälipisteiden keräilyä, kirja ei ole surukirja, vaan se on vahvaa, kaunistelematonta ja leikittelevääkin kuvausta Within perheen arjesta, jossa syöpä on läsnä kahdeksan vuoden ajan. Kokonaisuudesta tulee koskettava tarina."

Linkki juttuun


Kunto & Terveys (02 / 2019, ilm. 28.3.2019)

Kartta, kompassi ja polut veivät ajatukset pois vaimon sairaudesta
”Kirjassa kerrotut kokemukset avaavat uuden ja positiivisen, mutta yhtäaikaa realistisen katsantokannan sairauteen, josta on edelleen vaikea puhua ääneen."

(juttu ei saatavilla netissä)


Kirjallisia-blogi (2.4.2019)

"Mutta tämän kirjan suurin ansio ei ole sen kielessä tai rakenteessa. Hyvä kirja pakottaa lukijan syventymään, pysähtymään asioiden äärelle, hidastamaan ohi laukkaavan elämän kulun toviksi tekstin ääreen. Kuuntelemaan toista ihmistä: miltä hänestä tuntuu elää. Pohtimaan omaa elämäänsä. Sitä varten kirjat ovat olemassa."

Linkki juttuun


Tuleva.fi (15.4.2019)

Hyviä päiviä
"Vaimonsa syövästä kirjan kirjoittanut Mikko With on huomannut, etteivät vastoinkäymiset vahvista. Mutta elämä on hyvää surunkin keskellä."

Linkki juttuun


Kaikki kotona -blogi (16.4.2019)

"Toivon tälle hyvin erityislaatuiselle kirjalle suurta menestystä ja lukuisia painoksia. Suosittelen kirjaa kaikille, joille elämä on rakas. Kirja on mielenkiintoista luettavaa myös hoitoalan ammattilaisille, sillä rivien välistä saa eväitä myös omaan työhönsä ja syöpää sairastavan kohtaamiseen."

Linkki juttuun


Kaltio (02/2019, ilm. 17.4.2019)

Perhe-elämää sairauden varjossa
"Raskasta aihetta keventävät lempeän humoristiset kuvaukset kolmilapsisen perheen arjesta. Kirjoittajilla on taito nähdä asioiden koomiset puolet ja kuvata niitä niin, että lukijaakin naurattaa."

(juttu ei saatavilla netissä)


Dialogi (23.5.2019)

Sopiiko syöpä hyvään elämään?
"Mikko Within esikoiskirjan Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta äärellä hymy hyytyy, mutta myös palaa. Hänen vaimonsa Tiina Within 10 vuoden sairastamismatka oli taistelua siitä, että ilo ja elämä pysyisivät perheen elämän keskiössä. Mikko vakuuttaa kirjalla lukijan siitä, että suru ei ole ilon vastakohta."

Linkki juttuun


Apu Terveys (05/2019, ilm. 5.6.2019)

"Tämä kirja pitäisi jokaisen turhasta marisijan hankkia."

(juttu ei saatavilla netissä)


Kirjavinkit (6.6.2019)

"Itkin ja luin ja kun sain kirjan loppuun, minulla oli jotenkin kaikesta huolimatta hyvä mieli."

Linkki juttuun


MTV Uutiset (8.6.2019)

Mikko-isä istahti saunatuvan portaille jokaisen kolmen lapsensa kanssa erikseen ja kertoi, että äiti kuolee pian
"Within perheessä äidin sairaudesta ja kuolemasta on saanut puhua aina avoimesti. Asiaa ei ole ”lakaistu maton alle”, ja äidin syöpähoidot kulkivat arjessa kauppareissun tapaisten menojen rinnalla."

Linkki juttuun


Rinnakkain (02/2019, ilm. 20.6.2019)

"Ne lukijat, joilla on yhtään samanlaisia kokemuksia takanaan, tunnistavat monia tilanteita omien perheidensä sairaushistorioista Mikon pakahduttavista kuvauksista toivon ja epätoivon välimailta."

Linkki juttuun

Lukunäyte ja julkistamistilaisuus

Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta -kirjan julkaisua päätettiin aikaistaa helmikuulle. Kirja siis ilmestyy jo parin viikon kuluttua. Kirjan voi ostaa esimerkiksi kustantajan verkkokaupasta ja hyvinvarustetuista kirjakaupoista.

Maistiaisena alla kirjan ensimmäinen luku (prologi).

Kirjan julkistamistilaisuus järjestetään Oulun pääkirjaston tapahtumatila Laiturissa tiistaina 19.2. klo 18:00. Tilaisuuden ohjelma:

• Muutama sana kirjan teemoista
• Kirjailijan haastattelu
• Yleisökysymyksiä
• Kahvitarjoilu, vapaata keskustelua, mahdollisuus kirjan ostamiseen

Haastattelijana tilaisuudessa toimii toimittaja Anu-Maija Kärjä. Tässä mielessä ympyrä sulkeutuu, sillä Anu-Maija haastatteli keväällä 2016 Tiinaa YLE:n Akuutti-ohjelmaan.

Tilaisuus on kaikille avoin, tervetuloa!

--mikko

PS. Kirjan kuulumisia päivitän pääsääntöisesti kirjan Facebook-sivulle.

PROLOGI

MIKKO

Toukokuu 2016

Kaadan itselleni lähes täyteen, vaimolleni vain sormenleveyden. Punaviini tuoksuu vanhalle hyvälle ajalle, kun kannan lasit tv-huoneeseen. Nojatuoli on tutun pehmeä. Tiina on vallannut puolet sohvasta puolimakaavalla asennollaan, ja koira on painautunut tapansa mukaan ihan hänen kylkeensä kiinni. Maistan viiniä, avaan läppärin. Uusi tekstitiedosto saa nimekseen Tiinan lista.

     Aloitamme helpoista. Kirjaan ylös Elsan piano-opettajan puhelinnumeron, ajo-ohjeet koiran trimmaajalle ja kummilasten syntymäajat. Tiina luettelee yhdeksän kummilapsemme tiedot ulkomuistista, ilman epäröintiä. 

     Kulautan viiniä, lasini on jo puolityhjä. Tiina on vain maistanut omaansa. Siirrymme astetta vaikeampiin, käymme läpi pankki- ja sometilit. Vastoin kaikkia tietoturvamääräyksiä kirjoitan ylös Tiinan salasanat. Lisäämme minut blogin toiseksi kirjoittajaksi ja Facebookissa uskotuksi henkilöksi. Sovimme, että voin kirjoittaa blogia sitten kun Tiina ei enää itse jaksa.

     Katselen muistilistaani enkä haluaisi ottaa enää yhtään aihetta. Tiina on eri mieltä. Päätämme yhdessä hoitaa h-kohdan alta pois.

     "Mites hautajaisten ohjelma, onko sulla toivomuksia?"

     Tiina luettelee listan virsiä, lauluja ja henkilöiden nimiä, hän on selvästi miettinyt asiaa. "Se Kahden maan kansalainen on sitten niin vaikea, että suurin osa porukasta ei sitä osaa laulaa. Merkkaa siihen, että ei yhteislaulu."

     Merkkaan.

     "Sitten hautaustapa. Oliks niin että poltto?" tiedustelen kuin tarjoilija pihvin paistoastetta kysellessään.

     "Joo, eiks se tuhkaus olisi ihan kiva?" Tiina vilkaisee minua.

     Pieni hymy nousee huulilleni. "No en nyt tiedä onko kiva, mutta itse ainakin sellaisen aikanaan haluaisin."

     "Otetaan se."

     Jatkan h-aiheiden läpikäyntiä. "Entä hautapaikka ja -kivi?"

     Tiina miettii hetken. "Siitä Limingan hautausmaasta on jäänyt jotenkin semmoinen fiilis, että kauheesti itikoita ja aika pimeetä." 

     Katson kysyvästi.

     "Eli ehkä se Intiö olisi parempi?" Tiina vastaa kysymyksellä.

     Olen eri mieltä. Haluan haudan luonnon keskelle hiihtolenkkieni lähelle, en kaupunkiin työmatkan varrelle. Asia jää auki.

     "Kiven voitte kyllä sitten valita juuri sellaisen kun itse haluatte. Tai vain laatta." Tiina vilkaisee minua pieni virne naamallaan. "Siellä Intiössä olisi kyllä aika kiva se uurnalehto."

     Taas kiva. Hymyilen sisäänpäin ja hyppään seuraavaan kohtaan. "Mites elinten luovutus?"

     Tiina katsoo minua kuin olisin kysynyt missä hän haluaa viettää eläkepäivänsä. "Siis luuletko, että joku haluaa syöpää täynnä olevat elimet?" Sitten hän jatkaa asiallisesti: "Syöpää sairastava ei siis voi toimia elinluovuttajana."

     Nyökkään. "Mitä haluat että tehdään vaatteille?"

     "Venlalle ja Elsalle ja mun siskoille mitä haluavat ja loput keräykseen, älä ala myymään niitä." Ohjeet ovat selvät. Lopuksi saan vielä tutun katseen ja tarkennuksen: "Alusvaatteet sitten heti roskiin, niitä ei tietenkään minnekään keräykseen."

     Ei tietenkään. Nyökyttelen kuin olisin ennenkin hoitanut kuolinpesän alusvaatteiden käsittelyä.

     "Hmm… mitähän vielä." Vedän yli kohtia muistilapustani. "Voinko laittaa Faceen ja blogiin julkisen ilmoituksen sitten kun, siis sitten kun..."

     "...kun mä kuolen", Tiina täydentää lauseeni. "Joo voit ja varmaan ihan hyvä, mutta pidä huoli että läheiset saa tiedon ensin."

     Siirrymme luonnostelemaan kuolinilmoitusta. Tiina pyytää minua ojentamaan kirjahyllystä Raamatun ja kasan mietelausekirjoja. Hän selaa niitä hetken, minä käyn sillä aikaa vessassa. 

     "Nää on jotenkin kaikki niin pliisuja. Muistaks sä sen Haloo Helsingin biisin missä on se kasta varpaat kylmään veteen?"

     Kerron muistavani, nappaan CD:n hyllystä ja laitan soimaan. Kuussa tuulee.

     "Eikö tuosta kertosäe olisi kiva?"

     Taas kiva. Kuuntelen sanoja, vaikka osaan ne ulkoa. Olen samaa mieltä. Mietin, koskevatko tekijänoikeudet kuolinilmoituksia, mutta en jaa huoltani Tiinalle. "Sovitaanko se alustavasti jos ei muuta tule mieleen?" Näin sovitaan.

     Voimat alkavat olla loppu. Listan raskaimmat kohdat ovat vielä yliviivaamatta. Valtteri, Venla, Elsa ja kasa heihin liittyviä alakohtia. Jätämme ne myöhempään ajankohtaan. Onhan tässä aikaa. Onhan tässä aikaa?

     Nousen ylös tuolista ja lausahdan Columbo-tyyliin: "Ai niin, vielä yksi asia." Hankaan käsiäni yhteen ja puhun vähän liian nopeasti: "Olisko ok jos mä tekisin joskus sun blogista kirjan? Semmoisen, että ottaisin mukaan sieltä tekstejä ja sitten kirjoittaisin omia?" Vilkaisen Tiinaa, hän hymyilee ja vaihtaa parempaan asentoon sohvalla. "Siis ihan vaan ajattelin että voisi tehdä hyvää mulle sitten kirjoittaa asioista. Ja jos tulee jotain järkevää, niin sen voisi yrittää julkaista. Mutta en tietenkään kirjoita mitään liian intiimiä, niin kuin seksikuvauksia." Puraisen kieleeni. 

     Tiinaa naurattaa. "Totta kai sopii, tosi kiva jos semmoisen jaksat tehdä."

     Tosi kiva.

(c) Mikko With ja Myllylahti Oy

Kirja

Huh, onpas jännittävää tuoda näitä uutisia. 

Kirja Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta ilmestyy maaliskuussa 2019. Kirjassa kerron Tiinan tässä blogissa kuvaamia tapahtumia omasta näkökulmastani ja muistelen asioita, joita Tiina ei itse kirjannut ylös. Kerronnassa olen pyrkinyt kaunokirjalliseen otteeseen, toivon kirjan olevan viihdyttävää luettavaa raskaasta aiheestaan huolimatta.

Tuntuu hyvältä, että olen saanut oman tarinani Tiinan sairauden ajalta kirjoitettua ylös. Esitin idean tästä kirjasta Tiinalle jo keväällä 2016, silloin kun jo molemmat tiesimme mihin Tiinan tauti tulee johtamaan. Tiinasta idea oli hyvä. Voimani riittivät kirjan viimeistelyyn nyt kaksi vuotta Tiinan kuoleman jälkeen.

Kirjan esittelyteksti on alla. Lisää tietoa löytyy seuraavista paikoista:

• Kustantajan kirjaesite: https://issuu.com/myllylahti/docs/myllylahti_keva_t_2019
• Kustantajan sivut: http://www.myllylahti.fi
• Kirjalle perustamani Facebook-sivu

Kirjaan liittyviä uutisia tulen ensisijaisesti päivittämään tuonne Facebook-sivulle. Tämä Tiinan blogi säilyy vapaasti luettavana ihan kuten ennenkin.

--mikko

***

Kolmen alaikäisen lapsen perusterveellä äidillä todetaan kuukauden sisällä kaksi eri syöpää. Miksi lapset luulevat syöpää koiranpennuksi? Perutaanko Kreikan matka? Voiko sytostaattikrapulassa imuroida? Täytyykö miehen lopettaa harrastukset? Saako seksiä ajatella? Milloin pääsee takaisin töihin? Mikä suunnistusrata kannattaa valita terminaalivaiheessa? Olisiko polttohautaus kiva? Paljonko vielä on aikaa?

Tiinan rinta- ja munasarjasyöpä diagnosoidaan syksyllä 2008. Pian hän alkaa kirjoittaa suosituksi nousevaa blogiaan Vasen rintani ja muuta sairasta. Leikkauksia ja hoitoja seuraa kaivattu arki, jonka uusiutuva tauti katkaisee. Perinteisten keinojen ohella kokeillaan uutta geenilääkettä. Syöpä tulee osaksi hyvää elämää aina viimeiseen päivään asti.

Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta on Tiinan miehen Mikon kirja. Tositarinaa kerrotaan kirjassa kaunistelematta sekä Tiinan että Mikon näkökulmasta kahdeksan vuoden ajan. Välillä naurattaa ja välillä itkettää.  Lääkärinlausunnoista poimitut otteet tuovat mukaan myös hoitavan tahon näkemykset. 

Tiinan haudalla

Tänään on tasan vuosi Tiinan kuolemasta. Pirteän aurinkoisessa kelissä kävimme viemässä haudalle kukkia ja kertomassa Tiinalle kuulumiset. Hautakiven äärellä tuli tunne, että haluan vielä tämän kuvan tänne blogiin jakaa.

Tuntuu kuin kuolinpäivä olisi ollut vasta eilen. Ja toisaalta tuntuu kuin siitä olisi pieni ikuisuus. Oloni haudalla on haikea, mutta levollinen. Olemme lasten kanssa selvinneet vuodesta niin, että Tiina olisi varmasti ylpeä.

Näen Tiinasta unta lähes joka yö. Unet eivät ole ahdistavia eivätkä pelottavia. Niissä kaikki on kuin ennen. Pari yötä sitten Tiina pyysi minua unessa kiinnittämään uuden hyllyn keittiön seinälle.

En tiedä, miten tämmöistä vuosipäivää kuuluisi viettää. Haudalla käynnin lisäksi olen tänään järjestellyt pihavarastoa, pitänyt tyttärelle ajo-opetustunnin ja tehnyt ruokaa. Tytöt leipoivat meille kahville mustikkapiirakkaa. Poika tulee illalla omasta uudesta kodistaan tyttökaverinsa kanssa pihasaunallemme saunomaan. Elämä jatkuu.

--mikko

Kiitos

Tiinan siunaus- ja muistotilaisuus pidettiin lauantaina 17. syyskuuta. Tilaisuudet olivat lämminhenkiset ja hyvin tiinamaiset. Vieraita oli paikalla paljon, tunnelma oli surullinen, mutta eteenpäin katsova. Musiikkiesitykset olivat Tiinan itsensä toivomia. Koskettavia puheenvuoroja oli monelta eri taholta. Tilaisuuden alussa Peltsi esitti yksinlaulun, rohkea tyttö!

Kirkossa pappi nosti puheessaan ensimmäisenä esille sen, kuinka hänen vieraillessaan sairaalassa elokuun puolessa välissä Tiinan päällimmäisenä tunteena oli ollut kiitollisuus. Kiitollisuus hyvästä elämästä, ystävistä ja ennen kaikkea perheestä. Olen täysin samaa mieltä papin kanssa, kiitollisuus paistoi läpi Tiinan olemuksesta ja sanoista kaiken sairauden keskeltä, jopa ihan vielä viimeisinä päivinä.

Itselläni ei tuohon raskaaseen aikaan kiitollisuus ollut päällimmäisenä mielessä seuratessani ahdistuneena ja levottomana kuinka Tiinan vointi huononi päivä päivältä. Mutta niin vain nyt omaksi yllätykseksenikin huomaan, että noin kuukausi Tiinan kuoleman jälkeen kiitollisuus on minunkin tunteistani päättäväisesti taistelemassa itseään esiin kaiken luopumisen tuskan, ahdistuksen, surun ja levottomuuden keskeltä.

Kiitollisuus siitä, että sain viettää Tiinan kanssa kaksikymmentäkolme hyvää vuotta.

Kiitollisuus lapsista sekä omasta ja lasten terveydestä.

Kiitollisuus siitä valtavasta määrästä tukea mitä olemme viime viikkojen aikana saaneet viestien, addressien, kukkien, korttien ja lapsille tehtyjen lahjoitusten kautta. Lasten kanssa sovittiin että lahjoitetut rahat saa - ja pitää - käyttää sellaiseen mistä tulee itselle hyvä mieli. Peltsi aikoo lahjarahat investoida alkavaan videokuvausharrastukseen, esikoinen suunnittelee käyttävänsä ne armeijan jälkeiseen lomareissuun ja keskimmäinen toteuttaa jo jonkin aikaa mielessään olleen balettimatkan Saksaan.

Kiitollisuus niistä ihanista ihmisistä, jotka ovat käyttäneet suuren määrän omaa aikaansa ja muun muassa mahdollistaneet meille ensin ylioppilasjuhlat ja sitten Tiinan muistotilaisuuden. Pyyteettömän avun määrä on ollut käsittämättömän suuri.

Kiitollisuus Tiinan vanhemmille ja siskolle koko perheemme tukena olemisesta kesän aikana. Yksin en olisi jaksanut.

Kiitollisuus siitä, että kaiken tämän jälkeen alkaa hiljalleen tuntua siltä, että jaksaa jatkaa normaalia arkea. Maanantai ja makkarakeitto on taas tervetullutta meidän perheeseen.

Kiitollisuus siitä, että Tiina aikanaan pakotti minut mukanaan iltarasteille. Metsässä tarpominen läpimärät kengät jalassa, hirvikärpäset hiuksissa ja polvet verinaarmuilla toimii tässä(kin) tilanteessa ajatusten selkeyttäjänä ja mielen virkistäjänä.

Kiitollisuus sekä OYS:n että Limingan terveyskeskuksen vuodeosaston henkilökunnalle Tiinan hyvästä ja hellästä hoidosta.  Kiitollisuus siitä, että Tiinalla ei ollut kipuja missään vaiheessa, tuskaisuus saatiin pois lääkkeillä ja saattohoidon aikana Tiinan pienimmätkin toiveet huomioitiin.

Kiitollisuus siitä, että sain olla Tiinan vierellä loppuun asti. En tiedä, voiko ihminen saada osakseen suurempaa rakkautta kuin sen, että toinen ihminen haluaa juuri sinun pitävän kädestään kiinni kun elämä lakkaa.

Tämä on (ainakin näillä näkymin) blogin viimeinen kirjoitus. Blogi jää kuitenkin paikalleen ja toivottavasti se tarjoaa vertaistukea jatkossakin omassa arjessaan vakavan sairauden kanssa eläville.

--mikko

Kutsu hautajaisiin

Ystävällisenä kutsuna ilmoitan, että Tiinan siunaustilaisuus järjestetään Limingan kirkossa lauantaina 17.9. klo 11:00 alkaen. Siunaustilaisuuden jälkeen on muistotilaisuus Tupoksen yhtenäiskoululla (Tiinalle niin rakas työpaikka).

Tiinan  - ja myös minun - toivomus oli ja on, että hautajaisiin saapuisi mahdollisimman paljon Tiinan tavalla tai toisella tunteneita ihmisiä.

Muistotilaisuuden käytännön järjestelyjen takia toivon, että ilmoittaisitte osallistumisestanne etukäteen tiistai-iltaan 13.9. mennessä. Ilmoittautumisen voi tehdään suoraan minulle tai sähköpostiosoitteeseen tiinanmuistolle (tähän väliin @ - merkki) gmail.com.

Tässä vielä muutamia käytännön asioita:

• Tiinan toiveesta ruumis tuhkataan ja uurna lasketaan hautaan Limingan Rantakylän hautausmaalla myöhemmin syksyllä perhepiirissä. 
• Kukkalaitteiden tai -kimppujen sijaan toivomme kirkkoon Tiinan arkulle tuotavaksi yksittäisiä ruusuja tai vastaavia. Kukkalaitteiden tuomisen sijaan voitte halutessanne muistaa lapsiamme haluamallanne tavalla.
• Muistotilaisuus alkaa koulun pääaulassa omaisten tervehtimisellä, jonka jälkeen voi suoraan siirtyä lounaspöytään. Ruokailun jälkeen on vuorossa ohjelmaa (sana on vapaa!) ja hautajaiskahvit. 
• Mikäli on mitään kysymyksiä minuun voi olla yhteydessä, mieluiten edellä ilmoitetun sähköpostiosoitteen kautta.

Lisäys 4.9. illalla:
Useammalta on tullut kysymystä lasten pankkitilistä, jonne kukkalaitteista säästyneitä rahoja voisi halutessaan siirtää. Alla tiedot tilistä, jonne siirretyt rahat menevät suoraan lapsillemme (tilin omistaja: Elsa With).
BIC: NDEAFIHH
Tili: FI97 1817 3500 0587 84


Lisäys 11.9.
Siunaustilaisuuden ohjelmasta/kaavasta on tullut kysymyksiä. Niipä tiedoksi, että tilaisuuden kulku on suunnilleen seuraava:
1. Surumusiikki
2. Virsi
3. Siunaus / papin puhe
4. Virsi
5. Kukkien tuominen arkulle 
6. Virsi
7. Kukkien hakeminen arkulta
8. Arkku kannetaan pois



--mikko

Otin tämän valokuvan noin tunti ennen
Tiinan kuolemaa, kun kävin haukkaamassa
 happea sairaalan pihalla. Jo kellastunut ja
 osittain kuihtunut vaahtera näytti
kauniilta ilta-auringon valossa