Sytovaikutusten hälvettyä hyppäsin autoon ja suuntasin savoon. Pistin arskat silmille, vakionopeudensäätimen huomautusrajalle ja nautin ajosta. Kukaan ei vinkunut cd:stä muumihumppaa, oksentanut koppaansa tai syliinsä, udellut jatkuvasti arvioitua saapumisaikaa tai tapellut takapenkillä -perheenäidin laatuaikaa parhaimmillaan. Laskettelin reittiä 4-88-5 ja ihailin kevään edistymistä etelämmäs mennessä. Kuopiossa kukkivat jo leskenlehdet, ja aristoteleen kantapää ylen ykkösellä osasi kertoa erikoisen kukannimen historiankin ennen kuin saavuin päämäärääni, seitsemänkymmentä kilometriä ja muutamaa harhapolkua myöhemmin.
Kevätfiiliksestä huolimatta en vienyt tuliaiseksi leskenlehtiä, vaan nyt nautittiin vapusta ja vähän kuninkaallisistakin tunnelmista. Kruunut olivat loppuneet kaupasta, mutta aika kivoilta näyttivät vaaleansiniset tiaratkin minun ja ystäväni päässä. Prinsessakakku pistettiin hoitajien pakastimeen odottamaan jatkoja ja parempaa ruokahalua, mutta vaahtokarkkeja ja suklaata toki nautimme kuninkaallisten onnea ihastellessamme. Skoolasimme elämälle ja olimme. Puhuimme, puhuimme ja välillä istuimme hiljaa. Kun on tuntenut toisen kauemmin kuin oman puolisonsa, ymmärtää tunnot ilman sanojakin.
Verisolut tippuivat hitaasti ebban laskimoon. Vertailimme laskimoporttejamme, kortisonin turvottamia kasvojamme, leikkaushaavojamme, kaljujamme, lääkityksiämme ja tautiluokituksiamme, mutta enimmäkseen homma meni naurun puolelle. Hoitajiakin tuntui huvittavan. Kyllä saattohoidossa saa nauraa siinä kuin täysihoidossakin, tai päivähoidossa. Ilo kuuluu elämään, ja sitä iloa on riittänyt. Viivähdimme opiskelijavapussa, jossa esitimme puhallinorkesterissa (nokkahuilukokoonpano) ainoan tuntemamme työväenlaulun "tee työtäs laulellen". Istuimme kitkan rannassa kaveriporukalla kuumana elokuun päivänä, hoidimme vaelluskengän hiertämiä rakkoja jaloissamme ja lauloimme kuoroveisuja. Vietimme uudelleen hääjuhlia, omia ja muiden. Kiitollisina kaikesta.
Historian lisäksi läsnä oli tulevaisuus ja toivo. Ne on annettu myös vakavasti sairaille. Annetut ennusteet ovat vain lukuja, päiviä, joiden yli voi nähdä, ja joiden yli voi puhua. Toivo on niin hyvä matkakumppani, lähes uskon ja rakkauden veroinen. Niistäkään ei puutetta ole, kaksisataa vuotta vanhojen hirsiseinien sisällä, keskellä kauneinta kansallismaisemaa, jonne saavuimme iltamyöhään. Kodinturvajoukot olivat vastassa, syli avoinna ja ruoka valmiina.
Aamulla istuimme keittiön pöydän ääressä, ja silloin huomasin sen. Pihakoivuun oli ilmestynyt hento viherrys. Lupaus kesästä on saatu.
Iloa ja toivoa toukokuuhun, erityisesti sinulle ebbaseni ja ihanille kotijoukoillesi! Kevään viherrystä, kesän lupaukseen luottamista!
29 kommenttia:
Ihanasti kirjoitettu - taas kerran.
En voi kun hiljaisena ihmetellä sitä rohkeutta ja voimaa, mikä sinusta ja ystävästäsi paistaa.
Toivo on hyvä matkakumppani, on lupa toivoa ja nähdä pitemmälle, kun vain oletettuihin ennusteisiin.
Olipa nätti ja erilainen vappukirjoitus! Erilainen oli vappukuvakin. Koskettava. Ja taas unohtui hengittäminen lukemisen ajaksi. Miten olettekin niin vahvoja, Ebba ja sinä. Tuosta toivosta luin juuri aamulla psykan materiaaleista seuraavaa: "Hope is both the earliest and the most indispensable virtue inherent in the state of being alive. If life is to be sustained hope must remain, even where confidence is wounded, trust impaired. (Erik Erikson). Kai sitä analyytikkoa on uskominen, joten toivoa ja iloa runsain mitoin!
Koskettava ja todellakin erilainen vappupostaus. Niin kuva kuin tekstikin.
Sitä toivoa teille ja muillekkin ❤ Ja sitä iloa! :)
Hiirenkorvan vihreää kevättä ja toivon kanssa mukavia hetkiä vappuprinsessoille.
Kevätterveisiä ja koivun hentoa vihreyttä Tiinalle ja Ebballe !
-pirtsikka-
Ja molempien todellisten prinsessojen silmistä loistaa todellinen kauneus joka kumpuaa sielusta jossa on rakkaus. Rukoilen teille molemmille ihania kevätpäiviä ja Jumalan rauhaa, sitä joka ylittää kaiken ymmärryksen.
Tässä ja nyt! Muistoja emme voi muuttaa, tulevaisuudesta emme tiedä. Keskitytään tähän hetkeen.
Iloa vihreistä lehdistä ja läheisistä!
Ilona
Samoin kuin olga, en voi kuin hiljaa ihmetellä rohkeuttanne. Kevään hennonvihreä on ehdottomasti toivon väri, ja sitä toivotan teille molemmille todellisille prinsessoille.
Hienoja , niin totta olevia sanoja. Piti ihan nieleskellä karheaa kurkkua tekstiä lukiessa, vaikka luulin, että olen sairaalmaailman (työpaikkani) karaisema.
Niin, kaikkea tätä elämä on, vaikka me helposti unohdammekin kiireessä, että elämään kuuluu myös loppupuoli. Ja myös toivo. Rakkaudentäyttämiä päiviä teille molemmille toivoo yksi lekuri.
:) täältä löytyi tämän vapun sydänten rinsessat! Ihania ja urheita ootte!
ihana ja "niin iholla" nämä sanat ..toi saattohoidossa saa nauraa kappale:) ehottomasti juuri parasta sinua:)
Ihana kuva teistä!
-Maikki-
Ootte muuten uskomattomia.Pirun(anteeksi ruma sana)IHANIA.Kevään ja kesän odotusta.
Sniff, olipa ihana kirjoitus taas. Tsempitit molemmille. Tai siis kaikille!
Tämä on kyllä niin uskomattoman hieno blogi... Koskettaa. Läheisen syöpätaistelun ja saattohoidon läpikäyneenä, sinun taistelusi seuraaminen on jotenkin niin äärimmäisen terapeuttista. Minulla on viimeisestä ajasta synkkiä ja ahdistavia muistoja, enkä olisi ikinä uskonut palaavani vapaaehtoisesti enää tähän aiheeseen, hävittyämme taistelumme. Mutta tämä sinun tapasi kirjoittaa on aivan ihmeellinen! Niin tuttuja asioita ja tuntoja, niin kauniisti kirjoitettuna. Joukosta nousevat aina muutamat lausahdukset jotka sykähdyttävät erityisesti. Ja tuo posiviisuus mikä sinusta huokuu, aivan mahtavaa. Kaikkea hyvää sinulle ja Ebba-ystävälle! Uskoa - toivoa - rakkautta!
josefin
Ystävyys on elämän iso ILO!
Keväisen pirteät halaukset teille kuvan ystävyksille!
rt Leena
Kiitos kauniista sanoistanne, tutut ja tuntemattomammat. Kauniit sanat kulkevat myös savonmaalle. Kuten monet tervehdyksetkin, joita olen saanut välitettäväksi. "Kaikki mun bestiksetkö lähetti terveisiä?", kyseli ebbakin.
Wappuhuuman jälkeinen elämä on kulunut pyykkisavotassa ja peruskuvioissa. Unettomuus ja alhaiset veriarvot ovat haitanneet jaksamista, ehkä enemmän kuin ennen. Eilen piti antaa periksi päikkäreille, ja tekipä se vaan hyvää. Onneksi yölläkin tuli uni, viikon kortisonivalvomisen jälkeen. Tästä alkaa taas nousukausi.
Luvassa lämpenevää, ihanaa! Nautitaan siitä!
Täällä uusi tuntematon – kaimasi joka ensimmäisen taxonsa eli kuluneen viikon aikana luki läpi blogisi, itki ja nauroi.
Sinä ja Ebba vyöryitte voimattomuuteni ylitse. En voi muuta kuin yhä uudelleen katsoa kuvaanne, iloisia silmiänne ja ystävyyttänne.
Haluan myös ilmoittaa että nokkahuiluni on pakattu ja auto valmiina, jos teille pukkaa puhallinkeikkaa ja tarvitsette lisävoimia. Ilmoittakaa vain ja lähden heti tulemaan. Repertuaarini valitettavasti kattaa vain kipaleet "ostakaa makkaraa" sekä "ol' kaunis kesäilta", mutta olen nopea oppimaan.
Levätkää ja nauttikaa. Voimaa, rauhaa ja rakkautta. Ja tuhat lämmintä halausta.
Suuntaan huomenna taas punasoluja saamaan. Ei varmasti tule yhtä hauska päivä kuin viime viikolla. Mutta doping-tankkaus kuitenkin.
Ystävyys on todella suuri ilo - tulisipa sille ajallaan annettua aikaa ja arvoa. Entä jos soittaisit tänään yhdelle ystävälle?
Ebba
Ps. ja mun haudalle ei sitten kukkalaitteita tuoda, vaan ruusut viedään elävien iloksi, haudalle riittää havunoksa :) - sitten joskus
Suuntaan huomenna taas punasoluja saamaan. Ei varmasti tule yhtä hauska päivä kuin viime viikolla. Mutta doping-tankkaus kuitenkin.
Ystävyys on todella suuri ilo - tulisipa sille ajallaan annettua aikaa ja arvoa. Entä jos soittaisit tänään yhdelle ystävälle?
Ebba
Ps. ja mun haudalle ei sitten kukkalaitteita tuoda, vaan ruusut viedään elävien iloksi, haudalle riittää havunoksa :) - sitten joskus
Tosi valoisa kuva teistä kahdesta tallaajasta. Kuvasta huokuu ilon valoa ja vahvaa ystävyyttä. Hyvää matkaa eteen päin ja pari voimahalia mukaan.
Todelliset sydänten prinsessat todellakin! Kirjoituksessasi kuultaa elämänilo, ihana huumori ja voima ja kumpuavat jostain hyvin syvältä.
Joskus ainut oikea tapa suhtautua asioihin on nöyrä hiljaisuus. Tämä kirjoitus veti minut hiljaiseksi, hyvällä tavalla =)
Ihanaa Äitienpäivää toivotellen,
hoitsu Kati
Kiitos haleista ja muusta mukavasta.
Meidän puhallinkokoonpanoomme ovat kaikki lämpimästi tervetulleita! Tuo pieni pursi on sangen legendaarinen kappale, se on toiminut mm. okl:n nokkistenttibiisinä:) Tervetuloa aalloille, tintina. Väristyksiä itselleni aiheutti sanapari "ensimmäinen taxo" -kyllä seitsemästoista on kuitenkin helpompi kuin se ensimmäinen. Voimia ja suotuisia tuulia!
Ebba, toivottavasti edes se savolainen lähihoitaja kävi huoastamassa kanssasi. Pääasia että dopingia on taas saatu ja olet jälleen kotosalla. Tervehdi kotiväkeä ja terveisenä äiteelle, että säästellen syötyä riihilimppua on jäljellä vielä kaksi ohutta siivua:) Enkä lupaa muistaa tuota kukkalaiteasiaa -kahdeksankymppisillä kun tapaa olla sitä dementiaa. Paitsi että olen lukenut jotta syövän sairastaneilla sitä olisi tavisväestöä vähemmän. Jotain iloa siis syövästäkin.
Täällä saunan jälkeisessä euforiassa kellistyn sohvalle ja pistän peukut pystyyn suomen poikien puolesta!
Viikonloppua, äitienpäivää!
Voi eeeeiiii, mitä ihkulaisia prinsessoja täältä löytyikään <3 Tekstin otsikon nähdessäni, olin ihan varma, että Peltsi on saanut vaaleanpunaiset prinsessamekon :D
TiaraPuput täältä sitten löytyikin!
Maailman suurimmat halit Tiinalle ja Ebballe <3
Ebba on voimallisesti mielessä. Toivon että douppaus toimii kuin kevätmahla.
Vinkki ystävälle soittamisesta on pantu monasti täytäntöön. Meillä taitaa ystäväni kanssa olla vähän ebba-tiinamainen suhde, paitsi että hän nokkahuilun sijaan soitti munaleikkuria (no sitä yhtä rautakielistä oikein viritettyä, bravuurinaan Sakura). Sain muinoin suuren kunnian päästä hänen hartaasti odotetun esikoisensa kummitädiksi. Samainen lapsi sairastui leikki-ikäisenä leukemiaan, ja on nykyisin määrätietoinen ja terve lukiolainen.
Olemme ystäväni kanssa melko rationaalisia ja heitämme mieluusti herjaa, väittelemmekin usein. :) Juttelimme tulevasta tukan lähdöstä ja ystäväni sanoi, että hänelle ei tule tekemään tiukkaa kaljun pääni näkeminen, mutta hiusten lähtemistä hän ei kestä katsella. Hän ei vieläkään unohda pikkuisensa aamuheräämistä kun hiukset olivat tyynyllä. Ja sitten me kovanaamat itkimme molemmat. Se tuntui todella hyvältä.
Kiitos myös kannustuksesta! Mehän olemme kaikki – terveet ja sairaat – aivan samalla matkalla, maisemat vain ovat erilaiset mutta päätepiste sama. Meille syöpäpotilaille on osoitettu vähän kivisempi kinttupolku; ei auta muu kuin pakata eväät ja pysähtyä välillä lepäämään.
Olen miettinyt hauta-asiaa: äitini kuoltua olen ajatellut että hauta on jälkeenjääviä varten, alttari jonka voi koristaa mieleisekseen. Äiti ei kuitenkaan siellä ole, vaan minussa itsessäni: verenkierrossani, muistoissani ja ajatuksissani.
Voimaa. <3
Uskomaton blogi ja uskomaton olet sinäkin. Paljon hyvää ja tsemppiä taisteluun :D
-Kati
Joko siellä pohjoisessa koivut vihertävät? Täällä etelässä se kaunein hento vihreys on jo ohi.
Joh vihertää, ihan on jo hiirenkorvatkin koivuissa.
Lähetä kommentti