RR 84/56 p.120 ja muuta Akuuttia

Homman nimi oli fast track. Heräämössä jo seisoin ja leikkauspäivän iltana lenkkeilin sängyn ympärillä sen verran, mitä minuun liitetyt piuhat ja letkut antoivat myöten. Samaa fast trackia olin ajatellut jatkaa: pari päivää sairaalassa, pari viikkoa toipumista ja sitten jatkuisi taudin taltuttaminen topotekaanilla. Talvilomaterveiset lähettäisin vielä tunturin juurelta, mutta pääsiäisenä viimeistään olisi päästävä suksille. 

Ei se vaan aina mee niin.

Jos vielä sairaalassa naureskelin saamilleni oppaille "avanneleikkaus ja ruokavalio" sekä "ohjeita vajaaravitsemuksen ehkäisyyn ja hoitoon", alkoivat ne kiinnostaa kotosohvalla happea haukkoessani ja viimeistään uusintakeikalla sairaalassa, jonne jouduin omasta mielestäni "jo ihan hyvävointisena". Hyvävoimainen täti pistettiin kuitenkin pyörätuolilla tutkimusosastokierrokselle, ja kun mitään emboliaan viittaavaa ei alhaisen verenpaineen takaa löytynyt, sain kuulla olevani vain "kuiva ja aneeminen". 

Niin kuiva en ollut, etteikö diagnoosi olisi naurattanut. Iloani lisäsi vielä vatsaa ultrannut lääkäri, joka ei löytänyt sieltä mitään hakemaansa. "Täällä mitään askistesta ole, eikä näissä munuaisissakaan mitään näy. Pitikö siellä maksassa jotain olla? Ei tämä muutos nyt ainakaan kasvanut täällä alavatsalla ole", tupisi hän, ihan huumorilla päivystysvuoronsa lopuksi, ja vahvisti samalla sen, mitä leikkauksessa oli nähty. "Siellä on, tiina, yllättävän rauhallinen tilanne". 

Toipumisen haasteet johtuvat siis vain uudesta kaveristani paidan alla. Kun pelistä on pelattu paksusuoli ja jokunen kymmenen senttiä ohutsuolta pois, ei jäljelle jääneen pätkän imukyky ole enää mitään lootus-soft-embo -laatua. Menetettyjä ravintoaineita pitää haalia dieetillä, joka rakentuu suolan ja nesteiden varaan, kermalla ja voilla höystettynä. Neljän viikon kokkailun ja kokeilun jälkeen alan jo osata, joskaan en vielä pitää uudesta ruokavaliostani. Hyvästi (ainakin toistaiseksi) chili ja ramen-keitto, marjat, pähkinät ja siemenet, lounassalaatit ja tuore ruisleipä, tervetuloa ateriakorvikkeet ja apteekkitavara.

Ennenkin olen todennut, että tässä lajissa douping on sallittua. Eilen pistämältäni epolta odotan totisesti sitä suksen suhinaa -kauden kuntohuippu kolkuttelee ovella. Vaikka oman mittapuun mukaan homma ei ihan fast track mennytkään, asetimme valmentajani kanssa uudelleen tavoitteeksi pääsiäishanget kainuussa. 

Sitä muuta akuuttia on luvassa tänään tv ykköseltä klo 18.30, ja areenasta toki myöhemminkin -sekä lyhyenä että pitkänä versiona. Akuutti-ohjelman aiheena on syöpä, kuinkas muuten, ja hieman heikkohappinen tiina kertoo siellä omasta selviytymisestään. Toivon tarinoinnistani olevan ennen kaikkea iloa heille, jotka ovat itse sairastuneet, tai joiden läheisellä on syöpä. Olen saanut elää monia vuosia täyttä elämää syövästä huolimatta, ja koen edelleen olevani parhaassa mahdollisessa hoidossa. Katson taakseni ja kiitän, katson viereeni ja rakastan, katson  ylös ja uskon, ja kun katson eteeni, luotan.
Siinä vanhaan viisauteen tiivistettynä se kuusiminuuttinen.

                                        

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Pääsiäishankia ja -iloa kaikille!