Peltosen vuoden kohokohta on aivan pian käsillä, kun titi-nalle saapuu kaupunkiin konsertoimaan. Neitimme fanitus on totista, filmejä katsotaan interaktiivisesti laulaen, tanssien ja riitta-tädin kanssa jutellen. Laulajan kysyessä, kuka teistä osaa käydä jo itse pissalla (!), huutaa peltonen muun yleisön mukana "minä!". Ja sitten lauletaan pottalaulu, ou nou. Kaikesta sitä voikin laulaa. Välillä roolit vaihtuvat ja peltonen on lavalla juontaen tunnin konsertin sanasta sanaan, päällä jo hieman kinttanaksi jäänyt tau-nallemekko ja hiuksissa iso keltainen rusetti.
Muutakin rekvisiittaa talostamme löytyy, kuten koko nalleperhe, kasa palapelejä, nallelakanat ja kaikkea, mitä kiinan mies on oheistuotteeksi keksinyt kaupata. Muutamaa vuotta vanhempana fanimme olisi varmasti hankkinut olkapäähänsä titi-tatskan, ja konserttilippuja jonotettaisiin makuupussin kanssa musiikkikaupan ovella. Ehkäpä tatska-ikään mennessä fanituksen kohden on ehtinyt jo vaihtua, sitä odotellessa. Ajan kulumista voi kätevästi seurata vuoden 2008 kalenterista, joka roikkuu peltsin huoneen seinällä:) Tuosta ikikalenterista on tarkkaan tutkittu myös tulevat tapahtumat, kuten kaverin synttärit, balettiesitykset, joulu ja sitten tuo suuri konsertti-ilta, joka pesee yhden joulun mennen tullen.
Koska joulua varrotaan kalenterin kanssa, piti konserttia vartenkin tehdä omansa. "Enää seitsemän yötä titi-nallekonserttiin", hehkuttaa peltonen. "Enää kahdeksan yötä, niin konsertti on ohi", sanoo iskä, joka pääsee jälleen kerran nauttimaan elävästä lastenkulttuurista nuorimmaisensa kanssa. Odottaminen on puolet iloa.
Mitähän sitä itse odottaisi yhtä innokkaasti? Tämänpäiväistä hoitajan soittoa ja verikoevastausten kuulemista odotan kyllä, en tosin innokkaasti, kuten en huomista mahdollista hoitoakaan. Tämäniltaiset kummipojan kaksivuotissynttärit sen sijaan ovat mukavien odotusten listalla, samoin suunnitelmissa oleva koiramäkeläisten tapaaminen ensi viikonloppuna. Joulua odotan tietysti myös, ja pikkujouluja, ystävien ja sukulaisten tapaamista, hyviä hetkiä yhdessä. Tautivapaata tammikuuta odotan varauksella. Tautivapaasta kun ei ole takuita, ja tammikuukin on jo ensi vuotta, hui. Ajan kuluminen on nykyään hieman pelottavaakin, eikä pelkästään sen vuoksi, että ikää tulee lisää.
Parasta on elää nykyhetkessä, ja niinhän me täällä teemmekin sisun kanssa. Nyt menen kehumaan poikaa, joka saa peltosen kanssa nostaa tassunsa, kun riitta taas utelee dvd:llä pissa-asioiden onnistumista. Sanomalehtipottaan meni, hienoa poju!
23 kommenttia:
Ihana kirjoitus! Sinä se osaat saada lukijalle hyvän mielen. Täällä Suomi-neidon (!?) helmarimpsuissa alkaa melkein aurinko paistamaan ja se tietää rapsakoita lenkkeilykelejä lähipäiviksi. Ehkä tästäkin marraskuusta hengissä selvitään.
Voimia huomiselle ja lähipäiville, jos ... !
Monesti odottaminen on parasta, ainakin joulun suhteen. Kaikki on sitten ohi niin nopeasti. Kyllähän sitä aina mieluisia asioita odeottaa innolla, mutta kuten sanoit parasta elää hetkessä. Lasten into asioihin on niin ihanaa ja aitoa, ei enää aikuisena osaa olla niin innoissaan.
Se on hyvä kun sisu teki pisut paperille. On se sitten ihanaa, kun koira oppii kunnolla siaäsiistiksi.
Toivotaan hyviä uutisia !
Kiva että sekä tyttö että koira ovat suht sisäsiistejä ;) Ihana on näitä sun juttuja lukea :)
Et vissiin enää suunnittele jatkavasi matkaa tänne asti, kun hoitokin siirtyi tälle viikolle..? Ja hui, Sannakin lähti reissuun jo...
Kiitos! Täälläkin aurinko vilahti.
JA sitä odotusta ei tänään palkittu, arvot olivat laskeneet entisestään kun hoitaja viimein kolmen jälkeen soitti. Tällä kertaa en niellyt uutta lisäviikkoa, vaan mainitsin, että siksi verikokeet otettiin jo maanantaina, että veriarvoja olisi ehtinyt korjata.. En ole ihan varma oliko asia näin, mutta ainakin voin sanoa ymmärtäneeni näin:)
Lääkärikonsultaation jälkeen ohjeena tulikin pistää neupogenia kerran, ja huomenna uudet labrat. Niiden perusteella sitten mahd torstaina hoito. Toivotaan.
Eteläsuomen reissu on siis kinttaalla. Maanantaina peltosen pitää olla mainitsemassani konserttispektaakkelissa klo 18, joten lyhykäiseksi tuo reissu jäisi. Ehkä pitää odottaa sitä tammikuuta. Ja sannaa sielä reissusta:)
Kohti keskiviikkoa, kaverit!
Ihana kirjoitus. Meillä esikoinen tititti kovasti, kuopus ei ole ollut niin fani. Kahdesti on käyty konsertissa. Lapset ovat kyllä tykänneet. Mutta onneksi ei enää tarvi ;)
Toivottavasti arvot nousee ja pääset hoitoihin.
Nykyaika, paras aika.
Jospa nyt arvot olisivat nousseet ja saisit hoidot. Ja sitten tietysti toiveissa hyviä uutisia rusinoitten surkastumisesta.
Peukutuksia!
Peukut pystyyn arvoille !!!! "Arvon mekin ansaitsemme", eikös laulun sanat noin mene ; )
Meidän poika tyhjensi eilen roskista - oli jäänyt hetkeksi lattialle pussi, kun vaihdettiin uusi eikä mikään silmäpari vahtinut poitsua ja avot lurps lurps. Onneksi ei ollut mitään kanankoipia päällimmäisenä.
pirtsikka
Non nih. Kannatti pistää.Yhdellä piikillä arvot nousivat taas yli kympin, hemoglobiinikin nousi siinä rinnalla ihan säällisiin lukemiin, vaikkei neupogen siihen vaikutakaan. Eli huomenna housut pois ja hoitoon:)
Meilläkin Titi-nalle raikasi pitkästä aikaa pari päivää sitten.
Peukut täältä sekä koheneville veriarvoille, hoidolle torstaina että tautivapaalle tammikuulle.
Ja ota ihan vakavissaan hoidossa käydessäsi puheeksi se että pistäisit sitä neupogenia jokaisen hoidon jälkeen ilman tällaista vatvomista. Kun eivät ne verisolut sieltä tosiaankaan omia aikojaan hoitojen jatkuessa tokene kun ovat kerran noin alas menneet. Mulla otti hoitojen päättymisen jälkeen toista kuukautta ennen kuin leukkarit olivat edes suunnilleen normaalin rajoissa.
...niin ja silloinkin olin siis piikittänyt melkein kaksi viikkoa neupogenia...
Jee, mun leukkarit huitoneet jo kaks päivää 1,1 pykälän "taivaissa".Eilen poistettiin Groshong-katetri - runsaan mädän kera. Jospa tästä antib.avulla saatais kuumeilu pois ja tämä tyttö ensi viikolla kotilomalle! Taistellaan siskot
"Jaksetaan uuteen kesään!"
ebba
Voimia tikkaripäiviin ja mahdollisimman mukavaa viikonlopppua!
Ärkoota komppaan; Voimia tikkaripäiviin ja mahdollisimman mukavaa viikonlopppua!
Tulin utsimaan kuinka täällä jaksellaan..?
Kukkuu. Täällä kotiuduttu pikaiselta tampereen reissulta,tikkaripäivät alkavat olla taasen voiton puolella, menivät villilässä vähän niin kuin huomaamatta kuten oli tarkoituskin. Kuulumisia jahka olen matkalaukun purkanut. Meneeköhän siihen yli vai alle päivä..?
Kirpeää pakkaspäivän iltaa, ystävät!
Olet kyllä Tiina yliveto matkustamisessa ; ) Reissussa rähjääntyy sanotaan, mutta ei mikään ei ole niin hyvä asia kuin ikävien asioiden unohtaminen välillä. Koira on tietty haltioissaan kotiinpaluustanne ; )
pirtsikka
Kiva että tikkaripäivät on menneet vähän siinä sivussa ja alkavat olla jo voiton puolella :)
Pakkasta on pidellyt ja tuuli on lisännyt kylmyyttä, hrrr..
Iih, taas sitä on matkustettu. Pikkasen mustuu sukat ;) Eiku hienoa, että se on mahdollista. Villilä kuulostaa kivalle paikalle.
Hienoa, voiton puolella taas kerran.
Aika sissi kyllä olet kun tikkaripäivinä reissaat, meikäläinen reissasi tasan sängystä sohvalle ja takaisin...
Tiinulin muistolle ;(
http://seijap.vuodatus.net/blog/2729040/ota-hanet-vastaan/
Aurinkoista pakkaspäivää ja vielä mukavampaa hämyiltaa toivottaa L
Huh, sain melkein sydänhalvauksen seijap:n viestistä...
Kiitos seijap viestin tuomisesta. Olen huolekkaana seurannut tiinulin kuulumisia kesästä alkaen. Tiinuli jätti itsestään lämpimän kiitollisen jäljen mieliin ja tänne blogistaniaan. Viimeinenkin postaus on täynnä kiitollisuutta ja hyväksyntää tosiasioiden edessä. Mitä rohkeutta!
Tähän syksyyn ja jo kesään on mahtunut monia huolekkaita syöpäuutisia, uusia ja uusiutuneita. Silti, on tapahtunut ihmeitäkin. Ebbaseni, olen tuulettanut uskomattomalle remissiollesi jo monta päivää!
Lähetä kommentti